perjantai 19. marraskuuta 2010

Ystävämme Sitruuna majoittaa hämähäkkiä?

On aika ihme, että meidän huonekasvit voi niinkin hyvin kun ne voi. Ei niiden pitäisi elää ollenkaan näin hyvin ottaen huomioon, että ne lannoitetaan noin kahden kuukauden välein talvikaudella (kun pitäisi kerran viikossa) ja kastellaan jos satutaan muistamaan. Ainoa, josta muistan pitää paremmin huolta on sitruuna. Se kun elelee tässä tietokoneen vieressä ja muistuttaa hyvin herkästi, jos on unohdettu jutella ja ravita. Ja se on tietenkin tärkeä, sillä koskaan aikaisemmin emme ole onnituneet kasvattamaan kaupan hedelmien siemenistä näin pitkäikäistä yksilöä: sitruuna on jo ehkä ainakin kolme vuotta vanha ja iso puu.

No siitä on ollut jo niin monta kertaa puhetta, että en laita enää kuvia. Paitsi nämä:



Mitähän tuo seitti siinä on? Kesän aikana tuollaista esiintyi myös chileissä. Onko se hämäkäkki vai joku tuhoeläin? Suihkuttelin sitruunan kylmällä vedellä kylppärissä ja nyt seitit poissa ja muutenkin tyyppi näyttää voivan paremmin.

Keskustelupalstalta huomasin, että joku sanoi sitruunan viihtyvän hieman happamassa maassa, kasteluveteen voisi lisätä vähän etikkaa. Hmm. Tuollaisesta en ole ennen kuullutkaan, en tiedä uskaltaisiko kokeilla. Mutta täytyisi muistaa nyt ainakin lannoittaa se.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Mitä tehdä puutarhaliikkeen muovipusseista?


Kun puutarha kuolee, tuntuu kuin itsekin kuihtuisi ja pitäisi mennä lehtien mukana kompostiin. Mutta onhan sitä elämää ilman puutarhaakin (ehkä). Esimerkiksi minut pitää elossa huonekasvien lisäksi käsityöt. Joten voi olla, että silloin tällöin talven aikana päivittelen blogia. Mutta jos mitään ei useaan kuukauteen kuulu, kaivakaa minut pihan perältä.

Eräänä päivänä tässä syksyllä palkka juoksi, kun minä sulattelin muovipusseja toisiinsa silitysraudan avulla.  Homma on ihan mukavaa, mutta lopputulos on minusta ollut aina jotenkin niin rumaa, etten ole keksinyt mihin haluaisin keltaista alepanpussimuovia käyttää. Jotkut on tehnyt siitä esimerkiki meikkipussukoita, jotkut jotain ihan tai tosi hienoa. Minä en tästä ekomateriaalista ole innostunut. Mutta se koulutuspäivänä sulateltu läpyskä pyöri työpöydällä, kun sidoin kirjoja eräänä viikonloppuna. Sitten päätin käyttää sen keittokirjan kanteen. Niin paljon kun keittotaitoa arvostankin, ajattelin sen rumiluksen kuitenkin olevan ihan oiva kansi tähän tarkoitukseen. Ainakin se on roiskesuojattu. (Keittokirjan roiskesuojasta oli muuten ihan kiva idea täällä, täytyy tehdä.) Kannessa on Kekkilän ja Seppälän pussia.


Ja vaikka siitä ei kovin ihana tullutkaan, ajattelin että kivoilla pusseilla ja ehkä huolellisemmalla suunnittelulla voisi tässä olla jotain itua. Tutut keltaiset ja turkoosinvihreät pussit ei innosta, mutta jos noita ulkomailta jääneitä pusseja käyttäisi, voisi saada ihan kivat kannet johonkin kirjaan. Mutta en minä tästä ala pusseja kuitenkaan ompelemaan.

Kirjoja tullut tehtyä enemmänkin viimeaikoina, tässä muutama. Ennen joulua pitäisi vielä uurastaa pari lahjaa.



Ennen kun pääsee keväällä kasvattamaan taimia tai laittamaan puutarhaa, pitää kohdata kaaos: ruukut on varaston sotkun keskellä ja pihassa lojuu kaikki se, mitä ei syksyllä ehtinyt korjata lumen alta pois ja muutakin. Eli homma alkaa siivoamisella. Joskus niin on myös käsitöiden ja työpöydän kanssa. Minusta aina ennen-jälkeen -kuvat on niin kivoja, että kehtaan paljastaa tämän:



Tyhjältä pöydältä on niin hyvä aloittaa.