perjantai 19. marraskuuta 2010

Ystävämme Sitruuna majoittaa hämähäkkiä?

On aika ihme, että meidän huonekasvit voi niinkin hyvin kun ne voi. Ei niiden pitäisi elää ollenkaan näin hyvin ottaen huomioon, että ne lannoitetaan noin kahden kuukauden välein talvikaudella (kun pitäisi kerran viikossa) ja kastellaan jos satutaan muistamaan. Ainoa, josta muistan pitää paremmin huolta on sitruuna. Se kun elelee tässä tietokoneen vieressä ja muistuttaa hyvin herkästi, jos on unohdettu jutella ja ravita. Ja se on tietenkin tärkeä, sillä koskaan aikaisemmin emme ole onnituneet kasvattamaan kaupan hedelmien siemenistä näin pitkäikäistä yksilöä: sitruuna on jo ehkä ainakin kolme vuotta vanha ja iso puu.

No siitä on ollut jo niin monta kertaa puhetta, että en laita enää kuvia. Paitsi nämä:



Mitähän tuo seitti siinä on? Kesän aikana tuollaista esiintyi myös chileissä. Onko se hämäkäkki vai joku tuhoeläin? Suihkuttelin sitruunan kylmällä vedellä kylppärissä ja nyt seitit poissa ja muutenkin tyyppi näyttää voivan paremmin.

Keskustelupalstalta huomasin, että joku sanoi sitruunan viihtyvän hieman happamassa maassa, kasteluveteen voisi lisätä vähän etikkaa. Hmm. Tuollaisesta en ole ennen kuullutkaan, en tiedä uskaltaisiko kokeilla. Mutta täytyisi muistaa nyt ainakin lannoittaa se.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Mitä tehdä puutarhaliikkeen muovipusseista?


Kun puutarha kuolee, tuntuu kuin itsekin kuihtuisi ja pitäisi mennä lehtien mukana kompostiin. Mutta onhan sitä elämää ilman puutarhaakin (ehkä). Esimerkiksi minut pitää elossa huonekasvien lisäksi käsityöt. Joten voi olla, että silloin tällöin talven aikana päivittelen blogia. Mutta jos mitään ei useaan kuukauteen kuulu, kaivakaa minut pihan perältä.

Eräänä päivänä tässä syksyllä palkka juoksi, kun minä sulattelin muovipusseja toisiinsa silitysraudan avulla.  Homma on ihan mukavaa, mutta lopputulos on minusta ollut aina jotenkin niin rumaa, etten ole keksinyt mihin haluaisin keltaista alepanpussimuovia käyttää. Jotkut on tehnyt siitä esimerkiki meikkipussukoita, jotkut jotain ihan tai tosi hienoa. Minä en tästä ekomateriaalista ole innostunut. Mutta se koulutuspäivänä sulateltu läpyskä pyöri työpöydällä, kun sidoin kirjoja eräänä viikonloppuna. Sitten päätin käyttää sen keittokirjan kanteen. Niin paljon kun keittotaitoa arvostankin, ajattelin sen rumiluksen kuitenkin olevan ihan oiva kansi tähän tarkoitukseen. Ainakin se on roiskesuojattu. (Keittokirjan roiskesuojasta oli muuten ihan kiva idea täällä, täytyy tehdä.) Kannessa on Kekkilän ja Seppälän pussia.


Ja vaikka siitä ei kovin ihana tullutkaan, ajattelin että kivoilla pusseilla ja ehkä huolellisemmalla suunnittelulla voisi tässä olla jotain itua. Tutut keltaiset ja turkoosinvihreät pussit ei innosta, mutta jos noita ulkomailta jääneitä pusseja käyttäisi, voisi saada ihan kivat kannet johonkin kirjaan. Mutta en minä tästä ala pusseja kuitenkaan ompelemaan.

Kirjoja tullut tehtyä enemmänkin viimeaikoina, tässä muutama. Ennen joulua pitäisi vielä uurastaa pari lahjaa.



Ennen kun pääsee keväällä kasvattamaan taimia tai laittamaan puutarhaa, pitää kohdata kaaos: ruukut on varaston sotkun keskellä ja pihassa lojuu kaikki se, mitä ei syksyllä ehtinyt korjata lumen alta pois ja muutakin. Eli homma alkaa siivoamisella. Joskus niin on myös käsitöiden ja työpöydän kanssa. Minusta aina ennen-jälkeen -kuvat on niin kivoja, että kehtaan paljastaa tämän:



Tyhjältä pöydältä on niin hyvä aloittaa.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Chilin epäonni ja sitruunan onni


Tänään kerron onnistumisista ja epäonnistumisista. Ylläoleva kuva on mielestäni erinomaisesti onnistunut, kuvaaja oli Lapsi. Lapsille pitäisi antaa kamera käteen aina kun mahdollista, sillä usein lapsien näkökulma asioihin on paljon kiinnoistavampi kuin aikuisten. Lapset näkee asioita monesti eri tavalla. Kuten nyt esimerkiksi tämä tietokoneen ruutu, johon heijastuu naapurien antenni ja riutuva lehdetön chili. Aika hauska oivallus minusta.

Chilin kasvatus on kohtalaisen epäonnistunut hanke meidän osalta tänä vuonna. En oikein tiedä mikä meni pieleen, mutta sato on harvinaisen heikko. Ehkä se oli siementen idätys. Siemenet olisivat tarvinneet huomattavasti lämpöisemmän paikan kuin mitä meidän keittiö tarjosi. Itäminen kesti turhan kauan ja taimetkaan eivät kasvaneet kovian nopeasti. Ulkona kasvit venähti sitten hurjasti pituutta, mutta kukkia tuli tosi myöhään. Suurin osa kukista putosi maahan, en ymmärrä miksi. Hedelmiksi päätyi ehkä parikymmentä kukkaa yhteensä kolmesta kasvista ja niistäkin osa on pudonnut matkan varrella. Sisälle tultuaan chilit pudotti suurimman osan lehdistä, paitsi yksi yksilö. Nyt ne kaksi näyttää siltä, että ne kuolee hyvin pian. Valo, lämpö ja kosteus on varmaan vastaukset ihmettelyyni, parempaan satoon tarvitaan kasvihuone. Mutta on ne ennen onnistuneet. Olen hyvin harmissani huonosta chilivuodesta. Ja mietin, että mitenköhän Ex-työkaverin chilin kasvatuksen kävi?

Kerroin aiemmin sitruunapuusta, joka meillä on ollut joitakin vuosia. Kasvu on ollut pitkään lähes pysähtynyt, kunnes tänä kesänä sitruuna kasvatti uuden haaran. Haarankin kasvu loppui kuin seinään, mutta vain joksikin aikaa. Muutama viikko sitten puu taas kasvatti yhtäkkiä ja kerralla viisi isoa haaraa ja kolme pientä haaran alkua.


Kuvassa näkyy varressa kaksi haaraa ja kolme on vanhoissa haaroissa kiinni. Jokainen haara on kasvanut tosi pitkiksi ja lehdet on isoja. Pieniä lehdenalkuja tulee koko ajan lisää.



Mitähän tämä tämmöinen kasvu on? Vaikka kuinka puhuttiin, sumutettiin ja lannoitettiin, niin mitään ei tapahtunut vuosiin. Sitten yksi kesä ja siitä tulee tällainen puska. Ja miksi se ei kasvanut kesällä ulkona, oliko liian lämmintä? Miten se oikein haluaa itseään hoidettavan? Jotain olen ilmiselvästi tehnyt oikein, mutta en tiedä mitä. Sitruunan villiinymisestä olen hyvin onnellinen, sillä tämä kasvi on hyvin rakas meidän perheelle.

torstai 9. syyskuuta 2010

Rotta, sukka ja kukka


Mennessäni tänään keittiöön ja nähdessäni kuolleen rotan, olin täysin unohtanut, että Laspi oli tuonut koulupalstalta punajuuren. Säikähdin ja kauhistuin suunnattomast! Tämä syksyn yksi herkullisimmista mauista on tässä tapauksessa epämuodostunut niin, että se muistuttaa enemmän kissan tuomaa raatoa, kun syötävää herkkua. No, kyllä se tänään kokataan.

Viimeksi jo lupailin kertoa myös uusista sukistani. Sain ne pitkällisen uurastuksen jälkeen valmiiksi. Koko kesä niihin oikeastaan meni, sillä välillä oli jaksoja, jolloin en vain kyennyt neulomaan villaa tai aivot oli niin lomalla, että ohjeen lukemisesta ei olisi tullut mitään. Sukissa on hauska vino kerrossuunta. Oikeastaan sukat olisi näyttäneet paljon paremmalta pätkävärjätyllä langalla neulottuna kuten ohjeessa, mutta minulla nyt sattui olemaan tätä Zauberballia. Silti ihan kivat tuli.



Sellainen huomio, että kuvan värit eivät ole ihan oikeat (mun kamera ottaa jostain syystä huonoja kuvia, huono kamera, kuvaajassa ei ole mitään vikaa, heh) ja omasta jalasta on hyvin vaikea ottaa kuvaa.

Sitten kukka-asioihin. Kesällä jo julistin kukantunnistuskilpailun. Palkintona oli muistaakseni ihailua. Eli mikä tämä kukka/kasvi on?



Kilpailuun tulee nyt uusi yllätysmomentti, löysin nimittäin sille sisaren Kallion paloaseman edestä. Siellä kasvaa sama kasvi, mutta vihreänä! Se on hyvin kaunis, kuten punainen sisarensakin.



Vein kukkapenkistä palan kukkaa ja laitoin sen juurtumaan. Ja hyvin näyttää lähtevän hän kasvamaan. Mutta kuka hän on?

tiistai 7. syyskuuta 2010

Syksyn TOP 10


Tällä hetkellä TOP 10 näyttä tältä.

1. Sienet
2. Yrtit
3. Ruoka ylipäänsä ja syöminen
4. Nukkuminen
5. Kirjoittaminen (ei blogin)
6. Syksyn värit
7. Syksyinen neule
8. Naapurin naamiaiset
9. Lukeminen ja tieteellinen kirjallisuus
10. Tyhjentäminen (kodin ja mielen) ja jooga

On aika siirtyä uuteen vaiheeseen puutarhassa, kodissa, käsitöissä, ansiotöissä ja ansiottomissa töissä ja kotitöissä. Nimittäin nyt on syksy ja nyt on myöhäistä alkaa neulomaan kaulahuivia, koska sen pitäisi olla jo kaulassa. Minä olen pukeutunut villakerrastoon jo pari viikkoa. Ei meinaa enää tareta. Kasveja minun kävi myös sääliksi, joten meillä on olohuoneessa nyt pieni puutarha.

Sienethän on yksi parhaista asioista elämässä. Ei ehkä niiden syöminen, vaikka kyllä ne ihan hyviä ovat. Mutta niiden kerääminen ja niiden kauneus! Sieniretket on ihania. Retkieväät on ihania. Sienien löytäminen on ihanaa. Täysi sienikori on ihana. Sunnuntaina lähdin sieneen. Kaksi Sienestysystävää joutui perumaan retken, joten lahjoin ja kiristin Kumppanin mukaan. Oikeasti Kumppani tykkää, mutta lähtemisen vaikeus aina meinaa estää. Meillä oli ihana retki!


Sieniä ei kyllä oikein löytynyt: muutama tatti, karvalaukkuja ja joitain haperoita. Syykin käveli metsässä vastaan: aasialainen perhe tuli puuntakaa kolme kaupan muovikassillista sieniä täynnä. Kysyin heiltä, että onko löytynyt paljon sieniä, he vastasivat, että "ei ole, vahan on". Mikä nyt sitten kenellekin on vähän. Mutta metsään ei ollut jäänyt ainuttakaan. Ensi viikolla menen toiseen metsään.

Olen myös hurahtanut syömisen ja ruuanlaiton ohessa ruokablogeihin. Aivan uskomattoman hyviä ruuanlaittajia bloggaa parhaat reseptinsä kaikkien kokeiltavaksi. Kiitos heille ja teille siitä. Nimittäin meidän keittiössä on nyt aivan uudet tuulet. Joka päivä on herkuteltu sellaisilla kasvisruuilla, että ei ikinä ennen. Esimerkiksi Pastanjauhantaa-blogi on inspiroinut minua hirmuisesti (esim. kikherne-purjo-keitto, Pollo Limonello tofulla ja Karibialainen soijarouhekastike) sekä Limepippuri (esim. sienirisotto). Kumppani kiittää, mutta Lapsi sanoi, että aikoo mennä kokkikerhoon ja sanoa siellä, että tuli sinne, "koska äiti laittaa banaania ruokaan". Eli siis pienelle ei ole kaikki kokkailut menneet läpi.

Puutarhan aika alkaa olla ohi. Persilja tekee vielä hitaasti mutta varmasti satoa. Basilikat villiintyivät, kun toin ne sisälle lämpimään.Tomaatit ja chili eivät näköjään kestä kosteuden vaihtelua tai valon määrän dramaattista vähenemistä, ja ne ovatkin pudottaneet ison osan lehtiä. Molemmat kuitenkin kypsyttelee hedelmiään ihan hyvin, vaikka chilillä ne ovat kaikki vielä vihreitä.

Neulominen kuuluu syksyn topteniin ehdottomasti. Vaikka neulonkin ympäri vuoden, on se syksyllä aina erilaista. Sain vihdoin ja viimein valmiiksi maailman monimutkaisimmat sukat, joista voin postata toisena päivänä lisää, koska ne ovat oikeasti aika mielenkiintoiset, mutta niistä ei ole vielä mitään kuvaa. Sukkien jälkeen aloitin villapaidan jämälangoista (tämä liittyy myös tähän tyhjennykseen, että haluaisin päästä eroon turhasta tavarasta ja langan jämät on aikalailla sellaista). Villapaita on sinivihreä, mutta aika lämpimän sävyinen silti, koska siinä on punaistakin. Ylemmästä kuvasta näkyy myös syy, miksi en erityisemmin tykkää neuloa kirjoneuletta.


keskiviikko 18. elokuuta 2010

Ruokaa, käsitöitä, kasveja



Miten ilman noita kolmea voisi elää?

Ensin ruoka: Satoa on korjattu nyt siihen malliin, että ihan työtä on vaatinut keksiä, miten kaikki säilötään tai nautitaan. Onneksi Hesari julkaisi ihania ohjeita viime viikolla. Esimerkiksi Minttusalsa persiljasta oli aivan ihanaa! Laitettiin sitä kasviskeiton päälle ja leivän päälle. Voisin syödä purkillisen sitä sellaisenaan.


Basilikoista tein pestoa ihan perinteisen ohjeen mukaan eli paahdettuja pinjansiemeniä, paljon basilikaa, raastettua parmesania ja paljon oliiviöljyä. Se on tehnyt myös hyvin kauppansa meidän jääkaapista.


Satoa on siis korjattu, mutta lähinnä yrttejä. Tomaatit kypsyy hitaasti ja yksitellen, vaikka raakileita on tosi paljon. Tomaatit on kyllä hyviä ja ihanan makeita, mutta pieniä! Ensi vuonna haluan oikeita tomaatteja.


Sitten käsitöitä: Syksyn tullen on ollut aika aloittaa tuhat uutta projektia ja tehdä muutama vanha juttu valmiiksi. Ompelupöytä pursuaa päärmättäviä pellavapyyhkeitä, kutistettuja trikoita, ihania huivikankaita, vanhoja kankaita, uusia kankaita ja lisäksi Kumppanin, Lapsen ja ystävien tuomia rikkinäisiä vaatteita. Teki mieli aloittaa noista leikkaamattomista kankaista, mutta tehdäkseni pöydälle tilaa, korjasin ensin muiden vaatteet. Ne on nopeita töitä ja vaikka aina ei jaksaisi korjailla, niin arvostan kyllä sitä, että ihmiset ei heitä vanhoja juttuja pois, vaan tuo ne vaikka minulle korjattavaksi. Ja minusta on kivaa, että ihmiset tekee toisilleen palveluksia ja auttaa. Sitten kun minä tarvitsen apua vaikka tietokoneen kanssa, niin tiedän, että joku auttaa minua. Sellaista yhteisöllisyyttä kyllä kaipaisin vielä enemmän.

Tässä kuvassa päällimmäisenä ihana pellavainen huivikangas Raijan aitasta sekä korjattavia housuja.


Kari makaa uusien kankaiden päällä, kuvassa myös ihanat uudet napit.


Lopuksi vielä raitiovaunukassi korjausta odottamassa. Kassissa ollut olutpullo oli mennyt pyörän pinnojen väliin, rikkoutunut ja rikkonut myös kassin. Pyöräilijä selvisi ehjänä. (Kuva haluaa väkisin olla noin vinottain.)


Lisäksi olen aloittanut uusia neuleprojekteja ja yhden tuolin verhoiluprojektin, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää. Niin ja niistä uusista trikookankaista tulee paitoja ja mekkoja, mutta nekin on vielä vähän kesken.

Sitten vielä muutama asia kasveista: Ihan mukavaa, että on alkanut taas tulla taivaaltakin vettä, niin kasvit pärjää hieman itsenäisemmin. Yölämpötilatkin on vielä aika mukavia, loputkin saa kypsyä rauhassa ulkona. Chilit voisi ehkä jossain vaiheessa tuoda sisälle kypsymään. Nyt niissä on jo kivasti tulossa hedelmää ja paljon vielä kukkia ja nuppuja.



perjantai 6. elokuuta 2010

Lautasia elokuun illassa



Eräänä viikonloppuna olin turistina Pispalassa ja löysin sieltä tämän kasvimaan. Kuinka viehättävä se on! En olisi arvannut, että lautasetkin kasvaa noin hyvin. Tuholaisista ei varmaan ole vaivaa eikä kastelusta tarvitse huolehtia niin usein. Kitkemistä varmaan riittää normaalisti. Ensi kesänä täytyy saada tällainen.

Puutarha on muuttunut elokuun väriseksi samoin kuin luonto. Aurinko paistaa eri värisenä ja metsässä on jo keltaisia haavan lehtiä maassa. Syksy saapuu salakavalasti pikkuhiljaa. Hurjaa, miten tämän kesän kasvu alkaa puutarhassakin loppua. Tässäkö tämä nyt oli?

Tomaatissa on vielä sentään kesänvihreää.


Nyt on aika syödä sato ja kerätä siemenet. Krassi tiputtelee siemenkotansa automaattisesti mullan päälle, mistä ne on helppo kerätä. Orvokin siementen kanssa pitää olla tarkkana, että ennättää saada ne ennen kun ne katoaa multaan. Keijunmekkoköynnöksessä on komeat siemenkodat. Mietin, että missähän vaiheessa ne pitää kerätä, että ne ei ehdi singahtaa parvekkeelta alapuolella olevaan ruusupenkkiin?

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Astrologinen näkökulma perunoihin

Puutarhaan voi suhtautua niin monella tavalla ja sitä voi tarkastella eri näkökulmista. Esimerkiksi nyt vaikka astrologisesta. Törmäsin astrologisen puutarhan -käsitteeseen mökillä selatessani vanhoja Viherpiha-lehtiä. Jutussa (6/2009) kerrottiin Somerolla sijaitsevasta puutarhasta, joka on astrologinen puutarha, nimeltään Arboretum Zodiacum. Puutarhan ja astrologian suhteesta löytyy netistäkin vaikka kuinka selattavaa. Ja aika paljon samaa on Goethen puutarhaopeissa, aiheessa, josta odotan rapu-ystävältäni kirjaa lainaan. Siinä lehtijutussa sanottiin, että kalojen kukka olisi nepalinhanhikki (yäk), vaakojen (nouseva merkkini) malva (yäk) ja neitsyen (kuumerkkini) laventeli. Päättelin tästä, että kuumerkkini on puutarhan suhteen sitten hallitsevin. Ja ajattelin, että haluaisin olla ehkä kuitenkin leijona, jonka kukka on unikko.

Erään nettisivun mukaan" kalojen puutarhassa vallitsee kaaos ja villiintyminen, sillä hän ei henno myrkyttää rikkakasveja eikä harventaa taimia." Nauratti kyllä. Minä en nimittäin voi heittää mitään elävää pois. Nytkin parvekkeella kituuttelee sellainen peikonlehti, joka on ollut minulla varmaan lähes 10 vuotta, eikä se koskaan ole oikein näyttänyt hyvältä ja elänyt kunnolla. Ajattelin laittaa sen kesäksi parvekkeelle, mutta ei se siitäkään niin kovin näytä pitävän. Se on hyvin ruma kasvi, mutta en voi heittää elävää roskiin. Siispä toivon sen kuolevan pian.


Nopean googlettamisen perusteella perunan astrologiaan liittyy Mars-planeetta ja oinas. Muuta merkitävää ei löytynyt, mutta täytyy sanoa, että peruna on ollut viime aikoina aika hallitseva elementti elämässäni. Nimittäin tänään nostimme ensimmäiset omat perunat ruukusta! Ja rehellisesti sanottuna, en ole ennen niin hyvää perunaa kyllä saanut! Rakenne, maku, väri, tuoksu - kaikki oli kohdillaan! Ja erityisen herkulliselta ne maistuivat salaatin kanssa, jossa oli oman ruukun tomaatteja, yrttejä ja mangoldia (kaupan salaatin kanssa, kun en vieläkään ole jaksanut kylvää salaattia sen kasvimaan itämättömän rivin tilalle). 


Näin se meni: 


Ensimmäinen peruna löytyi!


Ja lisää...


lisää...




Puolikkaasta ruukullisesta riitti peruna-ateria kolmelle:




Oli taas mukavaa palata kotiin poissaolon jälkeen, kun satoa odotti. Perunan varret vain oli kovasti kärsineen näköisiä. En tiedä oliko kastelija unohtanut ne joinakin päivinä, oliko harso vahingoittanut niitä vai oliko niiden jo aikakin kuukahtaa. Ei kai niiden nuukahtaminen mukuloihin kuitenkaan vaikuta. Surkeilta ne silti näytti. 




Yksi tomaatin taimikin oli vähän kuin kaatunut ja kasvoi jotenkin vinossa. Mutta muhkeat puinaiset tomaatit varsissaan kuitenkin. Niitäkin syötiin ja hyvä oli! 




Yrteistä olen korjannut satoa jo pakkaseen ja kuivatukseen vaikka kuinka paljon, kun ei niitä ehdi syödä sitä mukaa kun kasvaa. Persiljaa meillä on ensi talvea ajatellen pakastettu jo liikaa. Olisiko jotain hyviä persiljaisia kasvisruokareseptejä? Tai astrologisia ruokavinkkejä?

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Orvokit ja ompelua

Ajattelen aina, että orvokit ei ole mun lempikukkia. Mutta kyllä ne vaan taitaa olla. Mä en voisi ajatella kesää ilman orvokkeja. Ne on vaan jotenkin niin peruskukkia, että ei muut yllä samaan. Nyt täällä kukkii nuo itse kasvatetut ja on ne kyllä kivempia, kuin taimena ostetut. Niin kuin kaikki kasvit: ne ei tunnu niin tärkeiltä, jos ei ole nähnyt koko sitä elinkaarta. Sekoituspussista tuli tänä vuonna eniten keltaisia, jonkin verran violetteja, muutama valkoinen ja loput niiden sekoituksia. Isossa ruukussa kasvavien seassa on myös ruohosipuleita ja ne näyttää kyllä kivoilta siellä seassa.

You grow Girl -blogi on mun suosikkeja. Ja siellä on sellaisia orvokki-ideoita, että pakko saada tänne Helsinkiinkin ensi vuonna. Mitäs sanoisitte esimerkiksi mustista orvokeista?


Ihan mielettömiä! Ja sitten nämä laiheliinit! Niin herkkää ja suloista!

Meidän orvokeille kävi muutama päivä sitten huonosti ja meinasi käydä tosi huonosti. Samoin tomaatit ja muutamat yrtit ovat kohdanneet pahimman viholaisensa, nimittäin Lapsen. Lapsi kasteli - hyvää hyvyyttään ja aloitekykyä osoittaen - joitakin kukkia sumutepullon vedellä. Mutta sepä ei ollutkaan vettä vaan mäntysuopaa, jolla oli tarkoitus hätyytellä krassista ötököitä. En tiedä tarkalleen kuinka paljon kasvit sai saippuaa ja minkä vahvuista se oli. Orvokin kukista kuihtui suuri osa, mutta muille ei toistaiseksi ole tapahtunut mitään. Erityisen huolissani olen tomaateista, joissa on nyt tosi paljon jo raakileita ja todella haluaisin päästä niitä pian syömään! Toivotaan, että ne eivät pienestä saippuaannoksesta hätkähdä.


Uusia tomaatin kukkiakin riittää!


Viime aikoina on pidellyt niin kiirettä (esim. piknikkejä) että en ole juuri kerennyt kasvikuulumisia päivitellä. Mutta hyvin siis menee. Tänään keräsin persiljasatoa jo pakkaseen, kun nuo on ihan villiintynyt.


Mangoldi on ehkä tämän kesän suosikkini. Sitä on riivitty jo salaattiin ja tänään tein siitä keittoa. Mangoldi kasvaa hurjaa vauhtia pienessäkin ruukussa ja yhdessä kassissa korianterin kanssa. Sitä voisi ehkä laittaa vielä tulemaan lisää, niin saisi syksyllä ehkä säilöttyäkin tai ainakin riittäisi ruokiin. Se on meinaan herkkua!


Perunapellon antimia ei vielä olla maisteltu, mutta luulen, että ne alkavat olla jo kohtalaisen valmiita. Ainakin kasvusto on jo niin valtaisaa, että kohta parvekkeella ei mahdu oleilemaan. Lapsi on hieman katkerana, koska tänä kesänä ei partsilla voi nukkua, kun kasvit vie niin paljon tilaa. Tai voisi, jos joku jaksaisi kantaa ne pois tieltä.


Helle on ihanaa, minä ja kasvit tykätään paljon! No, ehkä tämä veden kantelu alkaa jo tuntua puuduttavalta ja tillisato piti korjata, kun se alkoi kellastua paahteessa, mutta muuten tämä on juuri sellainen kesä, kuin kesän pitää olla! Tässä kuumuudessa ei tietenkään kannata hirveästi pukeutua, mutta naapurien vuoksi on puutarhassa hyvä pitää edes housut jalassa. Siksipä ommella hurautin tänään tällaiset puutarhashortsit. Mukavan tuntuiset on. Taskuun mahtuu joku kuokka tai joku muu ja aurinko saa porottaa.


Edellisen kuvan etualalla on muuten chilit, jotka jaksaa vaan kasvaa pituutta, haaroo vähän ja ei tee millään kukkia. Mitähän ne oikein haluaa?