Chilit ja orvokit ovat saaneet nyt arvoisensa alun elämälleen. Kylvömyltaa ja jopa vermikuliittia! Yllä olevassa kuvassa on viime kesän orvokkeja ja aurinkoinen kesäpäivä. Tule tule pian kesä!
Viime vuonna chilien itävyys oli kerrassaan huono, vain muutamasta siemenestä kasvoi taimi, joten tällä kertaa olen huolellisempi. Chilin – Unkarin mustan – siemeniä laitoin itämään talouspaperiin kahdeksan kappaletta. Talouspaperivinkin sain Partsipuutarhurilta. Talouspaperin päällä idättämisessä on se hauska puoli, että jo siemenistä näkee pienetkin muutokset; mikähän siemen alkaa ensin itämään? Itämispaikka on viileämpi kuin keittiömme viimeksi: työhuoneen nurkassa on lattian rajassa 13 °C (!), kangaslaatikon päällä noin 17-19 °C. Siinä ovat siemenet itämässä ja itsekin olen kovin hyvin viihtynyt viime päivinä työhuoneessa, viileydestä huolimatta, talvilomaa viettäen.
Orvokeille oli tarjolla kylvömultaa ja sitä vermikuliittia. En ole koskaan aikaisemmin vermistä käyttänyt, sillä se on kovasti jotenkin tuntunut luonnottomalta ja epäilyttävältä. Nyt sitten kuitenkin pussi lähti jotenkin vahingossa mukaan, kun olin multaa ostamassa. Wikipedian määritelmä ei houkuttele käyttämään vermistä syötäviin kasveihin. Vaikka kovasti sitä joka paikassa suositellaan. Onhan nuo ilman sitäkin kasvaneet, niin ehkä tänäkin vuonna; laitan vermiksen kukille. Orvokin siemenet ovat nyt omaa satoa, kesän kukista kerättyjä, ja olen niistä ylpeä. Jäätelötikku nimikylttinä on kiva idea, lähtöisin Geraniumilta.
Seuraavaan kylvöön onkin sitten aikaa. Yrttejä ei voine kylvää vielä aikoihin. Mutta jaksan kyllä odottaa, kun saa seurailla chilien ja orvokkien alkua.