maanantai 31. tammikuuta 2011

Se alkaa siemenistä

Siemenluetteloiden selaamiseen voi näköjään kuluttaa lukemattomasti vapaa-aikaa. Sain vihdoin käytyä läpi vanhat siemenet ja tehtyä listan tarvitsemistani uusista. Siemenlaatikko keveni myös, kun heitin vanhaksi menneitä pois. Kuinkahan tarkkaan siementen parasta ennen -päivää kannattaa tuijotella? Ainakin nyt säästin vielä viime syksynä huonoksi menneitä sieneniä, eiköhän ne ala kasvamaan.

Uusia siemeniä tarvitaan siis. Siemenluetteloita on kiva selailla, mutta valitseminen on tuskaisen vaikeaa. Miten voi valita 52 tomaattilajista oikean? Sen pitää olla satoisa ja helppo, hedelmät makeita ja isohkoja, sopii ruukkuun ja parvekkeelle. Valitsin tällä kertaa Korpikankaan Subarctic Plentyn: "Hyvin kylmänkestävä lajike, aikainen ja satoisa. Voidaan kasvattaa ulkona. " Chiliksi valitsin Hungarian Blackin, joka on runsassatoinen ja voidaan kasvattaa ulkona terassilla.

Ja tosiaan, Korpikankaan valitsin, sillä aloittelijalle luettelo oli sopivan suppea ja havainnollinen, toisin kuin eräät puhelinluettelon tyyppiset opukset.

Olen myös hyvin tyytyväinen itseeni, sillä en tehnyt heräteostoksia. Olisi kyllä tehnyt mieli ostella vaikka mitä, mutta ehkä sitten seuraavana kesänä, kun viljelymaata on ehkä enemmän, pihassa tai palstan muodossa. Kumppani kyllä huusi tuolta sängynpohjalta päiväuniensa keskeltä, että ota jotain papuja. Otin yhden pussin.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Kevätmuutto

Kevättä odotellessa olisi tarkoitus siirtää vanha blogi Nastolantie tänne uuteen Pieneen ryytimaahan. Vanha tuntuu vanhalta ja väliaikainen nimikin on nyt vuoden jälkeen aika vaihtaa.

Idätysaika

Hip hei, elossa ollaan! Talvea on jäljellä enää muutama kuukausi optimistisesti ajatellen, ja siemeniä voi jo alkaa idättämään ennemminkin. Saatan siis selvitä tästä talvesta.

Ja itseasiassa, meillä on jo laitettukin simeneniä itämään ja jotain jo arvatenkin on alkanut kasvamaan. Satoa korjataan sitten heinäkuussa.

Siemenluettelot ovat kasassa tuossa pöydällä, mutta en ole jaksanut ajatella vielä, mitä ensi kesänä kasvaisi ja missä. Pitäisikö laittaa kasvimaa vähän enemmän tosissaan kuin viime vuonna vai riittääkö ruukut?

Jos inspiraation puute iskee, niin kannattaa ehdottomasti tarttua Brinkhallin puutarhaoppaaseen Keittiökasveja kotitarpeeseen vuodelta 1804 (SKS 2010). Irma Lounatvuoren suomentama ja toimittama ja Leena Mattilan kuvaama pieni kirja on ihastuttava ja kaunis. Ja hyviä neuvojakin siitä löytyy (kuten että punajuuet olisi kasteltava suolaisella merivedellä).