lauantai 21. huhtikuuta 2012

Tarvitsemme valoa!

Kevätkasvatuksissa suurin ongelma meillä on varmastikin valon vähyys. Fiksut puutarhurit hankkivat kasvivalot, joiden alla voi kasvattaa vaikka maaliskuuksi kukkivia orvokkeja, kuten Geranium. Meillä ei niitä vielä ole, eikä varmaan tulekaan kun tilaa esikasvattamiselle ei oikeasti ole nytkään.

Ilmeisestikin valon vähyydestä johtuen pienet taimet tuntuu joka kerran venähätävän tällaisiksi hujopeiksi. Vai onko tähän jotain muuta syytä, kertokaa fiksummat?


Tämä on muistaakseni lehtipersiljaa. 


Tämä tavallista persiljaa. 


Basilika on kasvanut vähän normaalimmin, mutta osa hajakkylvössä kasvaneista oli kyllä sen verran pitkulaisia, että jouduin istuttamaan ne aika syvälle. Tässä rinnan jotain tavallista basilikaa, en tarkemmin muista mitä lajia, sekä dark opalia. Näissä on ihanat värit ja huumaava tuoksu!

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Puutarhuri vs. aika



Eihän kukaan pidä puutarhaa sen vuoksi, että sieltä saa nopeasti ja helposti ruokaa ja kukkia. Tämä harrastus vaatii aikaa! Pieni puutarha-apulaiseni on kuitenkin pitänyt sen verran kiireisenä, että kasveille on jäänyt melko vähän aikaa, ja puutarhan pidosta on pitänyt kehittää mahdollisimman tehokasta. Olen päätynyt karsimaan puutarhurointihommista kaikki ylimääräiset vaiheet pois ja keskittynyt vain tavoitteeseen, eli kunhan jotain vihreää löytyy parvekkeeltamme ensi kesänä.


Ensinnäkään en tiedä, miksi kasvit pitäisi kylvää hajakylvönä ja koulia sitten isompiin astioihin kasvamaan harvempana? Paljon helpommalla pääsee, jos kaiken kylvää suoraan johonkin taimiastiaan, josta taimet voi siirtää suoraan ruukkuun tai maahan. Olen laittanut näihin maitotölkkeihin pohjalle taimimultaa ja päälle kylvömultaa. Siemen saa itää siis sopivan ravinnottomassa maassa, mutta juurten ylettyessä syvemmälle saa sitten hieman ravinteikkaampaa multaa. Kylvin siemenet lopulliseen kasvutiheyteen. Osa siemenistä ei välttämättä idä, mutta itämättömien tilalle ripottelen sitten uusia siemeniä. Kesän kynnyksellä siirrän taimet ruukkuihin puutarhamultaan. Kuvassa korianterin siemeniä.

Näin säästyy myös ylimääräisien taimenalkujen poisheitolta, mikä on aina niin vaikeaa. Mutta tietenkin selvästi kituliaat yksilöt täytyy vaan raaskia nyppiä pois. Ja onhan tämä itse taimillekin helpompaa, kun ei tarvitse kärsiä koulimisen vahingoista juurissa.

Vai onko teillä jotain parempaa tietoa, miksi  pitäisi hajakylvää?


Toiseksi aika ei nyt riitä nimikylttien etsimiseen. Kasvakoot mitkä siemenet missä vaan, kyllä niistä sitten viimeistään kesällä nähdään, mikä on mitä. Mutta näihin koriantereihin ja minttuihin laitoin tikut, sillä osa on omista siemenistä, osa ostosiemenistä ja haluan nähdä, mitä eroa niillä on.


Säästän aikaa myös siirtämällä taimet vähän ylemmäksi...


maanantai 26. maaliskuuta 2012

Tunnustus

Hip hei, olen saanut tunnustuksen. Kiitos siitä kuuluu Partsipuutarhurille!


Tämä onkin ensimmäinen laatuaan tälle blogille. Ja se lämmittää kovasti, vaikka viime aikoina olenkin ollut laiska, laiska, laiska. Mutta tämä tunnustus kyllä innosti niin kovasti, että ehkä tämä taas tästä alkaa päivittelemään kasviensa tekosia useammin.

Tunnustuksen saanut on haastettu kertomaan seuraavat asiat:


1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi

3. mikä on puutarhafilosofiasi

Puutarhainnostukseni syntyi varmaan lapsena kun yhden kesän viljelin mökillämme pientä kasvimaata. Olin pieni, kuten kasvimaaplänttikin, ja pieniä olivat myös porkkanat, joita siinä kasvoi. Hyvin pieniä. Ehkäpä kasvissyöjänä eläminen sai sitten kerran kokeilemaan parvekeviljelyä vuosia kasvimaapläntin jälkeen, monia vuosia sitten; omat yrtit oli kiva saada omalta partsilta puhtaana. Sitten tuli kuitenkin muutto, eikä uudessa kodissa kaupungin keskustassa ollut edes parveketta, mutta ikkunalaudalla kasvoi kyllä chilejä. Silloin kaipasin kovasti taas multaa, siemeniä, taimia ja vihreää. Kunnes muutimme nykyiseen taloon, jossa on puutarhan lisäksi parveke! Päätin aloittaa puutarhuroinnin juuri partsilta, halusin pienimuotoista ja helposti pöytään haettavaa RUOKAA kasvamaan. Sitten aloitin päiväkirjan kirjoittamisen niistä pienistä basilikantaimista, joita ruukuista alkoi kasvaa, kunnes hoksasin kirjoittaa päiväkirjan blogiin. Se, että joku päätti lukea blogia ja antaa vielä tunnustuksenkin, tuli kyllä yllätyksenä. Mutta ihan hauskana sellaisena!

Lempikukka on ehkä hiirenvirna (kielo myös, mutta Partsipuutarhuri perusteli sen jo todella hyvin). Hiirenvirna on kauniin värinen, hupsu ja riehakas, vaatimaton ja lempeä. Ihan omasta takaa en omista tunnearvoltaan kovin rakkaita kasveja, mutta yksi on erityissuojeluksessa: se on sitruuna. 

Puutarhafilosofiallani on varmaan jotain tekemistä ruuan kanssa. Parvekkeellani ei kovin usein ole nähty kasvavan mitään muuta kuin ravinnoksi kelpaavaa. (Orvokkeja ei lasketa.) On tärkeää syödä hyvin ja sitä varten tarvitaan oma puutarha. On tärkeää myös pitää kynnenaluset mustina, jottei tule liian hienostunut vaikutelma. Kauniita kasveja on hyvä katsella päivittäin, jotta pysyy iloisena. Kasvavaa on syytä yrittää ymmärtää, jotta sitä osaa kunnioittaa.

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille ja haastan heidät samalla vastaamaan edellä oleviin kysymyksiin sekä jakamaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille:

Tontti 559: Geranium taisi aloitella blogiaan samoihin aikoihin kuin minä, ja siitä saakka olen innolla seurannut. Asiantuntevaa, innostunutta ja hyviä vinkkejä.
Kujeita ryytimaalla: Innostuneisuutta ja paljon kokemuksia puutarhasta, hienoja kuvia.
Kasvakaa "#%!: Hauskoja ja hyvin kirjoitettuja postauksia, asiantuntemusta isosta pihasta ja kasvihuoneesta, ruuasta ja kukkivasta, sekä Chef.
Mielen lumoa: Upeita valokuvia! Meitä yhdistää kasvien lisäksi käsityöt ja hienoja ne Intianmintulla onkin.
Nurinpäin: Myös Heikkua ja minua yhdistää kasvien lisäksi käsityöt. Blogista löytyy upeita neulomuksia ja hienoja puutarhahetkiä palstalta.




maanantai 19. maaliskuuta 2012

Siemenistä sitruunaan


On meilläkin laitettu siemeniä, en vain ole ehtinyt kertoa.


Jaoimme ystävän kanssa siemenet puoliksi. Olen kuullut myös siemenkirjeistä, ja joskus haluaisin osallistua sellaiseen!


Keijunmekon siemeniä oli vain viisi (huomaatteko nuo pienet pisteet?). Itämisaika on jopa 40 päivää, joten vielä pitää odottaa paraneeko itämisprosentti tämän hetkisestä 20 %.


Onneksi basilika itää hieman nopeammin, vaikka kasvuun lähteminen sirkkalehtien jälkeen tuntuukin liian hitaalta. 



Tänä vuonna tavisbasilikan lisäksi meillä kasvatetaan ihanan violettia Dark Opalia.


Ja keijunmekon lisäksi mustasilmäsusannaa. Ne ovatkin lähteneet jo niin hyvin kasvamaan, että suurimman osan olen jo latvonut. 


Näissä pitäisi jonain päivänä itää timjamia ja persiljaa. Harmi vain, että potit menivät sekaisin ennen jätskitikkujen iskemistä multaan. Eiköhän taimet sitten kuitenkin erota toisistaan, kun han ensin itävät. Pyöreissä astioissa on rairuohoa.


Tämä ei ole meidän sitruuna. Meidän sitruunassa on vaaleaa seittiä, jonka syyn eräs ystävä tiesi kertoa. En nyt vaan muista miksi sitä nimitettiin, mutta joka tapauksessa kylmä suihku auttaa siihen aika hyvin. Tämä kuva on Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, se on ihana paikka!


Tämä kuva on parin viikon takaa, mutta tämän päiväisen räntäsateen jälkeen näytti suunnilleen yhtä talviselta. Kevääseen on vielä matkaa, vaikka kevätpäivän tasaus onkin jo huomenna.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Kasviteteellisen puutarhan talvea

Oi, siellä on ihanaa. Menkää nauttimaan trooppisesta ilmasta, mullan hajusta ja lämmöstä. Pian siellä alkaa olla paljon nuppujakin. Kuviin tuli mm. bataattia, ramia, puuvillaa, ja rahapuu kukkii! Ulkona paukkui pakkanen -20 C.










tiistai 31. tammikuuta 2012

Kurkistus vällyjen välistä

Jaahas. Sitä on taas muutama kuukausi tullut kulutettua neljän seinän sisällä odotteluun ja peukaloiden pyörittelyyn. Tänä vuonna kirjaimellisesti olen saanut jäädä jokaisena liian kylmänä, sateisena, harmaana tai muuten vaan ärsyttävänä talvipäivänä kotiin peittojen alle. Muut ovat lähteneet töihinsä ja kouluihinsa ja me olemme jääneet Pienen kanssa talvihorrokseen kevättä odottamaan. Eikä se vielä ole lähelläkään, mutta taitaa jo pian olla aika alkaa valmistautua siihen.

Kaivoin kansioistani kevätkuvan. Tätähän me kaikki odotamme? Että jäljellä olisi vain yksi pieni lumipläntti.


Saa nähdä, mitä ehdin tänne kirjoittelemaan tulevalla kasvukaudella, sillä tämä pieni työnantaja pitää kiireisenä. Mutta sen voin jo kertoa, että siemenet on tilattu ja suunnitelma tehty: tänä vuonna laitetaan ainakin sokerihernettä ja orvokit ostetaan.

Nyt palaan vällyjen alle Pienen viereen ja kurkistan ulos taas keväämmällä.