Kierrätyslinkkivinkki

Jos satut omistamaan rikkinäisiä baarituoleja, niin täällä hauska idea niiden muuttamiseksi parvekeviljelyyn.

Minua odottaa tänään tomaattipulman ratkaiseminen: mihin istuttaisin ne? Muovisulatusruukkuun, puulaatikkoon, saviruukkuihin vai punoisinko pajukorin? Jotain äkkiä pitää keksiä, nuppuja on jo ja juuret tulevat kohta maitopurkkien pohjasta läpi.

Kierrätysruukkuja ja roikkuva äitienpäiväkukka

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit! Meillä päivä alkoi aamupalan sekä (minun leipomani) kakun kantamisella sänkyyn. Kukkiakin tuli ja kortti ja runo. Huomatkaa, että äitienpäiväkukka (muurikello?) roikkuu nyt Bauhausista viimein löytämässäni ruukunpidikkeessä, joka puolestaan roikkuu talven kaltoinkohtelemassa Lundiahyllyssä (saa mennä parvekkeella vielä tämän kesän). Loput ruukunpidikkeet tulee parvekekaiteeseen, kunhan parvekkeen järjestys ensin selkiää.

Blogi kaipasi vähän uutta raikkautta, joten vaihdoin taustaksi punalehden. Kaksi punalehteä viihtyy melko hyvin talvet sisällä, mutta taidan siirtää ne pian ulos viihtymään vielä paremmin, ulkokasveja kun varsinaisesti ovat. Minun mummolla, jolta ensimmäisen punalehtitaimeni sain, ne ovat aina olleet sisällä. Mummo on kohta 90 vuotta ja omaa sellaista hiljaista kasvitietoa, jollaista joskus toivon itsekin saavuttavani.

Sitten kierrätys- ja ruukkuasiaa. Tätä aihettahan minä olen miettinyt jo monet kerrat ja kaipaillut aina uusia ruukkuratkaisuja. Tässä olisi yksi kierrätysruukkuidea:

Sulatettu muovipussi -ruukku on kevyt, melko kaunis (omalla tavallaan), ilmainen, helppo valmistaa juuri oikean kokoiseksi ja toivottavasti myös kestävä. Nämä neljä muovipussiruukkua vein äitienpäivätuliaisina ja niihin oli istutettu kolme tomaattia ja yhteen kaksi chiliä.

Muovipussien sulatus on helppoa, laitan siitä joskus lähiaikoina lisää ohjeita, kun valmistan lopuille tomaatintaimille yhden ison "laatikon" kasvupaikaksi. Ohjeita löytyy myös Käspaikasta ja Tavan takaa -blogista.

Muutamia orvokkeja istutin pikku ruukkuihin ulkoportaille. Vaikka aika vaisuilta ne vielä näyttävät ilman kukkia. Onneksi joukossa on muutama ostotaimi isoilla kukilla.

Latvominen

Pikkutaimien latvominen on nyt käynnissä. Suuremman sadon ja tuuheampien yrttipuskien toivossa olen pätkinyt latvat basilikoilta, timjameilta ja chileiltä. Timjamien latvominen oli kyllä melko piipertämistä, sillä eihän noista pienistä lehdistä saa edes kunnolla kiinni, että ne saisi katkaistua. 

                                        

Pikaisen nettitutkiskelun perusteella latvominen pitäisi tehdä joko ensimmäisen tai vasta toisen oikean lehtiparin (ei sirkkalehtien) jälkeen. En tiedä kumpi on parempi vaihtoehto, mutta joka tapauksessa erityisesti sisällä esikasvatetuille kasveille se on erittäin hyödyllinen toimenpide. 

Itse leikkasin osalta basilikoilta jo toisen lehtiparin pois. Ensimmäinen lehtipari oli suurimmalla osalla taimia jo melko iso ja vahvan oloinen, hentoisempia en vielä latvonut.

Chilit olen latvonut jo muutama viikko sitten ja ne ovatkin lähteneet ihan kivasti kasvattamaan uusia haaroja. 

Tämä pieni on hieman säälittävä, sillä sen päälle astui kissa. Katkaistessaan melkein kaikki chilin lehdet sirkkalehdet mukaanlukien, kissa ei kuitenkaan lopullisesti tappanut kasvia, vaan chili on sitkeästi lähtenyt kasvamaan uudelleen. Onneksi en hennonut heittää sitä pois. 

Persiljaa ei tarvitse latvoa. Niiden taimet ovat kivasti lähteneet kasvamaan ja lehdet ovat minusta niin kauniita!

Eilen laitoin vielä muutamia siemeniä itämään: ruusupapu, krassi ja kaksi erilaista mangoldia ovat nyt reilussa mullassa. Nämä olisi varmaan voinut istuttaa suoraan ruukkuun, mutta koska ulkona on vielä niin kylmä, ajattelin kuitenkin esikasvattaa niitä ensin sisällä. Liotin sekä papujen että krassin siemeniä yön yli vedessä, jotta itäminen olisi nopeampaa. Aamulla papujen pienessä valkoisessa "kiinnityskohdassa" (joku ehkä tuntee paremmin termit?) olikin jo pieniä karvoja, ehkä juuren alkuja?

Tiheys

Kun kokemusta on vielä vähän, aloittelevaa puutarhuria mietityttää taas, kuinka paljon pieniä taimia kannattaa kasvattaa yhdessä ruukussa. Viime vuonna laitoin joitakin kasveja ehkä turhan harvaan, sillä joskus aikaisemmin laitoin taimet liian tiheään. Siemenpussien ohjeet on yleensä kasvimaakasvatukseen tarkoitettu eikä toimi ruukkupuutarhassa.

Tässä on eri lähteistä kerätyä tietoa ruukkujen koosta suhteessa taimien määrään. Päätin puhtaaksikirjoittaa nämä puutarhakirjan väliin lapuille ajan mittaan kertyneet muistiinpanot (osan lähteitä en enää muista osa tiedoista täältä), jospa ne pysyisivä paremmin tallessa.

• Basilikan taimia 1-4 kpl / 4 l ruukku, Kasvimaa ruukussa -kirjassa (Schneebeli-Morrell, 2010) taimet istuteaan "parin sentin välein", ehkä noin 10 taimea läpimitaltaan 20 ruukkuun. Ei vaadi kovin syvää ruukkua (10 cm-). 
• Minttu pieniin ruukkuihin 5 kpl ryhmiksi. Tarvitsee juurille tilaa, joten hieman syvempi ruukku (15 cm-).
• Oregano 5 taimea / ruukku. Ruukun syvyys 15 cm-.
• Ruohosipuli 5-10 taimen ryppäisiin. 
• Mangoldi on istutettu em. kirjassa noin 10 cm välein, n. 8 taimea ostoskoriin. Ruukun syvyys hieman syvempi (20 cm-).
• Tilli, korianteri, kirveli ja rucola ei vaadi kovin syvää ruukkua (10 cm-).
• Persilja vaatii hieman syvemmän (18 cm-)
• Pensastomaatti, chili ja sokeriherne hieman syvempään (20 cm-)
• Perunat, kurpitsat ym. 25 cm-. Perunoita n. 5 siemenperunaa ämpärin kokoiseen ruukkuun.

Nuo ruukkujen syvyydet on kyllä varmaan ihan vähimmäisvaatimuksia, sillä aika pieniltä ne minusta vaikuttaa. Erityisesti basilikan laittaisin kyllä huomattavasti syvempään ruukkuun, samoin perunan. Mutta toisaalta en ole kyllä kokeillut pikkuruukuissa kasvattamista.

Viime vuodesta viisastuneena laitan basiklikat nyt hieman tiheämpään (viimeksi 1-3 taimea / ruukku). Samoiten ruohosipulia saanee laittaa ihan reilusti yhteen ruukkuun. Viimeksi ruohosipulit olivat orvokkien seassa samassa ruukussa niin harvakseltaan, että ei niistä kovin kummoista satoa tullut. Timjamia ei tuossa mainittu, mutta muistikuvani mukaan se ei  vaadi syvää eikä isoa ruukkua. Nyt olen harventanut timjamit kasvamaan n. 10 kpl / ruukku, taimet parin sentin välein.

Ajattelin isttuttaa yhteen isoon ruukkuun tai laatikkoon sekaisin joitakin yrttejä, esim. ruohosipuli, timjami, korianteri ja salaatteja tai mangoldia. En kyllä tiedä niiden yhteensopivuudesta vielä.

Näiden minttujen koulimista odotan kauhulla (itseasiassa kuvan ottamisen jälkeen kasvusto on muuttunut vieläkin tiheämmäksi). Pienen pieniä mintun siemeniä tuli ripoteltua näköjään melko tiheään ja nyt yhtä pieniä taimia kasvaa niin tiheästi, että miten niitä onnistuu harventamaan vetämättä koko kimppua kerralla mullasta pois?

Orvokilta näyttäviä orvokkeja

Basilika alkaa näyttämään basilikalta, persilja persiljalta ja timjami timjamilta. Mutta orvokki näyttää orvokilta vasta, kun siinä on kukkia. Ja siksi ostin tänään orvokilta näyttäviä orvokkeja, mutta vain yhden keltaisen ja yhden oranssin. Että olisi edes jotain väriä tämän vihreän lisäksi laittaa parvekkeelle, mutta että kuitenkin säilyisi vielä toivo omien taimien kukkimaan ryhtymisestä. (Yllä kuva ei kuitenkaan liity orvokkeihin, vaan ihan vaan laitoin siihen, kun kerrankin sain leikkokukkia.)

Tänään kävin siis ostoksilla. Löysin vihdoin niitä ruukunpidikkeitä, vaikka osan jouduinkin ostamaan valkoisena, kun mustat oli loppu. Mutta ihanaa silti ja kiitos Intianmintulle vinkistä! Lisäksi meillä on nyt 100 litraa multaa, kukka- ja bio-puutarhalannoitetta ja uusi sumutinpullo. Aika maltilliset ostokset siis.

Tomaatit on ihania. Ne on niin isoja ja niitä on niin paljon. Ainakin osan saan hyvään kotiin sukulaisiin. Tomaatin taimet pitäisi istuttaa pian jo isompiin laatikoihin, sillä kastelu alkaa olla työlästä, maitopurkeissa ei riitä enää tila. En ostanut tomaateille omaa tomaattilannoitetta, vaikka niin oli aikomus. Ajattelin, että tuo puutarhalannoite sopii kyllä tomaateillekin. Tomaattilannoitteen ja tämän välinen ero oli aika pieni (tomaattilannoitteessa oli hieman enemmän kaliumia), vaikka tietenkin se pienikin ero voi olla merkittävä. Mutta muutaman taimen vuoksi en viitsinyt ostaa montaa erilaista lannoitepurkkia.

Kuten kuvasta näkyy, karaisu on käynnissä. Harsoa en jaksanut ja viitsinyt lähteä kaivamaan, joten tomatit, orvokit ja chilit on nyt ulkoilleet suorassa auringon paahteessa, tuulessa ja raa'assa kevätilmassa. Tänään on menossa kuudes päivä, eikä suurempia vaurioita näytä tapahtuneen. Toivon siis erityisvahvoja ja hyvin karaistuneita yksilöitä kesäksi.

PS: Haaveet kannattaa kirjoittaa ylös, nimittäin niin ne toteutuu varmemmin. Viimeviikkoisesta toivelistasta toteutumatta on vain tomaattilaatikko. Sekin tulee varmasti pian.

Aurinkoa

Toivottaisin aurinkoista pääsiäistä, mutta tämä pitkäperjantai näyttää aivan päinvastaiselta, harmaalta ja sateiselta. Mitä iloa on +13 lämpöasteesta, jos sataa? No, toivotan iloista pääsiäistä ja aurinkoa tuleville pääsiäispäiville!

Kari ja Kalevi ovat löytäneet taas ne kaksi kohtaa, joihin aurinko eräänä päivänä paistoi. Ihailen tuota kykyä rentoutua ja nauttia.

Haaveita

Haaveilen: 

• mullasta (siihen tarvitsen Kumppanin ja auton, mutta K. on poissa kaupungista ja sillä ei ole toistaiseksi autoa)
• vihreästä (ikkunalaudan vihreät ei riitä, haluan kesävihreyden pihaan; en erityisemmin pidä keväästä, kun kaikki on rumaa harmaata ja ruskeaa ja sitä valaisee liian kirkkaasti raaka aurinko)
• orvokin kukista (miten ne saa kasvamaan nopeammin, pitääkö niitä lähteä ostamaan kaupasta?)
• tomaattilaatikosta (johin Kumppani on luvannut käydä kysymässä naapurin työmaan jämistä lautaa)
• ruukunpidikkeistä
• tomaattilannotteesta

Tomaatit ovat kasvaneet kivasti. Niitä onkin mukavaa seurailla, kun niistä huomaa joka päivä jotain tapahtuneen. Kaikki muut sen sijaan ovat liian hitaita minun kärsivällisyydelleni. Toisissa blogeissa jo orvokit kukkii. Taisin kylvää ne liian myöhään tänä vuonna. Mutta toisaalta viime vuonna orvokkini oli tähän aikaan vielä huomattavasti pienempiä kuin nyt – ja kukkiakin tuli vasta juhannuksen tienoilla. Täytyy ensi kerralla olla jo tammikuussa valmiina iskemään siemenet multaa. Mutta saako siihen vuodenaikaan kylvömultaakaan mistään?

Eilen laitoin multaan pienen pieniä mintunsiemeniä, puolanminttua ja kärhöminttua, sekä huomattavasti isompia korianterin siemeniä. Viime vuonna kylvin korianterit vasta toukokuun puolessavälissä, mutta ne kasvoivat nopeasti niin suuriksi, että satoa sai jo napsittua. 

Eilen myös latvoin chilit ensimmäisen kerran. Paitsi yhden, sillä sen ajattelin säästää varulta, siltä varalta, että niitä ei olisikaan kannattanut vielä latvoa. Ja varulta minulla on säästössä kolme koulimatonta taimea – niistä saa ihan hyvät yksilöt vielä, jos tarvitsee. 

Yhden chilin on latvonut kissa, ilmeisesti kävellessään taimien yli ikkunalle. 

PS: Kommentteja on mukava saada, kiitos niistä. Viime aikoina vastaamisreaktioni ovat olleet vain hyvin hitaita, mikä johtuu siitä, että bloggerissa tuntuu olevan joku ongelma omaan blogiin kommentoitaessa: koko sivu jämähtää ja sen joutuu lataamaan uudelleen, jolloin kirjoitettu kommentti on kadonnut. Jotenkin se on aina kuitenkin lopulta onnistunut, mutta on vaivalloista ja siksi en jaksa yrittää muuta kuin ajan kanssa.

PPS: Kuusi viikkoa kesälomaan.

Roikkuvia suunnitelmia

Jo viime kesänä, Barcelonan innoittamana, etsiskelin parvekkeen kaiteeseen kiinnitettävää saviruukun pidikettä (kuva on valitettavasti vähän huono suurennoksen vuoksi). Barcelonassa niitä oli myynnissä kaupoissa, mutta täällä en ole löytänyt mistään, en myöskään mistään nettikaupasta, suomalaisesta tai ulkomaalaisesta. Otan vinkkejä vastaan, jos jonkun silmään on osunut; jossainhan niitä on oltava myynnissä.

Suunnittelin partsille sitten tällaista kassisysteemiä ensi kesäksi. Jos saisi jostain kestävää muovia, voisin ommella roikkuvia kasseja yrteille ja salaatille. Tai sitten taas kierrätyskeskuksen ilmaishyllylle, sieltä löytyi viime vuonnakin hyvät kassit perunoille. 

Täältä löytyy huippuideoita erilaisiin istutusastioihin. Ei enää ruukkuja!

Viirejä

Olen kokeillut taimien nimilapuiksi jo vaikka mitä: maitopurkin riekaleita, jätskitikkuja, rautalanka-vinyylilevy-paloja, kaupan valmiita lappuja ym. Ei ne laput oikeastaan niin tärkeitä ole tunnistuksen vuoksi, sillä aika hyvin olen jo oppinut erottamaan yrttini toisistaan ja viimeistään sitten kesällä näkee, tuleeko niihin tomaattia vai kukkia. Mutta silti näitä nimilappuja on kiva aina askarrella, laittaa ja katsella. Täältä löytyi kiva idea, jota meillä varioitiin näin:

Viirit ovat liimattu rautalankaan, jonka olen huomannut olevan paras materiaali multaan tökättäväksi, nimittäin se ei homehdu eikä mene muutenkaan pilalle, vaan toimii useampanakin vuonna. Mutta se kannattaa huomioida, mikä minulta joidenkin lappujen kohdalla näytti unohtuneen (kuvassa oikealla), että tekstaukseen kannattaa käyttää permanent-tussia. 

Ja vielä pari kuvaa ihanista uusista kankaista, jotka löytyivät Marimekon ystävämyynnistä, erityisesti herkullisen vihreä Poukama-kangas viehätti minua, siitä tulee eteiseen uudet verhot. Sävy sointuu hyvin taimiin. (Kangas on suoraan ostoskassista otettu, siis valitettavasti silittämättä.)

Terhakat tomaatit

Nyt ei pitäisi olla viimeistäkään tekosyytä jättää blogia päivittämättä, sillä iltatöiden osalta on kesäloma alkanut ja vieressäni nököttää uuden uutukainen kamera (Canon EOS 550D). Siis enemmän aikaa ja parempia kuvia luulisi nyt löytyvän.

Paitsi että olen inoissani kamerasta, on tomaatin taimet ja niiden huumaava tuoksu saanut pääni myös aivan pyörälle. Taimet kasvavat muihin lajeihin verrattuna ihanan nopeasti, lehtiä tulee paljon ja terhakat varret seuraavat auringon liikettä päivän mukana.

11 tomaatin taimea ei kuitenkaan mahdu meidän parvekkeelle, joten joku saa niitä tuliaisina kevään mittaan. Tai sitten jaan ne ompeluseuran naisille.

Chilien sirkkalehdet ovat punertuneet kauniisti. Neljä taimea on koulittu maitopurkkeihin, ja ne saa riittää meille. Neljä taimea on myös koulimatta – olkoon nekin vielä elosasa tuliaisvarana.

Pienet orvokintaimet saisi minusta kasvaa nopeammin. Naapureilla jo kukkii kaupasta haetut taimet pihassa.

Sitten meillä on itänyt myös timjami, basilika ja persilja. Ruohosipulin itäminen näyttää kestävän ikuisuuden.

Vanha ystävämme, kovia kokenut ja epäsäännöllisestä hoidosta kärsivä sitruuna näyttää selvinneen taas yhden talven. Suurin osa lehdistä on jälleen tippunut ja Kumppani jo sanoi koko kasvia kuolleeksi. Itse en toivoani menettänyt, sillä sitruuna on osoittanut merkittävää sitkeyttä ennenkin, ja niin siinä taas kävi: uusia lehtiä tulee!

Sarin puutarhassa kastellaan kuun mukaan ja blogista löytyy oivallinen kalenteri kasvien hoitoon kuun aikojen ja eläinmerkkien mukaan. Nyt aion ottaa meilläkin kuun paremmin mukaan tähän kasvielämään. Tänään olisi siis vuorossa sisäkukkien kastelu ja hyvää siementen kylvöaikaakin olisi vielä ensi viikko. Sitruuna saa uudet mullat tämän viikon aikana.