maanantai 26. maaliskuuta 2012

Tunnustus

Hip hei, olen saanut tunnustuksen. Kiitos siitä kuuluu Partsipuutarhurille!


Tämä onkin ensimmäinen laatuaan tälle blogille. Ja se lämmittää kovasti, vaikka viime aikoina olenkin ollut laiska, laiska, laiska. Mutta tämä tunnustus kyllä innosti niin kovasti, että ehkä tämä taas tästä alkaa päivittelemään kasviensa tekosia useammin.

Tunnustuksen saanut on haastettu kertomaan seuraavat asiat:


1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät
2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi

3. mikä on puutarhafilosofiasi

Puutarhainnostukseni syntyi varmaan lapsena kun yhden kesän viljelin mökillämme pientä kasvimaata. Olin pieni, kuten kasvimaaplänttikin, ja pieniä olivat myös porkkanat, joita siinä kasvoi. Hyvin pieniä. Ehkäpä kasvissyöjänä eläminen sai sitten kerran kokeilemaan parvekeviljelyä vuosia kasvimaapläntin jälkeen, monia vuosia sitten; omat yrtit oli kiva saada omalta partsilta puhtaana. Sitten tuli kuitenkin muutto, eikä uudessa kodissa kaupungin keskustassa ollut edes parveketta, mutta ikkunalaudalla kasvoi kyllä chilejä. Silloin kaipasin kovasti taas multaa, siemeniä, taimia ja vihreää. Kunnes muutimme nykyiseen taloon, jossa on puutarhan lisäksi parveke! Päätin aloittaa puutarhuroinnin juuri partsilta, halusin pienimuotoista ja helposti pöytään haettavaa RUOKAA kasvamaan. Sitten aloitin päiväkirjan kirjoittamisen niistä pienistä basilikantaimista, joita ruukuista alkoi kasvaa, kunnes hoksasin kirjoittaa päiväkirjan blogiin. Se, että joku päätti lukea blogia ja antaa vielä tunnustuksenkin, tuli kyllä yllätyksenä. Mutta ihan hauskana sellaisena!

Lempikukka on ehkä hiirenvirna (kielo myös, mutta Partsipuutarhuri perusteli sen jo todella hyvin). Hiirenvirna on kauniin värinen, hupsu ja riehakas, vaatimaton ja lempeä. Ihan omasta takaa en omista tunnearvoltaan kovin rakkaita kasveja, mutta yksi on erityissuojeluksessa: se on sitruuna. 

Puutarhafilosofiallani on varmaan jotain tekemistä ruuan kanssa. Parvekkeellani ei kovin usein ole nähty kasvavan mitään muuta kuin ravinnoksi kelpaavaa. (Orvokkeja ei lasketa.) On tärkeää syödä hyvin ja sitä varten tarvitaan oma puutarha. On tärkeää myös pitää kynnenaluset mustina, jottei tule liian hienostunut vaikutelma. Kauniita kasveja on hyvä katsella päivittäin, jotta pysyy iloisena. Kasvavaa on syytä yrittää ymmärtää, jotta sitä osaa kunnioittaa.

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille ja haastan heidät samalla vastaamaan edellä oleviin kysymyksiin sekä jakamaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille:

Tontti 559: Geranium taisi aloitella blogiaan samoihin aikoihin kuin minä, ja siitä saakka olen innolla seurannut. Asiantuntevaa, innostunutta ja hyviä vinkkejä.
Kujeita ryytimaalla: Innostuneisuutta ja paljon kokemuksia puutarhasta, hienoja kuvia.
Kasvakaa "#%!: Hauskoja ja hyvin kirjoitettuja postauksia, asiantuntemusta isosta pihasta ja kasvihuoneesta, ruuasta ja kukkivasta, sekä Chef.
Mielen lumoa: Upeita valokuvia! Meitä yhdistää kasvien lisäksi käsityöt ja hienoja ne Intianmintulla onkin.
Nurinpäin: Myös Heikkua ja minua yhdistää kasvien lisäksi käsityöt. Blogista löytyy upeita neulomuksia ja hienoja puutarhahetkiä palstalta.




maanantai 19. maaliskuuta 2012

Siemenistä sitruunaan


On meilläkin laitettu siemeniä, en vain ole ehtinyt kertoa.


Jaoimme ystävän kanssa siemenet puoliksi. Olen kuullut myös siemenkirjeistä, ja joskus haluaisin osallistua sellaiseen!


Keijunmekon siemeniä oli vain viisi (huomaatteko nuo pienet pisteet?). Itämisaika on jopa 40 päivää, joten vielä pitää odottaa paraneeko itämisprosentti tämän hetkisestä 20 %.


Onneksi basilika itää hieman nopeammin, vaikka kasvuun lähteminen sirkkalehtien jälkeen tuntuukin liian hitaalta. 



Tänä vuonna tavisbasilikan lisäksi meillä kasvatetaan ihanan violettia Dark Opalia.


Ja keijunmekon lisäksi mustasilmäsusannaa. Ne ovatkin lähteneet jo niin hyvin kasvamaan, että suurimman osan olen jo latvonut. 


Näissä pitäisi jonain päivänä itää timjamia ja persiljaa. Harmi vain, että potit menivät sekaisin ennen jätskitikkujen iskemistä multaan. Eiköhän taimet sitten kuitenkin erota toisistaan, kun han ensin itävät. Pyöreissä astioissa on rairuohoa.


Tämä ei ole meidän sitruuna. Meidän sitruunassa on vaaleaa seittiä, jonka syyn eräs ystävä tiesi kertoa. En nyt vaan muista miksi sitä nimitettiin, mutta joka tapauksessa kylmä suihku auttaa siihen aika hyvin. Tämä kuva on Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, se on ihana paikka!


Tämä kuva on parin viikon takaa, mutta tämän päiväisen räntäsateen jälkeen näytti suunnilleen yhtä talviselta. Kevääseen on vielä matkaa, vaikka kevätpäivän tasaus onkin jo huomenna.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!