Hitaasti etenee kevät kohti kesää. Se on syy, miksi en juuri keväästä pidä – se kun on yhtä odottamista. Taimetkin kasvaa hitaasti, mutta vaikka odottaminen on vaikeaa, on niiden suurentumista päivä päivältä kuitenkin kiva seurata. Ja tämä ei tarkoita sitä, että en pitäisi hitaudesta. Hitaus on elämässä hyvin oleellista. En vain pidä odottamisesta, mihin liittyy räntäsateet, loskasta märät sukat, kylmät säät ja kylmät kevätvaatteet, liian vähäinen valo... Mutta jaksan kuitenkin, sillä enää 9 viikkoa kesälomaan!
Tänään koulin viimeisetkin tomaatit maito- ja mehupurkkeihin. Kaksi alkua oli niin pieniä, että heitin pois. Orvokkeja jouduin heittämään pois ison nipun, mutta monen taimen hengen myöskin säästin. Hirvittävän vaikeaa repiä pieniä hentosia taimia juurineen roskiin.
Kuitenkin, orvokkeja jäi 15 tainta, tomaatteja 11 ja chilejäkin on noussut mullasta kuusi pientä alkua. Chileistä ne, jotka laitoin paperille itämään helmikuussa, ei koskaan nousseet mullasta, mutta pari viikkoa sitten multaan laitetuista ainakin puolet on nyt itäneet. Siis aika nopeasti. Ensimmäinen kuivannut satsi vähän harmittaa, kun paperilla idättäminen oli kuitenkin hyvä idea, mutta menin mokaamaan sen, kun en siirtänyt siemeniä riittävän ajoissa multiin.
Vielä odotellaan basilikoita ja persiljaa, jotka laitoin viikko sitten itämään. Timjamisiemenpussi odottaa pöydällä inspiraatiota.