Me ja kukat

Tänä vuonna taitaa olla erityisen hyvä päivänkakkaravuosi. Monessa pihassa meidän naapurustossa kasvaa upeita päikkäriniittyjä ja tienpientareillakin niitä on näkynyt paljon. Tämä ihana pala päivänkakkarataivasta löytyi Sukulaisen pihasta.

Minun puutarhafilosofiani on melko käytäntölähtöinen. Hyötypuutarha on syy, miksi olen alun perin kasvattamisesta innostunut ja edelleenkin valitsen kasvit usein sen hyödyn mukaan: voiko sitä syödä, voiko sillä värjätä, kuivattaa, houkutella pörrääjiä, torjua tuholaisia... Pelkästään esteettisistä syistä en juurikaan ole kasveja/kukkia hankkinut (paitsi orvokkeja). Nyt on kuitenkin toinenkin meillä innostunut sisustamaan parveketta ja kuopsuttamaan pihaan. Kumppani haluaa meille enemmän kukkia. Minä hieman vastustan, sillä parveke alkaa olla melko täysi. Eilen ajelimme Kumppanin ja Kälyn kanssa puutarhakauppaan, missä kompromissi oli yksi laventeli...

...ja kaksi tulitorvea. Vaikka tilaa ei ole, niin muuten ne sopii kyllä hyvin meidän parvekkeelle, tuollaisina hieman vaatimattomampina, metsäisinä kukkina. Ja voisihan sitä viedä jotain uloskin kasvamaan, pois näiden tieltä.

Myös samettikukat on Kumpanin hankinta. Niiden väri on ihana, mutta sopiiko ne yrttien kaveriksi? Ehkä kahden taimen verran, pienenä väripilkkuna.

Chili puskee violetteja kukkia vaikka kuinka.

Viime kesänä kerätyistä orvokin siemenistä tuli violetin ja keltaisen kirjavia, ihan kauniita värejä. Mutta jokseenkin erilaisia kuin emokasveistaan, tummat sävyt puuttuu.

Tomaattien kukkien kuihtumista suorastaan odottaa...

Kissa männyssä ja ruusupapu pajussa

Tänään alkoi päivä virkeästi puuhun kiipeämisellä, kun varikset ajoivat kissan mäntyyn. Naapuri soitti ovikelloa, oli nähnyt tapauksen ja ehdotti katin pelastamista. Tikkaat tarvittiin, sillä oksat olivat liian heikot kiipeämiseen. Onneksi Kari ei ehtinyt tuon korkeammalle, ettei tarvittu palokuntaa. Ja pelastaja-Kumppanikin säilyi ilman suurempia raapimisia ja haavereita.

Ruusupavut kasvavat kohisten. Olen punonut puoliksi liotetuista pajuista vähän kehnon rakennelman pajuille ja alkaa ne sitä myöten pikkuhiljaa myös kiipeämään. Kunhan saan pajut kunnolla liotetuiksi, taidan punoa niistä korin. Tai yritän, sillä viime kerrasta on jo monta vuotta ja tuota pajutukea punoessakin jo huomasi, että ei ole tuntuma tähän materiaaliin ihan entisentä. Kerron sitten, jos siitä projektista tulee mitään.

Ruusupavun siementen itävyys oli varsin heikko, enkä taida olla yksin sitä mieltä. Meillä siemenistä iti ensimmäisessä satsissa, jotka esikasvatin, noin puolet, toisella kerralla laitoin siemenet suoraan multaan toisten taimien joukkoon liotettuani niitä yön yli, ja näistä on itänyt yksi viidestä. Eli ruusupavun siemeniä kannattaa laittaa reilusti tulemaan.

Ruusupavun kasvupaikan tulisi olla aurinkoinen ja multaa saa kastella, niin että se pysyy hyvin kosteana. Kasvi on hieman arka kylmyydelle, joten harson kanssa kannattaa aluksi pitää ulkona. Meillä ensimmäiset lehdet saivat vähän kylmää toukokuun puolella ja kuivahtivat joistakin kohdista laikullisiksi, mutta lämpimien tultua yhtä taimea lukuun ottamatta kaikki jatkoivat kasvuaan. Seuraavaksi taimia voisi vähän latvoa, jotta niistä kasvaisi hieman pensasmaisempia.

Pieniä kauniin punaisia nuppuja on jo monessa varressa. Näistä pitäisi tulla sitten syötävää myös. Myöhemmin saatte kuulla, miltä omat pavut maistuu. 

Raakileet

Ensimmäinen tomaatin raakile näyttää lupaavalta. Eikö ole kaunis pyöreä pallukka!

Kuihtuneita kukkia on jo reilusti kaikissa taimissa, joten eiköhän enemmänkin satoa ole luvassa.

Chilin raakileet ovat pienen pieniä, mutta niitä on jo melko paljon kaikissa taimissa. Vakavasti olen harkinnut myös yöttämistä sisällä, sillä  ulkolämpötilat ovat laskeneet öisin taas lähelle kymmentä. Viime vuonna chilisato jäi pieneksi kaiketi kuumuuden takia, nyt en haluaisi menettää yhtään raakiletta kylmyydelle.

Yrttisadosta saa jo mukavasti maistiaisia, joten hedelmien punaista jaksaa vielä odotella. Ehkä. Ainakin vähän aikaa.

Persiljaa ja Taimi

Nyt sitä on! Meillä kasvaa neljässä ruukussa ihan kiva määrä tuota superherkkua. Perheeni ei ehkä aina ole samaa mieltä kanssani siitä, mihin kaikkeen persiljaa voi laittaa, mutta kyllä niidenkin makuhermot ovat ihan kohtuullisesti tottuneet sen rautaisaan aromiin.


Persilja kasvaa helpolla ja hyvin, kunhan sen siemenet saa ensin itämään. Lisäksi persilja on kaunis, sen vihreä väri ihanan tumma ja se sopii vaikka kukkapenkkiin. Minä laitoin ruukkuihin sen seuraksi orvokkeja ja kivalta ne näyttää yhdessä, vaikka ei vielä parhaimmassa loistossa kumpainenkaan ole. 

Persiljalla on myös terveysvaikutuksia, joista viimeaikoina olen yrittänyt vielä aikaisempaa enemmän hyötyä. Paljastan tässä "salaisuuden": yksi siemen iti niin hyvin, että kuukauden kuluttua meille tulee pieni Taimi, kun Lapsi saa pikkusisaren. Taimea odotellessa olen ottanut ilolla vastaan kaikki mahdolliset luonnonmukaiset vinkit esimerkiksi turvotukseen ja raudan puutteen hoitoon. Persilja on niihin molempiin hyvä pakkaus. Raskauden aikana persiljaa ei suositella käytettävän suuria määriä hoitotarkoituksiin, sillä se stimuloi kohtua. Eli kohtuudessa täytyy pysyä, vaikka tekisikin mieli riipiä koko puska suuhun, jos se vain vähän edes helpottaisi turvonneita nakkivarpaita. 

Persiljassa on paljon vitamiineja (A, B, C, K) ja hivenaineita (rautaa, kaliumia, fosforia, jodia, fluoria, booria ja magnesiumia) ja monia muita hoitavia aineita. Sitä voidaan käyttää mm. jo mainittuihin raudan puutteeseen ja turvotukseen sekä munuais- ja virtsatievaivoihin, eturauhastulehdukseen, pahan hajuiseen hengitykseen, kuukautisiin liittyviin vaivoihin, maksa-, sappi- ja ilmavaivoihin, selluliittiin, kuumeeseen, yskään, astmaan, verenpaineeseen, muutamia mainitaksieni.... siis kaikkeen. Heh. Haittapuoliakin on, kuten kaikessa ruuassa, nimittäin persiljassa on apioli ja myristisiini  nimisiä yhdisteitä, jotka ovat maksamyrkkyjä ja haitallisia suurina annoksina. (HS 14.6.04, Wikipedia)

Meidän parveke on nyt mukava, kun kaikki on vihdoin istutettu, ylimääräiset ruukut roudattu takaisin kellariin, ruukunpidikkeet ruuvattu kaiteeseen ja vieläpä kun täällä kukkii Kumppanin ostamat (!) samettikukat yhdessä samassa ruukussa muutaman orvokin ja yhden keltaisen daalian (jonka Kumppani sai kevätjuhlalahjaksi) kanssa. Aamulla on mukava lukea partsilla lehti ja syödä aamupala, johon saa tuoreet yrtit (persiljaa) suoraan ruukusta. 

PS: Tämän linkin olen aikaisemminkin jo laittanut, mutta laitan uudestaan. Siis mitä persiljasta voi tehdä? Esim. superherkullista salsaa.

Violetti Unkarin musta

Muutaman päivän ajan olen paitsi fiilistellyt kesälomaa ihaillut myös chiliin puhjenneita kukkia. Kukat ovat kauniin värisiä: violetti-valkoisia.

Tänään huomasin taas yhden nupun avautuneen toisesta yksilöstä ja se olikin kokonaan tumman vuoletti. Lajin nimikin on Unkarin musta; saa nähdä minkä värisiä chilejä sitten saadaan.

Kukkia!

Kukkia alkaa putkahdella esiin sieltä täältä. Tomaateilla on paljon nuppuja. Varmaankin kylmät ilmat hidastivat niiden kehitystä, mutta nyt vihdoin kun saatiin oikeita kesälämpöjä, on ensimmäiset kukat avautuneet.

 Ensimmäiset orvokit (vasta nyt!) availevat violetin sävyisiä kukkia. 

Chileistäkin näyttää tulevan satoa. Ja huolestuneille tiedoksi: kaikki neljä chiliä voi mainiosti. Olen pitänyt niitä vielä yöt sisällä, mutta nyt lämpimillä ilmoilla päivät aamusta iltaan ulkona. Ensi yönä ulos saavat jäädäkin kaikki muut paitsi chilit. Tomaateillehan se on jo tuttua, ja niille se sopii, kun on harsoa päällä. 

Basilikat ovat tänään ensimmäisen yön ulkona, kun istutin ne (vihdoin) laatikkoon. Jouduin joustamaan periaatteistani ja laittamaan meille muovisen parvekelaatikon. Kätevyys vei nyt voiton esteettisyydeltä. Vaikka olen kyllä suunnitellut punovani sille pajusta suojan. Olen myös porannut metalliset ruukunpidikkeet paikoilleen kaiteeseen. Vaikuttaisi toimivan ihan hyvin.

Basilikoista on jo riittänyt ihan kivasti lehtiä lautaselle saakka, kun olen ahkerasti yrittänyt niitä latvoa. Myös korianteria, persiljaa ja timjamia on niin paljon, että niitä viitsii napsia leivän päälle. 

Mangoldi ei pitänyt siitä, että jätin sen melko vähäisellä karaistuksella öiksi ulos suojaamatta. Nyt lämpiminä päivinä sekin on alkanut kuitenkin näyttämään taas elon merkkejä. Eiköhän siitäkin kohta saada salaattiin. 

Krassin kukkia saanemme odottaa vielä hetken, mutta kauniita on niiden lehdetkin.

Neljä chiliä toukokuun tuulessa

Ystävämme voikukat ovat vallannet paikkansa pihassa, Lapsi otti kuvan.

Istutin chilit viikonloppuna vihdoin ruukkuihinsa. Meillä on neljä taimea jäljellä ja istutin ne kahteen ruukkuun. Nuo ruukut on aika suuria, joten ajattelin niiden kasvavan ihan hyvin pareittain. 

Toinen pari vaan tuntuu olevan kovin epäonninen. Kuvassa vasemmalla ihanneyksilöt, oikealla kaksi kummallisuutta: toinen pieni ja toinen nuupahtanut. Tämä nuupahtanut yksilö oli vielä ennen istutusta ihan priima, mutta heti istutuksen jälkeen se nuokahti tuollaiseksi. En tiedä mistä se suuttui, katkesiko siltä jokin tärkeä juuri istutuksessa (siirsin ne maitopurkeista ehkä aika reippailla otteilla) vai oliko heti istutuksen jälkeen paikalle osunut hyvin kylmä tuuli liikaa sille?

Muutaman päivän ajan mitään parannusta ei näyttänyt tapahtuvan, mutta sumuttelun, rakkauden ja lämpöisen huoneilman avulla nuupahtanut tyyppi olikin sitten eilen illalla yhtäkkiä lähes oma itsensä. Kasvusuunta oli kohti lattiaa, joten tuin vartta hieman parilla pajunoksalla. Kyllä se vielä tästä.

Toinen kummajainen on tämä kolmihaarainen yksilö, jonka päälle kissa talloi jo ihan pienenä taimena, mutta sitkeästi sekin on jaksanut kasvaa. Siinä ja isommissakin näyttäisi olevan pienen pieniä nupun alkuja.

Toukokuu on kasvien kasvattamisen kuukausista vaikein: On kylmä ja lämmin, taimet pitäisi saada pian ulos, mutta öistä ei tiedä, tuuli on raakaa ja taimet pieniä ja hentoisia. Sisällä monet pärjäisi vielä paremmin, mutta tilaa ei riitä, ei ainakaan jos kasvit on jo istuttanut ruukkuihin. Taimien raahaaminen sisälle ja ulos ja niiden peitteleminen harsolla on työlästä. Koska aina järki ei riitä, on näitä pieniä hoidettava tunteella: tänään chilit ovat saaneet olla sisällä päivänkin, koska säälitti niitä tuonne tuuleen viedä.

The tomaattilaatikko

Saanko esitellä, the tomaattilaatikko! Näinkin pitkään meni näinkin pienen asian saamisessa, mutta joskus pitää olla kärsivällinen. No, kasvien kanssa useinkin. Koska en kelpuuttanut mitä tahansa kaupan valmista rakennelmaa, jouduin odottamaan oikeaa hetkeä, oikeita lautoja ja oikeaa tekijää. Ja mittatilaustyönä kun hommat tekee, niin näin hienoa jälkeä tulee. Pidän kovasti tästä rouheudesta ja tehdyn näköisestä jäljestä. Kiitos siis Lapsi ja Appi!

Laatikkoon mahtui hyvin kaikki kahdeksan jäljellä olevaa taimea (loput olen lahjoittanut jo parempiin koteihin). Aika tiheään taimet joutui istuttamaan, mutta luulen niiden pärjäävän, sillä juurilla on tilaa kasvaa alaspäin reilusti.

Juuret olivatkin ehtineet kasvaa maitopurkeista melkein läpi. 

Puun päällä laatikossa on siis sulatusmuovipussiväliosa, jossa on pohjassa ja sivuissa viillot veden kulkua varten. Pohjalle laitoin reilun salaojakerroksen kevytsoraa, ihan kaupasta ostettua tomaatteja varten, koska näihin aion panostaa. Soran päällä on vielä paksua harsoa kerros.

Taimien väliin laitoin luonnonlannoitetta kasoihin. Kasat ovat kuulemma parempia kuin koko multaan sekoitettu lannoite, jolloin mullasta tulisi kerralla turhan vahvaa. Ohjeen mukaan lannoitetta tuli 50 g / taimi, eli neljä ruokalusikallista. Tässä kohdassa olisi voinut olla tarkempi, mutta uskoisin silmämääräisen arviointini olevan kohtalaisen tarkka kuitenkin.

Ja sitten vain odotellaan kukkien puhkeamista. Eilen katsoessani harson alle jokaisessa taimessa näytti olevan ihan kivan kokoiset nuput. Olen pitänyt taimia nyt kaksinkertaisen harson alla yötkin ulkona. Tai tässä oli viime viikolla pari päivää, kun olin illalla liian väsynyt tarkistamaan taimia tai nostamaan niitä sisälle yöksi ja harso oli siirtynyt pois paikaltaan, joten taimet on karaistu myös raa'assa yöilmassa + 5 C. Mutta paleltumisen merkkejä ei näkynyt, mitä nyt kasvu ja nuppujen kehitys pysähtyi muutamaksi päiväksi. 

Tomaattien lisäksi salaatti ja rucola on itänyt kivasti, ja monta muuta pientä odottaa vielä istuttamista. 

Pavut  ovat tykänneet ruukustaan. Nämä yksilöt esikasvatin muutaman viikon ajan sisällä, mutta koska kymmenestä siemenestä vain viisi iti, laitoin istutusvaiheessa ruukkuun viisi siementä lisää. Niistä ei ole vielä kuulunut mitään.

Ulos!

Krassit kasvavat hurjan nopeaan. Toivottavasti kukkia tulisi myös pian.

Tänään sain vihdoin istutettua muutamia taimia. Näiden (orvokki ja persilja) ajattelin selviävän ulkona jo ihan hyvin, joten laitoin ne ruukkuihin. Tarkoitus oli oikeastaan virittää harso tuon hyllyn päälle, mutta en jaksanut. Mutta ei nyt ensi yöksi vielä olekaan kovin kylmää luvattu. 

Timjami ja korianteri pääsi samaan ruukkuun, mutta nämä nostin yöksi sisään. Korianteri on ihan surkean näköinen pitkine varsineen. En tiedä pitäisikö vielä parannella istutusta laittamalla korianterit syvemmälle, niin kasvaisi edes ylöspäin. Mutta eikö korianteri ole muutenkin aina tuollainen hontelo.

Salaattia olisi myös tulossa, montaa erilaista. 

Tomaateissa on jo vaikka kuinka monessa taimessa nuppuja, mutta vieläkään ei ole mitään paikkaa, mihin istuttaa niitä. Pyysin jo Lapseltakin, että tekisi laatikon, kun menee mökille viikonloppuna. Kyllä käsityönopettajan lapsi sellaisen äkkiä tekaisee. Lupaili ainakin.

 Ja pavut kasvaa myös niin ihanan nopeaan, että taidan tästä lähtien laittaa vain niitä, Sub arctic -tomaatteja ja krassia kasvamaan. Ei sitten tarvitse odotella kärsimättömänä.

Kierrätyslinkkivinkki

Jos satut omistamaan rikkinäisiä baarituoleja, niin täällä hauska idea niiden muuttamiseksi parvekeviljelyyn.

Minua odottaa tänään tomaattipulman ratkaiseminen: mihin istuttaisin ne? Muovisulatusruukkuun, puulaatikkoon, saviruukkuihin vai punoisinko pajukorin? Jotain äkkiä pitää keksiä, nuppuja on jo ja juuret tulevat kohta maitopurkkien pohjasta läpi.