keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Vihreä kotiinpaluu


Kovin oli vihreä kotiinpaluu maalta eilen yöllä. Parvekkeella on tapahtunut vihreitä asioita ja itseasiassa mustia, punaisia, oransseja ja violetteja myös. Mutta tärkeintä kaikista, että tomaatit olivat hengissä, kiitos Naapurin. Punaista ei vielä tässä yhdessä ainoassa keskeltä kuvaa löytyvässä tomaatissa ole. Lisää raakileita odotellaan, mutta ne viipyilevät kovin pitkään kuihtuneiden kukkien sisällä. Miksei niitä jo tule?

Mustia asioita on tapahtunut chileissä. Violeteista kukista näyttäisi tulevan mustia chilejä.



Violetti-valkokukallisista tavallisia vihreitä. Odotellaan vielä, minkä värisiksi nämä muuttuvat kypsyessään.


Pientä oranssia pilkottaa krassin nupuista. Nämä nuput ovat ilmestyneet juhannuksen aikaan. Minä odotin kukintaa vasta paljon myöhemmin kesällä, mutta ihanaa, että osa taimista on näin aikaisessa.


Lisää vihreää tapahtuu pienessä salaattikulmauksessa. Luulin jo ettei kunnon salaattia saada koko kesänä, kun alku oli niin hidas.


Korianteri on niin komea ja kohta myös kukkiva, että täytynee näyttää sille viikatetta ja laittaa ensimmäiset sadot pakastimeen.


Vihreää näyttää myös mangoldi, jota pitäisi syödä pikaisesti. Mitähän ohjeita sitä varten löytäisi?


Violettia, keltaista ja oranssia näyttää Kumppanin kukka-asetelma.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Korianteri


Korianteri on herkkua, ainakin jos tykkää laittaa aasialaisia ruokia. Korianterit antaa tällä hetkellä tosi paljon satoa ja olenkin yrittänyt kehitellä muitakin käyttötapoja kuin shahi paneer, mitä meillä vaaditaan ruuaksi ainakin kerran viikossa. Yksi herkku on tomaatti-korianterisalaatti. Muutama päivä sitten tein korianteri-minttu-chutney'a, jota on laitettu mausteeksi vaikka mihin, leivälle, keittoon, kasviksille, salaattiin... Mutta koska tämä yrtti ei ihan heti lopu, otan mielelläni lisää vinkkejä vastaan.


Korianteri chutneyn ohje löytyi täältä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Me ja kukat


Tänä vuonna taitaa olla erityisen hyvä päivänkakkaravuosi. Monessa pihassa meidän naapurustossa kasvaa upeita päikkäriniittyjä ja tienpientareillakin niitä on näkynyt paljon. Tämä ihana pala päivänkakkarataivasta löytyi Sukulaisen pihasta.


Minun puutarhafilosofiani on melko käytäntölähtöinen. Hyötypuutarha on syy, miksi olen alun perin kasvattamisesta innostunut ja edelleenkin valitsen kasvit usein sen hyödyn mukaan: voiko sitä syödä, voiko sillä värjätä, kuivattaa, houkutella pörrääjiä, torjua tuholaisia... Pelkästään esteettisistä syistä en juurikaan ole kasveja/kukkia hankkinut (paitsi orvokkeja). Nyt on kuitenkin toinenkin meillä innostunut sisustamaan parveketta ja kuopsuttamaan pihaan. Kumppani haluaa meille enemmän kukkia. Minä hieman vastustan, sillä parveke alkaa olla melko täysi. Eilen ajelimme Kumppanin ja Kälyn kanssa puutarhakauppaan, missä kompromissi oli yksi laventeli...


...ja kaksi tulitorvea. Vaikka tilaa ei ole, niin muuten ne sopii kyllä hyvin meidän parvekkeelle, tuollaisina hieman vaatimattomampina, metsäisinä kukkina. Ja voisihan sitä viedä jotain uloskin kasvamaan, pois näiden tieltä.


Myös samettikukat on Kumpanin hankinta. Niiden väri on ihana, mutta sopiiko ne yrttien kaveriksi? Ehkä kahden taimen verran, pienenä väripilkkuna.


Chili puskee violetteja kukkia vaikka kuinka.


Viime kesänä kerätyistä orvokin siemenistä tuli violetin ja keltaisen kirjavia, ihan kauniita värejä. Mutta jokseenkin erilaisia kuin emokasveistaan, tummat sävyt puuttuu.


Tomaattien kukkien kuihtumista suorastaan odottaa...

torstai 16. kesäkuuta 2011

Kissa männyssä ja ruusupapu pajussa


Tänään alkoi päivä virkeästi puuhun kiipeämisellä, kun varikset ajoivat kissan mäntyyn. Naapuri soitti ovikelloa, oli nähnyt tapauksen ja ehdotti katin pelastamista. Tikkaat tarvittiin, sillä oksat olivat liian heikot kiipeämiseen. Onneksi Kari ei ehtinyt tuon korkeammalle, ettei tarvittu palokuntaa. Ja pelastaja-Kumppanikin säilyi ilman suurempia raapimisia ja haavereita.

Ruusupavut kasvavat kohisten. Olen punonut puoliksi liotetuista pajuista vähän kehnon rakennelman pajuille ja alkaa ne sitä myöten pikkuhiljaa myös kiipeämään. Kunhan saan pajut kunnolla liotetuiksi, taidan punoa niistä korin. Tai yritän, sillä viime kerrasta on jo monta vuotta ja tuota pajutukea punoessakin jo huomasi, että ei ole tuntuma tähän materiaaliin ihan entisentä. Kerron sitten, jos siitä projektista tulee mitään.




Ruusupavun siementen itävyys oli varsin heikko, enkä taida olla yksin sitä mieltä. Meillä siemenistä iti ensimmäisessä satsissa, jotka esikasvatin, noin puolet, toisella kerralla laitoin siemenet suoraan multaan toisten taimien joukkoon liotettuani niitä yön yli, ja näistä on itänyt yksi viidestä. Eli ruusupavun siemeniä kannattaa laittaa reilusti tulemaan.

Ruusupavun kasvupaikan tulisi olla aurinkoinen ja multaa saa kastella, niin että se pysyy hyvin kosteana. Kasvi on hieman arka kylmyydelle, joten harson kanssa kannattaa aluksi pitää ulkona. Meillä ensimmäiset lehdet saivat vähän kylmää toukokuun puolella ja kuivahtivat joistakin kohdista laikullisiksi, mutta lämpimien tultua yhtä taimea lukuun ottamatta kaikki jatkoivat kasvuaan. Seuraavaksi taimia voisi vähän latvoa, jotta niistä kasvaisi hieman pensasmaisempia.



Pieniä kauniin punaisia nuppuja on jo monessa varressa. Näistä pitäisi tulla sitten syötävää myös. Myöhemmin saatte kuulla, miltä omat pavut maistuu. 

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Raakileet


Ensimmäinen tomaatin raakile näyttää lupaavalta. Eikö ole kaunis pyöreä pallukka!


Kuihtuneita kukkia on jo reilusti kaikissa taimissa, joten eiköhän enemmänkin satoa ole luvassa.


Chilin raakileet ovat pienen pieniä, mutta niitä on jo melko paljon kaikissa taimissa. Vakavasti olen harkinnut myös yöttämistä sisällä, sillä  ulkolämpötilat ovat laskeneet öisin taas lähelle kymmentä. Viime vuonna chilisato jäi pieneksi kaiketi kuumuuden takia, nyt en haluaisi menettää yhtään raakiletta kylmyydelle.

Yrttisadosta saa jo mukavasti maistiaisia, joten hedelmien punaista jaksaa vielä odotella. Ehkä. Ainakin vähän aikaa.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Persiljaa ja Taimi



Nyt sitä on! Meillä kasvaa neljässä ruukussa ihan kiva määrä tuota superherkkua. Perheeni ei ehkä aina ole samaa mieltä kanssani siitä, mihin kaikkeen persiljaa voi laittaa, mutta kyllä niidenkin makuhermot ovat ihan kohtuullisesti tottuneet sen rautaisaan aromiin.


Persilja kasvaa helpolla ja hyvin, kunhan sen siemenet saa ensin itämään. Lisäksi persilja on kaunis, sen vihreä väri ihanan tumma ja se sopii vaikka kukkapenkkiin. Minä laitoin ruukkuihin sen seuraksi orvokkeja ja kivalta ne näyttää yhdessä, vaikka ei vielä parhaimmassa loistossa kumpainenkaan ole. 





Persiljalla on myös terveysvaikutuksia, joista viimeaikoina olen yrittänyt vielä aikaisempaa enemmän hyötyä. Paljastan tässä "salaisuuden": yksi siemen iti niin hyvin, että kuukauden kuluttua meille tulee pieni Taimi, kun Lapsi saa pikkusisaren. Taimea odotellessa olen ottanut ilolla vastaan kaikki mahdolliset luonnonmukaiset vinkit esimerkiksi turvotukseen ja raudan puutteen hoitoon. Persilja on niihin molempiin hyvä pakkaus. Raskauden aikana persiljaa ei suositella käytettävän suuria määriä hoitotarkoituksiin, sillä se stimuloi kohtua. Eli kohtuudessa täytyy pysyä, vaikka tekisikin mieli riipiä koko puska suuhun, jos se vain vähän edes helpottaisi turvonneita nakkivarpaita. 




Persiljassa on paljon vitamiineja (A, B, C, K) ja hivenaineita (rautaa, kaliumia, fosforia, jodia, fluoria, booria ja magnesiumia) ja monia muita hoitavia aineita. Sitä voidaan käyttää mm. jo mainittuihin raudan puutteeseen ja turvotukseen sekä munuais- ja virtsatievaivoihin, eturauhastulehdukseen, pahan hajuiseen hengitykseen, kuukautisiin liittyviin vaivoihin, maksa-, sappi- ja ilmavaivoihin, selluliittiin, kuumeeseen, yskään, astmaan, verenpaineeseen, muutamia mainitaksieni.... siis kaikkeen. Heh. Haittapuoliakin on, kuten kaikessa ruuassa, nimittäin persiljassa on apioli ja myristisiini  nimisiä yhdisteitä, jotka ovat maksamyrkkyjä ja haitallisia suurina annoksina. (HS 14.6.04, Wikipedia)




Meidän parveke on nyt mukava, kun kaikki on vihdoin istutettu, ylimääräiset ruukut roudattu takaisin kellariin, ruukunpidikkeet ruuvattu kaiteeseen ja vieläpä kun täällä kukkii Kumppanin ostamat (!) samettikukat yhdessä samassa ruukussa muutaman orvokin ja yhden keltaisen daalian (jonka Kumppani sai kevätjuhlalahjaksi) kanssa. Aamulla on mukava lukea partsilla lehti ja syödä aamupala, johon saa tuoreet yrtit (persiljaa) suoraan ruukusta. 




PS: Tämän linkin olen aikaisemminkin jo laittanut, mutta laitan uudestaan. Siis mitä persiljasta voi tehdä? Esim. superherkullista salsaa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Violetti Unkarin musta


Muutaman päivän ajan olen paitsi fiilistellyt kesälomaa ihaillut myös chiliin puhjenneita kukkia. Kukat ovat kauniin värisiä: violetti-valkoisia.


Tänään huomasin taas yhden nupun avautuneen toisesta yksilöstä ja se olikin kokonaan tumman vuoletti. Lajin nimikin on Unkarin musta; saa nähdä minkä värisiä chilejä sitten saadaan.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kukkia!


Kukkia alkaa putkahdella esiin sieltä täältä. Tomaateilla on paljon nuppuja. Varmaankin kylmät ilmat hidastivat niiden kehitystä, mutta nyt vihdoin kun saatiin oikeita kesälämpöjä, on ensimmäiset kukat avautuneet.


 Ensimmäiset orvokit (vasta nyt!) availevat violetin sävyisiä kukkia. 


Chileistäkin näyttää tulevan satoa. Ja huolestuneille tiedoksi: kaikki neljä chiliä voi mainiosti. Olen pitänyt niitä vielä yöt sisällä, mutta nyt lämpimillä ilmoilla päivät aamusta iltaan ulkona. Ensi yönä ulos saavat jäädäkin kaikki muut paitsi chilit. Tomaateillehan se on jo tuttua, ja niille se sopii, kun on harsoa päällä. 


Basilikat ovat tänään ensimmäisen yön ulkona, kun istutin ne (vihdoin) laatikkoon. Jouduin joustamaan periaatteistani ja laittamaan meille muovisen parvekelaatikon. Kätevyys vei nyt voiton esteettisyydeltä. Vaikka olen kyllä suunnitellut punovani sille pajusta suojan. Olen myös porannut metalliset ruukunpidikkeet paikoilleen kaiteeseen. Vaikuttaisi toimivan ihan hyvin.


Basilikoista on jo riittänyt ihan kivasti lehtiä lautaselle saakka, kun olen ahkerasti yrittänyt niitä latvoa. Myös korianteria, persiljaa ja timjamia on niin paljon, että niitä viitsii napsia leivän päälle. 


Mangoldi ei pitänyt siitä, että jätin sen melko vähäisellä karaistuksella öiksi ulos suojaamatta. Nyt lämpiminä päivinä sekin on alkanut kuitenkin näyttämään taas elon merkkejä. Eiköhän siitäkin kohta saada salaattiin. 


Krassin kukkia saanemme odottaa vielä hetken, mutta kauniita on niiden lehdetkin.