The tomaattilaatikko

Saanko esitellä, the tomaattilaatikko! Näinkin pitkään meni näinkin pienen asian saamisessa, mutta joskus pitää olla kärsivällinen. No, kasvien kanssa useinkin. Koska en kelpuuttanut mitä tahansa kaupan valmista rakennelmaa, jouduin odottamaan oikeaa hetkeä, oikeita lautoja ja oikeaa tekijää. Ja mittatilaustyönä kun hommat tekee, niin näin hienoa jälkeä tulee. Pidän kovasti tästä rouheudesta ja tehdyn näköisestä jäljestä. Kiitos siis Lapsi ja Appi!

Laatikkoon mahtui hyvin kaikki kahdeksan jäljellä olevaa taimea (loput olen lahjoittanut jo parempiin koteihin). Aika tiheään taimet joutui istuttamaan, mutta luulen niiden pärjäävän, sillä juurilla on tilaa kasvaa alaspäin reilusti.

Juuret olivatkin ehtineet kasvaa maitopurkeista melkein läpi. 

Puun päällä laatikossa on siis sulatusmuovipussiväliosa, jossa on pohjassa ja sivuissa viillot veden kulkua varten. Pohjalle laitoin reilun salaojakerroksen kevytsoraa, ihan kaupasta ostettua tomaatteja varten, koska näihin aion panostaa. Soran päällä on vielä paksua harsoa kerros.

Taimien väliin laitoin luonnonlannoitetta kasoihin. Kasat ovat kuulemma parempia kuin koko multaan sekoitettu lannoite, jolloin mullasta tulisi kerralla turhan vahvaa. Ohjeen mukaan lannoitetta tuli 50 g / taimi, eli neljä ruokalusikallista. Tässä kohdassa olisi voinut olla tarkempi, mutta uskoisin silmämääräisen arviointini olevan kohtalaisen tarkka kuitenkin.

Ja sitten vain odotellaan kukkien puhkeamista. Eilen katsoessani harson alle jokaisessa taimessa näytti olevan ihan kivan kokoiset nuput. Olen pitänyt taimia nyt kaksinkertaisen harson alla yötkin ulkona. Tai tässä oli viime viikolla pari päivää, kun olin illalla liian väsynyt tarkistamaan taimia tai nostamaan niitä sisälle yöksi ja harso oli siirtynyt pois paikaltaan, joten taimet on karaistu myös raa'assa yöilmassa + 5 C. Mutta paleltumisen merkkejä ei näkynyt, mitä nyt kasvu ja nuppujen kehitys pysähtyi muutamaksi päiväksi. 

Tomaattien lisäksi salaatti ja rucola on itänyt kivasti, ja monta muuta pientä odottaa vielä istuttamista. 

Pavut  ovat tykänneet ruukustaan. Nämä yksilöt esikasvatin muutaman viikon ajan sisällä, mutta koska kymmenestä siemenestä vain viisi iti, laitoin istutusvaiheessa ruukkuun viisi siementä lisää. Niistä ei ole vielä kuulunut mitään.

Kierrätysruukkuja ja roikkuva äitienpäiväkukka

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit! Meillä päivä alkoi aamupalan sekä (minun leipomani) kakun kantamisella sänkyyn. Kukkiakin tuli ja kortti ja runo. Huomatkaa, että äitienpäiväkukka (muurikello?) roikkuu nyt Bauhausista viimein löytämässäni ruukunpidikkeessä, joka puolestaan roikkuu talven kaltoinkohtelemassa Lundiahyllyssä (saa mennä parvekkeella vielä tämän kesän). Loput ruukunpidikkeet tulee parvekekaiteeseen, kunhan parvekkeen järjestys ensin selkiää.

Blogi kaipasi vähän uutta raikkautta, joten vaihdoin taustaksi punalehden. Kaksi punalehteä viihtyy melko hyvin talvet sisällä, mutta taidan siirtää ne pian ulos viihtymään vielä paremmin, ulkokasveja kun varsinaisesti ovat. Minun mummolla, jolta ensimmäisen punalehtitaimeni sain, ne ovat aina olleet sisällä. Mummo on kohta 90 vuotta ja omaa sellaista hiljaista kasvitietoa, jollaista joskus toivon itsekin saavuttavani.

Sitten kierrätys- ja ruukkuasiaa. Tätä aihettahan minä olen miettinyt jo monet kerrat ja kaipaillut aina uusia ruukkuratkaisuja. Tässä olisi yksi kierrätysruukkuidea:

Sulatettu muovipussi -ruukku on kevyt, melko kaunis (omalla tavallaan), ilmainen, helppo valmistaa juuri oikean kokoiseksi ja toivottavasti myös kestävä. Nämä neljä muovipussiruukkua vein äitienpäivätuliaisina ja niihin oli istutettu kolme tomaattia ja yhteen kaksi chiliä.

Muovipussien sulatus on helppoa, laitan siitä joskus lähiaikoina lisää ohjeita, kun valmistan lopuille tomaatintaimille yhden ison "laatikon" kasvupaikaksi. Ohjeita löytyy myös Käspaikasta ja Tavan takaa -blogista.

Muutamia orvokkeja istutin pikku ruukkuihin ulkoportaille. Vaikka aika vaisuilta ne vielä näyttävät ilman kukkia. Onneksi joukossa on muutama ostotaimi isoilla kukilla.

Tiheys

Kun kokemusta on vielä vähän, aloittelevaa puutarhuria mietityttää taas, kuinka paljon pieniä taimia kannattaa kasvattaa yhdessä ruukussa. Viime vuonna laitoin joitakin kasveja ehkä turhan harvaan, sillä joskus aikaisemmin laitoin taimet liian tiheään. Siemenpussien ohjeet on yleensä kasvimaakasvatukseen tarkoitettu eikä toimi ruukkupuutarhassa.

Tässä on eri lähteistä kerätyä tietoa ruukkujen koosta suhteessa taimien määrään. Päätin puhtaaksikirjoittaa nämä puutarhakirjan väliin lapuille ajan mittaan kertyneet muistiinpanot (osan lähteitä en enää muista osa tiedoista täältä), jospa ne pysyisivä paremmin tallessa.

• Basilikan taimia 1-4 kpl / 4 l ruukku, Kasvimaa ruukussa -kirjassa (Schneebeli-Morrell, 2010) taimet istuteaan "parin sentin välein", ehkä noin 10 taimea läpimitaltaan 20 ruukkuun. Ei vaadi kovin syvää ruukkua (10 cm-). 
• Minttu pieniin ruukkuihin 5 kpl ryhmiksi. Tarvitsee juurille tilaa, joten hieman syvempi ruukku (15 cm-).
• Oregano 5 taimea / ruukku. Ruukun syvyys 15 cm-.
• Ruohosipuli 5-10 taimen ryppäisiin. 
• Mangoldi on istutettu em. kirjassa noin 10 cm välein, n. 8 taimea ostoskoriin. Ruukun syvyys hieman syvempi (20 cm-).
• Tilli, korianteri, kirveli ja rucola ei vaadi kovin syvää ruukkua (10 cm-).
• Persilja vaatii hieman syvemmän (18 cm-)
• Pensastomaatti, chili ja sokeriherne hieman syvempään (20 cm-)
• Perunat, kurpitsat ym. 25 cm-. Perunoita n. 5 siemenperunaa ämpärin kokoiseen ruukkuun.

Nuo ruukkujen syvyydet on kyllä varmaan ihan vähimmäisvaatimuksia, sillä aika pieniltä ne minusta vaikuttaa. Erityisesti basilikan laittaisin kyllä huomattavasti syvempään ruukkuun, samoin perunan. Mutta toisaalta en ole kyllä kokeillut pikkuruukuissa kasvattamista.

Viime vuodesta viisastuneena laitan basiklikat nyt hieman tiheämpään (viimeksi 1-3 taimea / ruukku). Samoiten ruohosipulia saanee laittaa ihan reilusti yhteen ruukkuun. Viimeksi ruohosipulit olivat orvokkien seassa samassa ruukussa niin harvakseltaan, että ei niistä kovin kummoista satoa tullut. Timjamia ei tuossa mainittu, mutta muistikuvani mukaan se ei  vaadi syvää eikä isoa ruukkua. Nyt olen harventanut timjamit kasvamaan n. 10 kpl / ruukku, taimet parin sentin välein.

Ajattelin isttuttaa yhteen isoon ruukkuun tai laatikkoon sekaisin joitakin yrttejä, esim. ruohosipuli, timjami, korianteri ja salaatteja tai mangoldia. En kyllä tiedä niiden yhteensopivuudesta vielä.

Näiden minttujen koulimista odotan kauhulla (itseasiassa kuvan ottamisen jälkeen kasvusto on muuttunut vieläkin tiheämmäksi). Pienen pieniä mintun siemeniä tuli ripoteltua näköjään melko tiheään ja nyt yhtä pieniä taimia kasvaa niin tiheästi, että miten niitä onnistuu harventamaan vetämättä koko kimppua kerralla mullasta pois?

Orvokilta näyttäviä orvokkeja

Basilika alkaa näyttämään basilikalta, persilja persiljalta ja timjami timjamilta. Mutta orvokki näyttää orvokilta vasta, kun siinä on kukkia. Ja siksi ostin tänään orvokilta näyttäviä orvokkeja, mutta vain yhden keltaisen ja yhden oranssin. Että olisi edes jotain väriä tämän vihreän lisäksi laittaa parvekkeelle, mutta että kuitenkin säilyisi vielä toivo omien taimien kukkimaan ryhtymisestä. (Yllä kuva ei kuitenkaan liity orvokkeihin, vaan ihan vaan laitoin siihen, kun kerrankin sain leikkokukkia.)

Tänään kävin siis ostoksilla. Löysin vihdoin niitä ruukunpidikkeitä, vaikka osan jouduinkin ostamaan valkoisena, kun mustat oli loppu. Mutta ihanaa silti ja kiitos Intianmintulle vinkistä! Lisäksi meillä on nyt 100 litraa multaa, kukka- ja bio-puutarhalannoitetta ja uusi sumutinpullo. Aika maltilliset ostokset siis.

Tomaatit on ihania. Ne on niin isoja ja niitä on niin paljon. Ainakin osan saan hyvään kotiin sukulaisiin. Tomaatin taimet pitäisi istuttaa pian jo isompiin laatikoihin, sillä kastelu alkaa olla työlästä, maitopurkeissa ei riitä enää tila. En ostanut tomaateille omaa tomaattilannoitetta, vaikka niin oli aikomus. Ajattelin, että tuo puutarhalannoite sopii kyllä tomaateillekin. Tomaattilannoitteen ja tämän välinen ero oli aika pieni (tomaattilannoitteessa oli hieman enemmän kaliumia), vaikka tietenkin se pienikin ero voi olla merkittävä. Mutta muutaman taimen vuoksi en viitsinyt ostaa montaa erilaista lannoitepurkkia.

Kuten kuvasta näkyy, karaisu on käynnissä. Harsoa en jaksanut ja viitsinyt lähteä kaivamaan, joten tomatit, orvokit ja chilit on nyt ulkoilleet suorassa auringon paahteessa, tuulessa ja raa'assa kevätilmassa. Tänään on menossa kuudes päivä, eikä suurempia vaurioita näytä tapahtuneen. Toivon siis erityisvahvoja ja hyvin karaistuneita yksilöitä kesäksi.

PS: Haaveet kannattaa kirjoittaa ylös, nimittäin niin ne toteutuu varmemmin. Viimeviikkoisesta toivelistasta toteutumatta on vain tomaattilaatikko. Sekin tulee varmasti pian.

Roikkuvia suunnitelmia

Jo viime kesänä, Barcelonan innoittamana, etsiskelin parvekkeen kaiteeseen kiinnitettävää saviruukun pidikettä (kuva on valitettavasti vähän huono suurennoksen vuoksi). Barcelonassa niitä oli myynnissä kaupoissa, mutta täällä en ole löytänyt mistään, en myöskään mistään nettikaupasta, suomalaisesta tai ulkomaalaisesta. Otan vinkkejä vastaan, jos jonkun silmään on osunut; jossainhan niitä on oltava myynnissä.

Suunnittelin partsille sitten tällaista kassisysteemiä ensi kesäksi. Jos saisi jostain kestävää muovia, voisin ommella roikkuvia kasseja yrteille ja salaatille. Tai sitten taas kierrätyskeskuksen ilmaishyllylle, sieltä löytyi viime vuonnakin hyvät kassit perunoille. 

Täältä löytyy huippuideoita erilaisiin istutusastioihin. Ei enää ruukkuja!

Vanhat ruukut

Tällaista talvi oli tehnyt ruukuille, jotka puutarhuri oli unohtanut (tai jättänyt laiskuuttaan) parvekkeelle syksyllä. Onneksi ulos jäi vain muutama ruukku ja niistäkin vain pari pientä meni rikki.

En muista miten sitä oli syksyllä niin kiireinen, että lumen alle jäi myös muutama tyhjentämätön ruukku. Olisikohan se ollut se aikainen lumi, kun komposti peittyi, tuli kylmä, pimeä ja...

Yksi ruukku oli niin kauhea, että toivoinkin sen menevän rikki.

Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä, että on aika mennä ostamaan uusia ruukkuja! Tai kasseja! Viime vuonna perunat ja jotkin yrtit kasvoi kierrätyskeskuksen ilmaispöydän kasseissa. Mitähän sieltä tänä vuonna löytyisi.

Vaihe II

Puutarhassa on jo kesäkuu alkanut ja kesän alku on tuonut mukanaan vaiheen II, jossa juuri mitään raportoitavaa ei tapahdu. Kasvit kasvaa - hyvin hitaasti kylläkin. Yöllä on kylmä, päivällä lämmin ja minä en osaa päättää, pitäisikö kasvejä pitää sisällä vai ulkona. Olen jakanut kasvit kahteen osaan: niihin, jotka pidän yötä päivää ulkona (persiljat, mintut, ruohosipulit, kukat, perunat ja pinaatit) ja niihin, joita ulkoilutan lämpiminä päivinä (basilika, chili, timjami, laventeli, pienet tillin taimet ja muutkin pikkutaimet, tomaatti ja sitruunapuu). Ja ihan hyvin kaikki näyttää voivan. Tämä sulkaaminttu on kasvanut niin hyvin, että kohta saadaan mojitoa!

Kirvojen kanssa käydään tastelua. Kirvat viime päiväisten uutisten ohella ovat kirvoittaneet pohtimaan sotaa yleisemminkin. Kaivoin esiin jopa Sunzin Sodankäynnin taidon; jos sitä ei ole lukenut, sen voi kuunnella ilmaiseksi äänikirjana täältä. Kirjan keskeinen sanoma on "tunne itsesi ja tunne vastustajasi, niin voittosi ei ole vaarassa". Kirjassa myös kehotetaan välttämään aseisiin tarttumista, ellei se ole välttämätöntä. Voisiko näitä teoksia laittaa menemään paketin Israeliin? Kirvat ovat kyllä melkko helppo vastus, vaikka ärsyttäviä ovatkin. Päivittäinen nokkosvesisuihke toimii ihan hyvin: se hajottaa kirvojen joukot, aiheuttaa hämmennystä ja epätietoisuutta, mikä johtaa taistelutahdon hiipumiseen. 

Pikkuruisesta kirvasta on vaikea ottaa kuvaa:

Perunat ovat lähteneet hyvin kasvamaan! Tai mukuloista en luonnollisesti tiedä, mutta lehdet ainakin suurenee ja suurenee joka päivä. Eilen multasin taimia ensimmäisen kerran. Isoimmat kun aloivat olla jo yli 10 cm korkeita. Tässä kasvua ja multausta:

Ostin myös harsoa parvekkeelle. Osa kasveita kun on ollut yötkin ulkona ja välillä on ollut aika kylmä. Luulen, että harso vähän tasoitta lämpötilaa. Ja sitä paitsi se pitää kirvat hieman loitommalla kasveista. Muutaman viikon päästä kasvien olisi tarkoitus pärjäillä vajaan viikon verran ilman minua, ja silloin ajattelin, että laitan kaikki tyypit harsojen alle, jos ne sillä tavalla ei kuivuisi niin nopeaan. Naapuri kyllä käy tarvittaessa, ja sitten ajattelin laittaa niille sen sellaisen villalanka-kapillaari-kastelujärjestelmän. 

Birds & Blooms -lehden verkkosivuilla oli aika kiva kukkatorni, pihaan voisi viritellä tälläisen:

Tässä on siis rautakeppiin "pujoteltu" ruukkuja. Rautakeppi voisi olla kierrätyskamaa jostain roskalavalta. Ongelma voi olla se, että vesi valuu ylimmästä ruukusta sitten alaspäin, jolloin ylin ruukku kuivuu liian nopeaan ja alin on aina liian märkä. 

Aloituspaketti

Minä en varmaankaan ole tyypillinen puutarhuri. Hesarissa oli kokosivun-juttu palstaviljelijöistä. Kolmessa kuvassa oli hellehattupäisiä eläkeläisnaisia: Merete, Helena, Outi, Terttu ja Eeva. Jutun mukaan palstoja viljelee enimmäkseen ikäihmiset ja maahanmuuttajat. (HS 26.5.2010) No minusta siis saattaa erehtyä. Mutta oikeasti minä olen vannoutunut ja tosissani tämän asian kanssa. Minulla kasvaa esimerkiksi perunaa, eikö se jo tee minusta puoliammattilaisen?

Kävin tänään Puutarhakeskus Sofianlehdossa Käpylässä. Kiertelin siinä sympaattisessa puutarhassa ihastelemassa kärhöjä ja köynnöksiä. Ajattelin, etten osta mitään. Sitten kuitenkin katselin niitä laventeleita ja koska niistä minun itäneistä kahdesta laventelin taimesta toinen kuoli jo kauan aikaa sitten ja toinen kaatui tänään, eikä taida nousta, vaikka yritin tukea sitä ja maanitella kasvamaan, eikä se oikeastaan ole viikkoon enää kasvanutkaan, niin päätin sitten kuitenkin tehdä yhden ostoksen. Ja vain ja ainoastaan se yksi ostos kainalossa ja toisessa ruukku, jonka myös ostin, menin kassalle. Myyjä on sellainen herttainen, suurikokoinen vanhempi mies, sellainen joka sopisi johonkin puutarhaohjelman asiantuntijaosuuteen. Hän sanoi, että "no sinä löysit tälläisen kivan aloituspaketin" siis ruukun ja laventelin taimen. Niin juu kyllä, minä ajattelin ostaa parvekkeelleni yhden yrtin ilostuttamaan. Mies ei huomannut mustia kynsien alusia kun painelin pinkoodin. Enkä kertonut, että minä olen hullu puutarhuri, jolla on liikaa kasveja parvekkeella ja perunoita käsilaukussa kasvamassa.

Kirvoja on ollut kamalasti liikkeellä. Pelkästään puistossa istuessa sen huomaa, ainakin jos käyttää mustia vaatteita, sillä niitä liimautuu heti parvi vaatteisiin kiinni. Tiina tuossa kommentissa jo sanoikin, että niitä on kuulemma tulossa etelästä järkyttäviä määriä. Hesarissa on siitä myös artikkeli. Kirvoja on nähty kelluvan lauttoina Suomenlahdella, miljoonia kirvoja! Jutussa kerrotaan myös, että kirvat lisääntyvät neitseellisesti ja elää vain muutaman viikon. Wikipedia taas kertoo, että kirvat elävät imemällä kasvin solunestettä. Kirvojen valtaamat kasvit voivat altistua myös homeille, sienille ja viruksille. Kirvojen pahin vihollinen on leppäkerttu, joita myös nyt toivotaan sakeina lauttoina tänne Helsinkiin. Lapsena me kerättiin leppäkerttuja purkkiin ja pidettiin niitä muka lemmikkeinä. Voisin palkata muutaman lapsen kotoa ja naapurista keräämään niitä mulle.

Olen yrittänyt häätää kirvoja kasveista mäntysuovalla ja nokkosuutteella. Mäntysuopa on siitä ikävä, että siitä jää se haju, joka on kyllä ihan kiva haju matoissa, mutta ei ruuassa. Nokkosesta kirvat ei taas tunnu välittävän niin paljoa. Mutta huomenna teen erikoisvahvaa seosta. Ei kai siitä ole haittaa, jos kasveja suihkuttelee nokkosella joka päivä?

6. Puutarhainspiraatioita

En tiedä mistä aloittaisin kertomuksen uskomattomista kasvikokemuksistani Barcelonassa. Ehkä kerron ensin oikean veikkaustuloksen: Tillit voi (edelleen) huonosti, mutta yhtään taimea ei ole kuollut! Kolme chiliä on vihdoin itänyt pieniksi taimiksi ja mikä ihmeellisintä: maaliskuussa kylvetyistä laventelin siemenistä, joiden suhteen olin täysin luovuttanut toivoni, on kaksi itänyt! Eli saldo on oikeastaan aika reilusti plussan puolella. Hoitovastuu oli poissaollessani jaettu niin, että Lapsi sumutteli ja kasteli, koska hänet ehdin ennen matkaa kouluttaa hommaan, ja Kumppani jutteli. Ja hyvin ovat kasvit ilmeisesti tykänneet hoidosta! Luulen jopa, että nämä perheenjäsenet alkaa lämmetä puutarhuroinnille tosissaan.


Barcelonasta inspiroituneena suunnittelen puutarhaprojekteja, jotka ovat seuraavia:

1. Aion tehdä ruukkuja vinyylilevyistä. Ensin täytyy selvittää, irtoaako niistä jotain myrkkyä, vai pitääkö ne muovittaa tms. Idea oli oikeastaan Kumppanin ja Lapsen: he kun tekivät mulle äitienpäivälahjaksi vinyylilevyastioita (käsitättekö miten ihania tyyppejä, ovat täällä kahdestaan askarrelleet niiiin hienoja juttuja!).

2. Barcelonalaisparvekkeilla kasvit olivat usein perussaviruukuissa, jotka oli kiinnitetty kaiteisiin sellaisilla rautaympyröillä, joissa oli lautanen pohjana (en osaa selittää paremmin). Mistähän sellaisia saa? Jos täältä ei löydy, niin täytyy tehdä.

3. Ehdin kerätä pajua talven aikana sen verran varastoon, että pitäisi riittää muutamaan koriin. Ajattelin, että voisin punoa kauniita suojakoreja pajusta, ehkä sellaisia, jotka voi kiinnittää kaiteeseen.

4. Haluan parvekkeelle sellaisen kasvin, joka kasvaa hurjan nopeaan, peittävästi ja mielellään roikkuen sekä sopii ruukkuun. Mikähän se voisi olla? Saksalainen ystävä lupasi lähettää Kölnistä jonkun ihmekasvin. Jos se joskus saapuu, niin se voisi olla ratkaisu. Tai villiviini, humala, mustasilmäsusanna...

5. Haluan tälläisen talon:

6. Tai ruusuparvekkeen:

7. Tai kaktusparvekkeen:

8. Tai tälläisen:

9. Tai samanlaisen pihan kuin Barcelona-ystävien patio, joka oli uskomattoman viehättävä paikka, ja jonne haluaisin kesäkuumalla uudestaan:

Ja kaikkia muitakin ideoita nyt tietenkin on. Kumppani lupasi ajaa mut huomenna taas multa- ja taimiostoksille, luulen että sillä reissulla tarttuu mukaan taas uusia ideoita... Niin ja lisäksi on Naapuri, joka oli matkan aikana tilannut pihaan kasan hiekkaa. Täytyy selvittää, mihin sitä aletaan lapioida.

2. Uusia sirkkalehtiä!

20.4. Tiistaina

Opettajankokouksessakin ajattelin mun yrttejäni. Kyllä ne ovat saaneet rakkautta! Eilen ostin uuden sumuttimen, koska vanha sumutettiin hajalle. Aina aamulla ensimmäisenä, heti töistä tultua ja illalla vielä viimeisenä sumuttelen ja hoitelen kasviystäviäni.

Ostimme Lapsen kanssa kierrätyskeskuksen kaikki kukkaruukut (tai no kaikki yli 1-2 litran kokoiset). Kantamiseen olisi tarvittu 2-3 raavasta bodaajaa, mutta me selvittiin niistä kahdestaan. Hieman oli vaikeuksia mahtua Arabiassa bussiin sen isoimman ruukun kanssa ja muutamaan päivään en voinut liikuttaa toista kättä. Kuitenkin kasveille on nyt riittävästi koteja. 

Chilit eivät ole vieläkään itäneet, mutta Työkaveri toi mulle uusia siemeniä tänään töihin (on muuten kiva, kun voi töissä jutella jonkun kanssa kasveista). Täytyy laittaa tänään itämään. Myöskään sinipunavaulat eivät ole itäneet. Täytyy selvittää mistä se voisi johtua. Orvokit ovat tykänneet ruukkuun pääsemisestä ja alkaneet kasvaa ihan kivasti. Samoin basilikoilla menee ihan hyvin, kolmas lehtipari on jo osaan tulossa! Ruohosipulit on kivan näköisiä ruohonvarsia. Luulisin, että ne leviää purkissa aikalailla, mut katsotaan miten käy. Uusimmat itäneet ovat persiljat ja tillit. Tillit on yhdessä basilikoiden kanssa ja niitä on aika paljon siinä purkin puolikkaalla. Täytynee vähän vähentää ruipelompia. Persilja kasvaa vielä suurimmaksi osaksi munakennoista ja odottaa kärsivän näköisinä isompaa tilaa juurilleen. Muutama pääsikin jo pieneen purkkiin, lopuille pitää keksiä purkki ja osalle uusi koti myös. Ajattelin, että T., joka tulee huomenna kylään, voisi ottaa hieman mukaansa. 

Olen miettinyt sitä, että kuinkahan lämmintä taimilla pitäisi olla. Jotenkin järki sanoo, että mahdollisimman lämminta ja kosteaa, niin kuin kasvihuoneessa. Muttta sitten jossain sanottiin, että taimivaiheessa mahdollisimman paljon valoa ja sit aika viileetä. Muuten vois tulla sellaisia pitkiä ja vaaleita taimia. Tänään olen nyt pitänyt ikkunaa auki, kun ulkona on kuitenkin aika lämmin, mut vähän viileempää kuitenkin kun sisällä. Jos se sekoitus olisi hyvä lämpö. Keittiössäkin taimet kasvaa ihan hyvin, ehkä basilika kaipaisi vähän enemmän valoa. Pinaatin siemenistä kolme on itänyt. Laitoin samaan ruukkuun vielä pari siementä, jos nekin lähtisi kasvamaan. Harvennetaan sitten tarvittaessa.  Ruukkuja olisi vielä joitakin vapaana.

Purkittamisessa tein huolellista työtä: pohjalle laitoin kiven tai ruukunpalasen reiän peitoksi ja sitten ruukkusoraa, soran päälle harsoa ja sitten vähän multaa, kerroksen luonnonlannoitetta ja sit multaa. Ruukut on tärkeitä. Olisin mieluiten halunnut jotain kauniita lasitettuja purkkeja, mutta kierrätyskeskuksessa nyt oli mitä oli. Muutaman hienon purkin kuitenkin sain. 

Olen oppinut, että koulimisen jälkeen ei kannata olla huolissaan, jos kasvu hetkeksi pysähtyy. Uuteen multaan pitää tottua. Ja juuret pitää istuttaa suorina, niitä ei saa taittaa uuteen multaan siirrettäessä. Jos kasvu muuten pysähtyy, täytyy selvittää miksi. Ja yrtit ei kaipaa kalkkia, muita kasveja täytynee kalkita. Sekä sen, että ulos ei kannata siirtää liian aikaisin.

1. Siemenet ja taimet

Sunnuntai 11.4.2010

Tänään päätin aloittaa kasveistani raportoimisen. Olen laittnut tänä keväänä paljon kasvamaan, ja ajattelin, että kirjoittamalla kokemusia, voin ensi kerralla tarkistaa, mitä piti tehdä toisin ja toisaalta ehkä toistaa jotain onnistuneita juttuja.

Tällä kerralla olen ottanut viljelemisen aika tosissani. Tai ainakin aluksi olin aika tosissani, mutta melko epämääräiseksi ja boheemiksi tuo kasvattaminen on nyt kuitenkin muuttunut. En enää tarkalleen muista mitä missäkin ruukussa kasvaa tai millaiseen maahan ja ruukkuun kukin laji piti istuttaa.

Lajeja on tällä hetkellä taimeksi asti kasvanut basilikat ja ruohosipulit oikein hyvin, orvokit ihan hyvin ja persiljaa alkaa nousta. Chilien itävyys taitaa olla n. 0%, sillä yli kuukausi sitten itämään laitetuista ei näy vielä mitään, eikä myöskään myöhemmin laitetuista. Muistaakseni kaikki oli saman pussin siemeniä, joten pitää ehkä hankkia uusia siemeniä. Chiliä nyt kuitenkin pitää olla. Laventeli ei ole vielä itänyt, eikä sinipunavaula. Pinaatin laitoin ihan vasta multaan, joten sekään ei ole itänyt ja tilli pääsi suoraan ruukkuun vasta tänään.

Basilika on kasvanut parhaiten ja nopeiten. Toinen lehtipari on useimmissa taimissa ollut jo joitain päiviä, joten tänään sitten basilikat sai uusia paikkoja kasvaa, nimittäin ruukut. En ole kyllä ihan varma, pitäisikö niiden antaa kasvaa ensin vielä taimimullassa ilman lannoitetta jossain maitopurkissa. Tällä kertaa ne pääsi suoraan ruukkuihin (osa jäi vielä maitopurkkeihin ja kolme taimea lähti Katajanokan lasitetulle parvekkeelle kasvamaan), mutta huomasin kyllä, miksi niitä kannattaa vielä kasvatella purkeissa ja siirtää ruukkuihin vasta juuri ennen varsinaiselle kasvupaikalle siirtämistä: nimittäin ruukut vie aika paljon tilaa.

Orvokkeja pääsi kuitenkin jo isoon ruukkuun, kaveriksi laitoin ruohosipulin taimia. Vaikka ruukku on aika iso, voi olla että ehkä kuitenkin liian pieni tälle kokoonpanolle. Katsotaan nyt miten siinä viihtyy. En muuten huomannut tarkistaa, että tykkääkö orvokit ja ruohosipulii samanlaisesta maasta ja kasvupaikasta. Enkä myöskään, miten viihtyy yhdessä tilli ja basilika, joista myös tuli ruukkukavereita. Käsittääkseni tilli ei ole kovin tarkka kasvupaikasta ja matalampikin ruukku käy, mutta mitenkähän on basilikan laita?

Orvokin taimista olen hieman huolissani, sillä ne on aika valjun näköisiä ja pitkävartisia. Välillä tuntuu, että ne muutaman sentin taimetkaan ei jaksa pysyä omin avuin pystyssä. Mitähän niistä tulee. Istutin ne joka tapauksessa melko syvälle, ajatelin, että sen varren osan, joka on maanpäällä, olisi hyvä olla melko lyhyt. Niillä on ainakin iso purkki.

Mitähän vielä tänä keväänä? Perunaa voisi laittaa isoihin ämpäreihin. Mistähän siemenperunaa saa? Torilta ehkä. Jotain yrttejä vielä pitäisi saada. Ainakin timjamia, minttua ja korianteria voisi hankkia taimena. Ja mitäs kukkia orvokkien lisäksi? Jotain keltaista ehkä tai oranssia. Ja jotain kirsikka- tai amppelitomaattia pitää olla. Porkkanat laitetaan sitten lasten kanssa maahan talon päätyyn.

Ruukkuja ja joku hylly parvekkeelle pitää saada. Luopuisikohan Lapsi Lego-hyllystä. Ja hyvä nimi tälle päiväkirjalle pitää keksiä.