keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Aloituspaketti

Minä en varmaankaan ole tyypillinen puutarhuri. Hesarissa oli kokosivun-juttu palstaviljelijöistä. Kolmessa kuvassa oli hellehattupäisiä eläkeläisnaisia: Merete, Helena, Outi, Terttu ja Eeva. Jutun mukaan palstoja viljelee enimmäkseen ikäihmiset ja maahanmuuttajat. (HS 26.5.2010) No minusta siis saattaa erehtyä. Mutta oikeasti minä olen vannoutunut ja tosissani tämän asian kanssa. Minulla kasvaa esimerkiksi perunaa, eikö se jo tee minusta puoliammattilaisen?

Kävin tänään Puutarhakeskus Sofianlehdossa Käpylässä. Kiertelin siinä sympaattisessa puutarhassa ihastelemassa kärhöjä ja köynnöksiä. Ajattelin, etten osta mitään. Sitten kuitenkin katselin niitä laventeleita ja koska niistä minun itäneistä kahdesta laventelin taimesta toinen kuoli jo kauan aikaa sitten ja toinen kaatui tänään, eikä taida nousta, vaikka yritin tukea sitä ja maanitella kasvamaan, eikä se oikeastaan ole viikkoon enää kasvanutkaan, niin päätin sitten kuitenkin tehdä yhden ostoksen. Ja vain ja ainoastaan se yksi ostos kainalossa ja toisessa ruukku, jonka myös ostin, menin kassalle. Myyjä on sellainen herttainen, suurikokoinen vanhempi mies, sellainen joka sopisi johonkin puutarhaohjelman asiantuntijaosuuteen. Hän sanoi, että "no sinä löysit tälläisen kivan aloituspaketin" siis ruukun ja laventelin taimen. Niin juu kyllä, minä ajattelin ostaa parvekkeelleni yhden yrtin ilostuttamaan. Mies ei huomannut mustia kynsien alusia kun painelin pinkoodin. Enkä kertonut, että minä olen hullu puutarhuri, jolla on liikaa kasveja parvekkeella ja perunoita käsilaukussa kasvamassa.

Kirvoja on ollut kamalasti liikkeellä. Pelkästään puistossa istuessa sen huomaa, ainakin jos käyttää mustia vaatteita, sillä niitä liimautuu heti parvi vaatteisiin kiinni. Tiina tuossa kommentissa jo sanoikin, että niitä on kuulemma tulossa etelästä järkyttäviä määriä. Hesarissa on siitä myös artikkeli. Kirvoja on nähty kelluvan lauttoina Suomenlahdella, miljoonia kirvoja! Jutussa kerrotaan myös, että kirvat lisääntyvät neitseellisesti ja elää vain muutaman viikon. Wikipedia taas kertoo, että kirvat elävät imemällä kasvin solunestettä. Kirvojen valtaamat kasvit voivat altistua myös homeille, sienille ja viruksille. Kirvojen pahin vihollinen on leppäkerttu, joita myös nyt toivotaan sakeina lauttoina tänne Helsinkiin. Lapsena me kerättiin leppäkerttuja purkkiin ja pidettiin niitä muka lemmikkeinä. Voisin palkata muutaman lapsen kotoa ja naapurista keräämään niitä mulle.

Olen yrittänyt häätää kirvoja kasveista mäntysuovalla ja nokkosuutteella. Mäntysuopa on siitä ikävä, että siitä jää se haju, joka on kyllä ihan kiva haju matoissa, mutta ei ruuassa. Nokkosesta kirvat ei taas tunnu välittävän niin paljoa. Mutta huomenna teen erikoisvahvaa seosta. Ei kai siitä ole haittaa, jos kasveja suihkuttelee nokkosella joka päivä?

maanantai 24. toukokuuta 2010

Kierrätystä puutarhaan

Tässä muutama ajatus siitä, että kasveja voi kasvattaa missä tahansa ja kaiken romun voi viedä puutarhaan. Kumppani ehdotti, että laitan hänen vanhoihin nappiksiin kasvamaan jokun kauniin kukan:



Minikasvihuone:


Meidänkin varastossa olisi yksi ylimääräinen sänky:



sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Nokkosta ja perunaa

Annalan puutarhalla tapahtuu kaikenlaista kiinnostavaa. En olekaan tiennyt, että siellä on näin paljon toimintaa. Mutta kiva! Täytyy osallistua, ainakin puutarhakirppikselle, värjäysiltoihin ja kotipuutarhurin litkut -iltaan. Hoito-ohje -sivulla on myös reseptejä erilaisiin luomutorjunta- ja lannoitelitkuihin.

Litkuista minulla onkin jo hieman kokemusta. Nimittäin ensimmäiset kirvat löysivät taimeni hellejakson aikaan. Tein kasveille mäntysuopa- ja nokkoslientä. Keräsin nokkosia kannellisen purkin täyteen, kaadoin vettä sekaan ja annoin seistä seuraavaan päivään. Laimentamattomana litku sopii torjuntaan ja laimennettuna 1:10 lannoitteeksi. Olen suihkutellut nyt muutaman päivän ja ainakin toistaiseksi kirvat ovat pysyneet poissa.



Kirvojentorjuntanokkosia keräillessä poimin samalla nuoria lehtiä pussillisen syötäväksi. Yhdessä yössä ne kuivui ja mitähän niistä nyt tekisi? Ehkä lettuja? Superherkkua on myös nokkossoossi: Kuullotetaan hieman sipulia, lisätään tuoreita nokkosen lehtiä, paistetaan kokoon, lisätään purkki smetamaa, valkopippuria ja suolaa. Nautitaan erimerkiksi uusien perunoiden ja grillattujen kasvisten kanssa.


Perunoistapa tulikin mieleen, että nyt meilläkin odotellaan satoa. Multiin on laitettu jo kymmenkunta perunaa ja sato-odotukset on huimat. Harmi vaan, että taisin laittaa ne kasvamaan hieman myöhään, aikaisten lajikkeiden viljelyaika kun on n. 7-10 vkoa. Eli meille olisi odotettavissa satoa sitten vasta heinäkuun puolella. Minä kun toivoin omia juhannusperunoita.

Lajikehan meillä on Timo, jonka pitäisi antaa kohtuullisen varhainen sato. Timojen ongelma on kaiketi yleensä se, että niistä saattaa tulla vetisiä, jos kastelee liikaa. Ja Timojen kohdalla on huomioitava sellainen seikka, että ne eivät välttämättä kuki! Eli täytyy käsin kopeloida seitsemän viikon jälkeen, alkaako mukuloita olla.

Aikaisemmin olikin jo ekasta perunaistutuksesta kuva. Tässä vielä kaksi kassia (kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä) lisää, kummassakin on Timo haudattuna:

Näiden kassiperunoiden hyvä puoli on se, että ne on kätevä ottaa mukaan retkelle tai reissuun, jos ei luota sateeseen ja naapurien kasteluapuun.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Ukkosta


Ukostaa! Aivan ihanaa! Luonto muuttuu hetkessä niin hehkeäksi, kun sataa kunnolla. Hetki sitten satoi myös rakeita, aika isoja, joten kävin hakemassa tomaatit ja basilikat sisälle. Muut saa luvan kestää. Rakeet olivat niin isoja, että täytyi suojautua vilttiin.

Kumpulan mittausasemalla on tällä hetkellä 16.8 astetta lämmintä. Ilma on siis kylmennyt muutamassa tunnissa kolme astetta. Ilman kosteus on 74 % (tunti sitten 61 %).

Ihana kesä!

torstai 20. toukokuuta 2010

Uusia ja vanhoja projekteja


Eilen sain valmiiksi kaksi pitkäaikaista käsityöprojektia (hame: keskeneräisenä 2 vuotta; housut: keskeneräisenä 1,5 vuotta) ja korjailin joitain vaatteita. Valmiiksi saaminen on aina niin mukavaa, vaan niin on myös uuden aloittaminen. Siksi aloitin eilen myös uusia projekteja: suunnittelin painokuvion, sulattelin vinyyleitä, suunnittelin kirjansidontaa vinyylien kansille ja aloin tekemään hameesta ponchoa. Illalla nukkumaan mennessä oli mukava olo; tiedättehän sellaisen väsymyksen, joka syntyy kun on tehnyt paljon (KÄSI)TÖITÄ.


Vinyyleistä ajattelin sanoa muutaman asian. Ensinnäkin niiden sulattelu on huippuhauskaa puuhaa ja jälki on hienoa. Joskus täytyy tehdä tätä hommaa myös lasten kanssa. Tarkoituksenani oli tehdä ruukkuja kukille ja yrteille venyttämällä levy suureksi ja rutistamalla sitten kokoon. Venyttely ei kuitenkaan oikein onnistunut. Kokeilin vinyylin muokkaamista ensin 150 asteessa ja sitten 175-200 asteessa. Kummallakaan kerralla vinyyli ei sulanut niin paljon, että sitä olisi voinut venyttää kovin paljon. Suurimmillaan sain venytettyä reunoja ehkä 2 cm. Ja 200 asteinen vinyyli on jo niin kuumaa, että puuvillasormikkaat ei enää riitä sormien suojaksi. Ehkä joku kerta voisi yrittää paremmilla suojavälineillä kuumempaakin.


Vinyylin keskiosista sai aika hauskoja nimikylttejä yrteille. 


Sitten takaisin kasviaiheeseen. Keittiössä on ollut itämässä mangoldia ja korianteria. Taimia on alkanut vähän kerrassan pulpahdella mullasta. Nyt on vaan sellainen ongelma, että olen laittanut nämä kaksi lajia samaan purkkiin eri puolille, mutta nimilaput on tippuneet, enkä siis tiedä kumpi on kumpi. Tunnistatteko?

Itse arvelen, että oikealla olevat punavartiset on mangoldia. Ne kasvaa tuollalailla samasta siemenestä kolme taimea. Aion hoitaa niitä nyt mangoldina ja toisia korianterina, katotaan miten käy. 

tiistai 18. toukokuuta 2010

Painajainen ja lisää kasvavaa

Näin viime yönä unta, että kun heräsin aamulla, oli jo syksy. Menin parvekkeelle ja kaikki taimet oli vielä ihan pieniä. Totesin Kumppanille, että tälläinen tämä Suomen kesä on, ei täällä mikään kasva.

Hellejakso näyttää väistyvän, mutta onneksi ei kuitenkaan syksyä ole odotettavissa. Mietin, mitä tekisin taimille, jotka on nyt jo ihan ulkoelämään tottuneita, siinä tapauksessa, että tulee taas kovin kylmä. Kai ne täytyy tuoda takaisin sisään. Mitähän ne siitä tykkää?

Eilen tein taas uusia hankintoja. Ostin torilta 15 Timoa eli siemenperunaa. Havukaisen eli perunakauppiaan mukaan isoon ruukkuuni voisi laittaa seitsemän perunaa kasvamaan, laitoin kuitenkin vain neljä vai olikohan viisi. Loput ajattelin laittaa ämpäreihin.




Huomatkaa, että muistin jättää ruukkuun multaamisvaran!

Ulkorappusille ostin lemmikin, kun se kuulemma viihtyy pohjoispuolellakin. Kauppias osasi myös kertoa, että Plantagenin myyjä oli väärässä kun suositteli mulle pensaskrassia köynnöskrassin sijaan. Pensaskrassi kun ei lähde kasvamaan alaspäin - eikä myöskään ylöspäin - toisin kuin Plantagenissa väitettiin. Plantagenista myös se vielä, että lähetin heille kysymyksen sähköpostilla koskien sieltä ostettuja tomaatin taimia. Vastaus tuli parin päivän päästä (hyvää palvelua sanon!): parveketomaattien lajia he ei varmuudella tiedä, kun niitä on niin paljon, mutta latvoa ei tarvitse eikä varkaita poistaa, mutta jossain vaiheessa olisi hyvä vähän karsia lehtiä.

Ostin parvekkeelle Keijunmekkoköynnöksen, kauniin viininpunaisen. Kauppiaan mukaan se kasvaa myös alaspäin, mikä on suunnitelmani. Sen sijaan humala ei kasva alaspäin, joten jos sen haluaa parveketta koristamaan, niin täytyy laittaa pihaan ja kasvamaan sieltä kohti parveketta. Humalaa on tulossa taimi eräältä lähisaarelta.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Yö ulkona

Ilmatieteenlaitoksen mukaan viime yönä oli kylmimmillään alle 15 astetta:

observations_2998_4_fi.png


Se ei ehkä ole kuolettavaa tomaateille tai basilikalle? Ne nimittäin unohtui nyt ensimmäiseksi yöksi ulos. Kasteluakaan ei tarvinnut tänä aamuna suorittaa, luonto oli hoitanut sen yöllä. Yön jäljiltä kasvit olivat hieman surumielisen näköisiä. Ja rappusilla on puoliksi syöty päästäinen.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Hormoniviestejä

Olen tässä muutaman päivän sulatellut aikamoista uutista. Nimittäin palstapuutarhuri-biologi -ystävä ketoi kylässä ollessan, että kasvit kommunikoi mullan alla, hormoonien välityksellä. Siis mullan alla! Hormoonien välityksellä! Mitä ihmettä! Juuret lähettävät toisilleen hormooniviestejä: "kuka olet muukalainen minun maaperälläni?". Kun kasvit huomaa kilpailijan, ne alkavat käyttää aikaansa ravinteiden imemiseen mullasta, ettei toinen ehdi varastaa niitä. Kilpailemiseen keskittyessään kasvit unohtaa kasvaa, mutta niistä tulee erityisen vahvoja, koska ne ovat saaneet niin paljon ravinnetta. Kuulostaa aika feng shuilta!

Myös David Attenborough sanoo, että "kasvit näkevät. Ne osaavat laskea, ja ne voivat lähettää viestejä toisilleen." Yhä ihmeellisemmäksi käy kasvien maailma! Ja todisteita löytyy nyt meidän parvekkeelta.

Kummallinen on myös tämä Suomen ilmasto. Muutama päivä sitten elettiin vielä pakkasen puolella, eikä olisi tullut kuuloonkaan viedä kasveja ulos. Sitten tuli helle - kuumempaa kuin koko Euroopassa - ja kasvit kiljuu ulos, vaikka niitä ei ole edes karaistu. No minä vein kaikki ulos ja kerralla koko päiväksi. Ensimmäisen hellepäivän jälkeen toin kaikki sisään yöksi, mutta seuraaviksi öiksi toin vain chilit, basilikat ja tomaatit. Ilmatiteenlaitoksen mukaan yölläkin oli ollut kuitenkin kohtalaisen lämmintä, alimmillaan n. 14 astetta. Eli ehkä nuo herkemmätkin olisi selvinnyt. On meinaan aikamoinen roudaaminen noissa saviruukuissa!

Parveke laitettiin eilen hieman kesäisempään kuntoon. Kumppani värkkäsi ohjeitteni perusteella ulkopuolella roikkuvan laudan, johon ruukut laitetaan (en meinaan löytänyt mistään niitä rautakehikoita, mistä puhuin). Ihan hauskahan siitä tuli, ei ehkä ihan sellainen kuin alun perin ajateltiin ja aika viritelmä. Mutta meille sopii viritelmä! Silti: jos joku joskus jossain näkee myytävän niitä rautahommia, kertokoon heti!

Viritelmä pihasta katsottuna.

Lapsen legohylly saatiin myös ulos. Hylly näyttää aika hauskalta parvekkeella kun se on täynnä kasveja.
Nyt takaisin ulos kärventymään kasvien kanssa!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Tilan puutteessa

Jos tila loppuu kesken

Air Plant Chandelier 1 by thezenofmaking.


niin on keksittävä uusia tiloja.

tiistai 11. toukokuuta 2010

8. Kasvianimaatio

Olen jo pitkään suunnitellut päässäni kasvianimaatiota. Tiedättehän, sellaista jossa puolessa minuutissa kasvi kasvaa isoksi ja lopulta kuolee. Aikaa animaation tekemiseen saanee kulumaan paljon, ehkä koko kesän ja aika paljon vaivaakin siitä on, koska joka päivä pitää ottaa kuvia. Ajattelisin, että ottaisin ehkä 2-4 kuvaa päivässä ja ainakin kuukauden ajan. Tulisikohan siitä edes kohtalaisesti liikkuva animaatio?


85 dollarilla saisi oikean Timelapse plant cam -kasvikameran. 2 Mpix kamera ottaa kuvia tietyin väliajoin ja tekee niistä automaattisesti animaation. Nerokasta. Kameralla on tehty esimerkiksi tämä aika hauska pätkä.


Taidan tyytyä toteuttamaan oman kasvianimaation ihan omalla Canonilla vaan. Ajattelin, että kasviksi valitsisin toisen tomaateista, basilikan tai chilin. Chili voisi olla siitä hyvä, että se on vielä hyvin pieni ja kasvaa ehkä aika nopeasti, joten siinä saisi helpoiten kasvun näkymään. Taidan valita chilin. Syksyllä sitten nähdään, tuliko projektista mitään.




Kaksi chiliä on nyt ruukuissa, yhdeltä vielä puuttuu. Myös muutamalta yrtiltä puuttuu ruukku. Tänään laitoin lisäksi koriantaeria ja mangoldia itämään. Kertauksen vuoksi, otetaan tähän väliin lista kaikista kasveista: orvokkeja (n. 10 kpl), persiljaa, basilikaa (n. 5 kpl), tilliä, ruohosipulia, tomaatteja (2 kpl), timjamia (2 kpl), suklaaminttua (2 kpl), laventelia, chilejä (3 kpl), pinaattia ja pensaskrassia (2 kpl). Itämässä on siis mangoldia ja korianteria, sekä uusia tillejä ja hieman lisää ruohosipulia. Se roikkuva kasvi ja perunat vielä ainakin puuttuu, sekä iso kasa ruukkuja. Musta on tulossa tänä kesänä omavarainen!





7. Epäonnistumiset

Tillit ei taida viihtyä nyt mun hoidossa. Ruukullinen pikkutaimia näyttää kuolemansairailta. Eli edelliseen kirjoitukseen viitaten, lopullinen tulos onkin ehkä plusmiinusnolla. Olen pettynyt ja häpeissäni. Miksi ne kuolevat?

Miten ihmeellistä, kuinka paljon tunteita kasvien kasvattaminen aiheuttaa. Iloa ja onnea enimmäkseen, ylpeyttä, niin kuin omista lapsista tunnetaan, toivoa, odotusta ja sitten pettymystä, häpeää ja kärsimystä kun tillit kuolee. Tämän tunnepuolen vuoksi puutarhurointi ehkä onkin niin terapeuttista. Tietenkin tässä vaiheessa täytyy mainita myös flow-ilmiö, joka kasvien kanssa puuhaillessa on hirmu voimakas, samanlainen kuin käsitöiden parissa. Ja flow taas on parasta hoitoa mielelle! You Grow Girl -sivuilla on Gayla Trailin kirjoittama aika hyvä juttu aiheesta, mikä tekee hyvän puutarhurin. Neljän kohdan listalta viimeinen on suosikkini: "More importantly, you learn more when you are willing to take chances & give yourself space to screw up. It’s often in those failures that we have the biggest AHA! moments." 
 Annan siis itselleni anteeksi. Mutta en kehtaa laittaa kuvaa kuolevista ystävistäni tänne.

maanantai 10. toukokuuta 2010

6. Puutarhainspiraatioita


En tiedä mistä aloittaisin kertomuksen uskomattomista kasvikokemuksistani Barcelonassa. Ehkä kerron ensin oikean veikkaustuloksen: Tillit voi (edelleen) huonosti, mutta yhtään taimea ei ole kuollut! Kolme chiliä on vihdoin itänyt pieniksi taimiksi ja mikä ihmeellisintä: maaliskuussa kylvetyistä laventelin siemenistä, joiden suhteen olin täysin luovuttanut toivoni, on kaksi itänyt! Eli saldo on oikeastaan aika reilusti plussan puolella. Hoitovastuu oli poissaollessani jaettu niin, että Lapsi sumutteli ja kasteli, koska hänet ehdin ennen matkaa kouluttaa hommaan, ja Kumppani jutteli. Ja hyvin ovat kasvit ilmeisesti tykänneet hoidosta! Luulen jopa, että nämä perheenjäsenet alkaa lämmetä puutarhuroinnille tosissaan.


Barcelonasta inspiroituneena suunnittelen puutarhaprojekteja, jotka ovat seuraavia:

1. Aion tehdä ruukkuja vinyylilevyistä. Ensin täytyy selvittää, irtoaako niistä jotain myrkkyä, vai pitääkö ne muovittaa tms. Idea oli oikeastaan Kumppanin ja Lapsen: he kun tekivät mulle äitienpäivälahjaksi vinyylilevyastioita (käsitättekö miten ihania tyyppejä, ovat täällä kahdestaan askarrelleet niiiin hienoja juttuja!).















2. Barcelonalaisparvekkeilla kasvit olivat usein perussaviruukuissa, jotka oli kiinnitetty kaiteisiin sellaisilla rautaympyröillä, joissa oli lautanen pohjana (en osaa selittää paremmin). Mistähän sellaisia saa? Jos täältä ei löydy, niin täytyy tehdä.

3. Ehdin kerätä pajua talven aikana sen verran varastoon, että pitäisi riittää muutamaan koriin. Ajattelin, että voisin punoa kauniita suojakoreja pajusta, ehkä sellaisia, jotka voi kiinnittää kaiteeseen.










4. Haluan parvekkeelle sellaisen kasvin, joka kasvaa hurjan nopeaan, peittävästi ja mielellään roikkuen sekä sopii ruukkuun. Mikähän se voisi olla? Saksalainen ystävä lupasi lähettää Kölnistä jonkun ihmekasvin. Jos se joskus saapuu, niin se voisi olla ratkaisu. Tai villiviini, humala, mustasilmäsusanna...

5. Haluan tälläisen talon:





















6. Tai ruusuparvekkeen:
















7. Tai kaktusparvekkeen:





















8. Tai tälläisen:





















9. Tai samanlaisen pihan kuin Barcelona-ystävien patio, joka oli uskomattoman viehättävä paikka, ja jonne haluaisin kesäkuumalla uudestaan:





















Ja kaikkia muitakin ideoita nyt tietenkin on. Kumppani lupasi ajaa mut huomenna taas multa- ja taimiostoksille, luulen että sillä reissulla tarttuu mukaan taas uusia ideoita... Niin ja lisäksi on Naapuri, joka oli matkan aikana tilannut pihaan kasan hiekkaa. Täytyy selvittää, mihin sitä aletaan lapioida.