Puutarhasuunnitelma omalle pihalle

Kävin juuri puutarhasuunnittelukurssin Järvenpään Opistossa ja päätin laittaa tänne vanhaan blogiin vähän materiaalia siitä. Voi olla, että tämä into realisoituu vielä useammaksikin postaukseksi, mutta ainakin nyt tämä suunnitteluvaihe tulee tänne muistiin.

Tässä on kurssilla tekemäni suunnitelman alku. Olen piirtänyt tähän lähinnä nykyhetkeä, mutta on siellä pientä hahmotelmaa myös tulevasta. Kuvassa etelä on kutakuinkin sivun alareunan suunnassa ja pohjoinen yläreunassa. Alla oleva kuva on toisen kerroksen parvekkeelta kohti länttä. Tosin muutaman vuoden jo vanha.

Suunnittelussa päätin keskittyä kahteen ongelmakohtaan pihassa. Ensinnäkin terassimme on kuin esiintymislava, kun se on sijoitettu rinnepihassa hyvin korkealle paikalle. Ajatus on ollut tuoda yläpihalle lisää kerrostuksellisuutta ja "huoneita", kuten kurssilla opin kutsuttavan pensailla ja puilla rajattuja alueita pihassa. Terassin pohjoispuolelle (kuvassa pöydän taakse) ajattelin istuttaa kirsikkapuun tuomaan terassille näkösuojaa.

Tässä näkyy hyvin pihan korkeuserot.

Vasemmassa reunassa olevan pelargonian kohdalle sopisi kirsikka- tai muu hedelmäpuu.

Toinen ongelmakohta johon tällä kertaa ehdin paneutua on alla olevan kuvan vasemmassa reunassa, kasvihuoneen vieressä oleva alue, joka on aika ryteikköinen ja ei missään käytössä. Paikka on melko varjoinen, kun sitä ympäröi kriikunapuut, ja lisäksi naapurin isot puut jättää alueen varjoon melkein koko päiväksi. Paikka on myös melko kostea.

Yllä on suunnitelma varjoissaan kulmaan. Siellä jo olevista kivistä tehdään pieni pengerrys, jotta maan syvyyttä saadaan lisää kallion päälle. Taustalle istutetaan kaksi alppiruusua (toinen siirretään pihasta muualta tänne, toinen hankitaan uutena). Etualalle hankitaan kuunliljoja (näitä voisi saada jakotaimina) ja keskelle kotkansiipiä (löytyy omasta pihasta ylimääräisiä) ja jos tilaa vielä on, istutetaan keskelle pari pientä havupuuta.

Huomasin, että minulla on arkistossa monta julkaisematonta tekstiä. Yritän ehtiä käymään niitä kevään aikana läpi ja julkaisemaan tänne. Nyt siementen pariin!

Alkukesän suosikkiperennat

Meidän pihassa kukkii parhaiten touko-kesäkuun vaihteessa. Keskikesän kukkijoita on tähän saakka ollut ehkä liian vähän, mutta tilannetta pyritään juuri korjaamaan. Syksyllä taas on kaunista, kun muun muassa komeamaksaruohot kukkivat. Tällä hetkellä henkeni salpaa ihanat hopeahärkit.

Rönsyakankaali on myös kiva, mutta valitettavasti vähän syrjäisessä osassa pihaa, tai oikeastaan sellaisessa, joka on aika ryteikkö ja odottaa uudistusta ensi kesänä.

Ruohosipuli on levinnyt kivasti meidän pihaan sinne tänne. Se on kaunis ja hyvän makuinen. Ainoa ongelma on, miten rajoittaa kukintaa, että satoa saisi pidempään. Olen yrittänyt nyhtää kukkia maljakkoon, mutta en pysy sen perässä, nuppuja tulee vaan ja tulee lisää.

Poimulehti on ehkä ihanin! Siinä on niin kaunis lehti ja kukan väri. Tämä on pienempää versiota, jättipoimulehteä istutin tänä keväänä lisäksi. Tai voi olla, että tämä vaan kasvaa väärässä paikassa ja on siksi jäänyt aika pienilehtiseksi.

Kalliokielo on jo alkanut lopettaa kukintaa, mutta se on kyllä ehkä sittenkin kaunein. Niin ihana!

Tänä vuonna olen kasvattanut siemenestä useampaakin laatua perennoja. Tänä kesänä ne ei varmaankaan kuki, mutta ensi kesänä odottaakin sitten yllätys: neilikkaa, idänunikkoa, pioniunikkoa, malvaa... Tähän uuteen penkkiin kivipengerryksen päälle olen laittanut kahta erilaista komeamaksaruohoa ja sulkaneilikkaa.

Tarkkasilmäinen taisi myös huomata, että aika kivoja rikkaruohojakin meillä riittää: vuohenputkea, valkopeippiä, elämänlankaa, juoluvehnää, maahumalaa ja mitä näitä kivoja nyt on. Kivoja siksi, että puutarhurilta ei lopu työ kesken!

Ruusupenkki ennen ja jälkeen

Ruusupenkki päätettiin uudistaa tänä keväänä. Tähän saakka siinä epämääräisessä kasassa on kasvanut kolme edellisen asukkaan istuttamaa ruusua ja yksi jalokärhö kamalaa sammaloitunutta tukikehikkoa vasten. Lisäksi penkin eteläpuolella (kuvassa oikealla, auton renkaiden edessä) kasvoi iso ruusupuska, joka oli ilmeisesti koiranruusua. Se sai uuden paikan talon toiselta puolelta.

Tämä ennen-kuva näyttää kyllä kamalalta, vaikka siinäkin on jo paljon tehty. Suunnitelmana oli istuttaa penkkiin jotain isokukkaista ruusua ja kattaa maa jollain katteella tai maanpeittokasvilla. Pihassa on talon vanhasta remontista jääneitä valkoisia tiiliä, josta oli tarkoitus rakentaa penkin reuna.

Ruusulajikkeeksi valitsimme 'europeanan' sen kauniin suuren kukan ja (toivottavasti) hyvän menestyvyyden vuoksi. Kärhö ja vanhat ruusut saa jäädä penkkiin taustalle.

Penkin perustus alkoi kaivamisella. Noin 30 cm multakerroksen alta löytyi savimaa, mikä oli itselleni yllätys. Savea ei juurikaan muualla tässä pihassa ole. Kaivoin mullan lisäksi savea noin 20 cm pois. Saven tilalle laitoin n. 20 cm salaojituksen pihalla lojuvista kivilohkareista ja hiekkalaatikosta ylijääneestä hiekasta. Olisiko ideaa, mihin käyttää kaivettu savi? Multaa tuli päälle varmaan 40-50 cm, eli penkistä tuli kohopenkki. Onneksi viime kesänä tilattua Metsäpirtin multaa vielä riittää, sitä kun tuli tilattua 8 m2, mikä tuntui viime kesänä vielä aika moiselta määrältä, vaikka nyt multalkasa alkaa olla jo aika hyvin huvennut.

 Katetta ei ole vielä valittu. Onko suosituksia?

Viimeisessä kuvassa ruusupenkki tänään. Ruusut ovat alkaneet kasvamaan, mutta vanhat taustalla olevat jaloruusut nähtävästi eivät kestäneet vähälumista talvea. Sinne täytyy laittaa uutta jossain vaiheessa. Nyt vain odotellaan kukintaa.

Kivipengerrys

Tällaisella taidolla rakennettiin noin 250 vuotta sitten Suomenlinnaan. Samaa lähdettiin tavoittelemaan meidän pihaan vuosi sitten.

Alkutilanteessa tulevan muurin paikalla oli epämääräinen nurmi-/rikkaruohoalue. Pihaan tuotiin soraa, jotta ylemmässä kuvassa näkyvää juuri valmistunutta kivetystä saataisiin vielä jatkettua. Ylemmän kuvan oikean reunan nurmialueelle tuotiin siis kasa täyteainetta. Nämä kuvat ovat jo parin kolmen vuoden takaa.

Ylhäältä päin otetusta kuvasta mittasuhteita voi olla vaikea havaita, joten alemmasa kuvassa on vielä kissa ja grilli sekä sorakasan reuna.

 Ja lopulta: Viime kesänä valmistui ensin luiska, joka on kuvan etureunassa. Luiskan jälkeen lähdettiin kokoamaan pengerrystä. Pengerrys on vajaan metrin korkea ja jatkuu taakse rinteeseen. Rakennusmateriaali löytyi pihasta edellisestä rakennusprojektista ylijääneistä kivistä, joten tähän ei muuta tarvinnut hankkia kuin pari pussia betonia ja asennushiekkaa. Pengerrys on rakennettu pääasiassa ilman betonia, sillä pohja on kalliota ja täyte routimatonta soraa. Joissakin kinkkisemmissä kohdissa kivien taakse valettiin hieman betoniseinää varmuuden vuoksi. Tämä kuva on viime syksyltä.

Syksyllä uudelle tasanteelle aennettiin vielä naapurilta ostettuja liuskekiviä ja loppu, mihin kivet eivät riittäneet, päällystettiin kivituhkalla. Tänä keväänä siihen odotellaan hiekkalaatikon ilmestymistä. Pengerryksen reunalle on tulossa sulkaneilikkaa ja niiden kaveriksi ostetaan vielä komeamaksaruohon taimia.

Vaan miten voikin olla vielä näin ankea ja harmaa piha! Vihreä, tule jo!

Kasvihuoneen perustaminen

Reilu vuosi sitten sain syntymäpäivälahjaksi kasvihuoneen. Ystävät ja sukulaiset todella tiesivät, mitä haaveilin! Yhden kesän se on nyt ollut pystyssä ja tuottanut paitsi suunnattomasti iloa, niin myös suunnattoman sadon tomaattia ja yrttejä. 

Kasvihuone saapui pienessä paketissa (huom. bisse ei ole mainos, vaan välttämättömyys, että saadaan talkooväki paikalle):

Kasvihuonetta hankkiessa ensimmäinen pulma oli haastava tontti ja paikan valitseminen kasvarille. Pihassamme on enemmän kalliota ja rinnettä kuin tasaista. Varjoakin tuo monet puut ja naapuritalo. Sopivimmaksi paikaksi valittiin tontin eteläreuna. Siellä varjoa tuo oma talomme aamupäivällä ja naapurin puut iltapäivällä eli aurinkoa se ei saa ihan sitä kuutta tuntia päivässä, mitä se tarvitsisi. Paikan hankaluutena oli myös kohdan erittäin suuri kaltevuus ja pohja, joka on kalliota jonka päällä on vain vähän maata. 

Kasvihuoneen kulmiin laitettiin lekaharkot, joihin paukutettiin laudat ympäriinsä. Näin saatiin paikan kaltevuus haltuun.

Iso syreeni oli tarkoitus siirtää, mutta lopulta se sai jäädä, koska varjostaa vain yhtä kulmaa illalla myöhään.

 Täytteeksi laitettiin kaikki tontilla ikuisuuden lojuneet betonimöhkäleet, jotka on varmaan peräisin jostain ikivanhoista pengerryksistä ja kukkapenkinreunoista. 

 Lisäksi laitettiin ylimääräiseksi jäänytttä lecasoraa pari pussia ja lopuksi soraa noin kuution verran.

Tämän jälkeen pinnalle laitettiin vielä kerros asennushiekkaa ja vanhan öljyhuoneen seinästä puretut tiilet lattiaksi. Siitä löytyy kuva aikaisemmasta postauksesta.

Koti kullan kaunis

Nykyään meidän keittiö näyttää yleensä tältä:

Kaikki tasot näyttää tältä:

Ja yhtään tilannetta ei helpottanut se, että sain postin tuomana kotiin siemenkiertokirjeen, jossa oli aika aarteita.

Tästä syystä tämä vannoutunut vihannesviljelijä kasvattaa tänä vuonna kuulkaa kesäkukkia ja jopa perennoja! 

Hengissä ollaan ja meillä on kasvihuone

Pitkästä aikaa! Laitan kuulumiset nopeasti kuvien välityksellä ja toivon, että olisi tällä kasvukaudella aikaa joskus toistekin piipahtaa täällä.

Nämä kuvat siis viime kesältä. Mutta taas on siementä itämässä: kolmea tomaattia, chiliä ja paprikaa, sulkaneilikkaa ja vaikka mitä vielä! Tänään mullasta pilkisti ensimmäiset vihreät: chili, kirsikkatomaatti ja kasvihuonetomaatti. Ihanaa, vihdoin se alkaa!

Tarvitsemme valoa!

Kevätkasvatuksissa suurin ongelma meillä on varmastikin valon vähyys. Fiksut puutarhurit hankkivat kasvivalot, joiden alla voi kasvattaa vaikka maaliskuuksi kukkivia orvokkeja, kuten Geranium. Meillä ei niitä vielä ole, eikä varmaan tulekaan kun tilaa esikasvattamiselle ei oikeasti ole nytkään.

Ilmeisestikin valon vähyydestä johtuen pienet taimet tuntuu joka kerran venähätävän tällaisiksi hujopeiksi. Vai onko tähän jotain muuta syytä, kertokaa fiksummat?

Tämä on muistaakseni lehtipersiljaa. 

Tämä tavallista persiljaa. 

Basilika on kasvanut vähän normaalimmin, mutta osa hajakkylvössä kasvaneista oli kyllä sen verran pitkulaisia, että jouduin istuttamaan ne aika syvälle. Tässä rinnan jotain tavallista basilikaa, en tarkemmin muista mitä lajia, sekä dark opalia. Näissä on ihanat värit ja huumaava tuoksu!

Puutarhuri vs. aika

Eihän kukaan pidä puutarhaa sen vuoksi, että sieltä saa nopeasti ja helposti ruokaa ja kukkia. Tämä harrastus vaatii aikaa! Pieni puutarha-apulaiseni on kuitenkin pitänyt sen verran kiireisenä, että kasveille on jäänyt melko vähän aikaa, ja puutarhan pidosta on pitänyt kehittää mahdollisimman tehokasta. Olen päätynyt karsimaan puutarhurointihommista kaikki ylimääräiset vaiheet pois ja keskittynyt vain tavoitteeseen, eli kunhan jotain vihreää löytyy parvekkeeltamme ensi kesänä.

Ensinnäkään en tiedä, miksi kasvit pitäisi kylvää hajakylvönä ja koulia sitten isompiin astioihin kasvamaan harvempana? Paljon helpommalla pääsee, jos kaiken kylvää suoraan johonkin taimiastiaan, josta taimet voi siirtää suoraan ruukkuun tai maahan. Olen laittanut näihin maitotölkkeihin pohjalle taimimultaa ja päälle kylvömultaa. Siemen saa itää siis sopivan ravinnottomassa maassa, mutta juurten ylettyessä syvemmälle saa sitten hieman ravinteikkaampaa multaa. Kylvin siemenet lopulliseen kasvutiheyteen. Osa siemenistä ei välttämättä idä, mutta itämättömien tilalle ripottelen sitten uusia siemeniä. Kesän kynnyksellä siirrän taimet ruukkuihin puutarhamultaan. Kuvassa korianterin siemeniä.

Näin säästyy myös ylimääräisien taimenalkujen poisheitolta, mikä on aina niin vaikeaa. Mutta tietenkin selvästi kituliaat yksilöt täytyy vaan raaskia nyppiä pois. Ja onhan tämä itse taimillekin helpompaa, kun ei tarvitse kärsiä koulimisen vahingoista juurissa.

Vai onko teillä jotain parempaa tietoa, miksi  pitäisi hajakylvää?

Toiseksi aika ei nyt riitä nimikylttien etsimiseen. Kasvakoot mitkä siemenet missä vaan, kyllä niistä sitten viimeistään kesällä nähdään, mikä on mitä. Mutta näihin koriantereihin ja minttuihin laitoin tikut, sillä osa on omista siemenistä, osa ostosiemenistä ja haluan nähdä, mitä eroa niillä on.

Säästän aikaa myös siirtämällä taimet vähän ylemmäksi...

Tunnustus

Hip hei, olen saanut tunnustuksen. Kiitos siitä kuuluu Partsipuutarhurille!

Tämä onkin ensimmäinen laatuaan tälle blogille. Ja se lämmittää kovasti, vaikka viime aikoina olenkin ollut laiska, laiska, laiska. Mutta tämä tunnustus kyllä innosti niin kovasti, että ehkä tämä taas tästä alkaa päivittelemään kasviensa tekosia useammin.

Tunnustuksen saanut on haastettu kertomaan seuraavat asiat:

1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät

2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi

3. mikä on puutarhafilosofiasi

Puutarhainnostukseni syntyi varmaan lapsena kun yhden kesän viljelin mökillämme pientä kasvimaata. Olin pieni, kuten kasvimaaplänttikin, ja pieniä olivat myös porkkanat, joita siinä kasvoi. Hyvin pieniä. Ehkäpä kasvissyöjänä eläminen sai sitten kerran kokeilemaan parvekeviljelyä vuosia kasvimaapläntin jälkeen, monia vuosia sitten; omat yrtit oli kiva saada omalta partsilta puhtaana. Sitten tuli kuitenkin muutto, eikä uudessa kodissa kaupungin keskustassa ollut edes parveketta, mutta ikkunalaudalla kasvoi kyllä chilejä. Silloin kaipasin kovasti taas multaa, siemeniä, taimia ja vihreää. Kunnes muutimme nykyiseen taloon, jossa on puutarhan lisäksi parveke! Päätin aloittaa puutarhuroinnin juuri partsilta, halusin pienimuotoista ja helposti pöytään haettavaa RUOKAA kasvamaan. Sitten aloitin päiväkirjan kirjoittamisen niistä pienistä basilikantaimista, joita ruukuista alkoi kasvaa, kunnes hoksasin kirjoittaa päiväkirjan blogiin. Se, että joku päätti lukea blogia ja antaa vielä tunnustuksenkin, tuli kyllä yllätyksenä. Mutta ihan hauskana sellaisena!

Lempikukka on ehkä hiirenvirna (kielo myös, mutta Partsipuutarhuri perusteli sen jo todella hyvin). Hiirenvirna on kauniin värinen, hupsu ja riehakas, vaatimaton ja lempeä. Ihan omasta takaa en omista tunnearvoltaan kovin rakkaita kasveja, mutta yksi on erityissuojeluksessa: se on sitruuna. 

Puutarhafilosofiallani on varmaan jotain tekemistä ruuan kanssa. Parvekkeellani ei kovin usein ole nähty kasvavan mitään muuta kuin ravinnoksi kelpaavaa. (Orvokkeja ei lasketa.) On tärkeää syödä hyvin ja sitä varten tarvitaan oma puutarha. On tärkeää myös pitää kynnenaluset mustina, jottei tule liian hienostunut vaikutelma. Kauniita kasveja on hyvä katsella päivittäin, jotta pysyy iloisena. Kasvavaa on syytä yrittää ymmärtää, jotta sitä osaa kunnioittaa.

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille ja haastan heidät samalla vastaamaan edellä oleviin kysymyksiin sekä jakamaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille:

Tontti 559: Geranium taisi aloitella blogiaan samoihin aikoihin kuin minä, ja siitä saakka olen innolla seurannut. Asiantuntevaa, innostunutta ja hyviä vinkkejä.

Kujeita ryytimaalla: Innostuneisuutta ja paljon kokemuksia puutarhasta, hienoja kuvia.

Kasvakaa "#%!: Hauskoja ja hyvin kirjoitettuja postauksia, asiantuntemusta isosta pihasta ja kasvihuoneesta, ruuasta ja kukkivasta, sekä Chef.
Mielen lumoa: Upeita valokuvia! Meitä yhdistää kasvien lisäksi käsityöt ja hienoja ne Intianmintulla onkin.
Nurinpäin: Myös Heikkua ja minua yhdistää kasvien lisäksi käsityöt. Blogista löytyy upeita neulomuksia ja hienoja puutarhahetkiä palstalta.