Kasvihuoneen perustaminen

Reilu vuosi sitten sain syntymäpäivälahjaksi kasvihuoneen. Ystävät ja sukulaiset todella tiesivät, mitä haaveilin! Yhden kesän se on nyt ollut pystyssä ja tuottanut paitsi suunnattomasti iloa, niin myös suunnattoman sadon tomaattia ja yrttejä. 

Kasvihuone saapui pienessä paketissa (huom. bisse ei ole mainos, vaan välttämättömyys, että saadaan talkooväki paikalle):

Kasvihuonetta hankkiessa ensimmäinen pulma oli haastava tontti ja paikan valitseminen kasvarille. Pihassamme on enemmän kalliota ja rinnettä kuin tasaista. Varjoakin tuo monet puut ja naapuritalo. Sopivimmaksi paikaksi valittiin tontin eteläreuna. Siellä varjoa tuo oma talomme aamupäivällä ja naapurin puut iltapäivällä eli aurinkoa se ei saa ihan sitä kuutta tuntia päivässä, mitä se tarvitsisi. Paikan hankaluutena oli myös kohdan erittäin suuri kaltevuus ja pohja, joka on kalliota jonka päällä on vain vähän maata. 

Kasvihuoneen kulmiin laitettiin lekaharkot, joihin paukutettiin laudat ympäriinsä. Näin saatiin paikan kaltevuus haltuun.

Iso syreeni oli tarkoitus siirtää, mutta lopulta se sai jäädä, koska varjostaa vain yhtä kulmaa illalla myöhään.

 Täytteeksi laitettiin kaikki tontilla ikuisuuden lojuneet betonimöhkäleet, jotka on varmaan peräisin jostain ikivanhoista pengerryksistä ja kukkapenkinreunoista. 

 Lisäksi laitettiin ylimääräiseksi jäänytttä lecasoraa pari pussia ja lopuksi soraa noin kuution verran.

Tämän jälkeen pinnalle laitettiin vielä kerros asennushiekkaa ja vanhan öljyhuoneen seinästä puretut tiilet lattiaksi. Siitä löytyy kuva aikaisemmasta postauksesta.

Koti kullan kaunis

Nykyään meidän keittiö näyttää yleensä tältä:

Kaikki tasot näyttää tältä:

Ja yhtään tilannetta ei helpottanut se, että sain postin tuomana kotiin siemenkiertokirjeen, jossa oli aika aarteita.

Tästä syystä tämä vannoutunut vihannesviljelijä kasvattaa tänä vuonna kuulkaa kesäkukkia ja jopa perennoja! 

Hengissä ollaan ja meillä on kasvihuone

Pitkästä aikaa! Laitan kuulumiset nopeasti kuvien välityksellä ja toivon, että olisi tällä kasvukaudella aikaa joskus toistekin piipahtaa täällä.

Nämä kuvat siis viime kesältä. Mutta taas on siementä itämässä: kolmea tomaattia, chiliä ja paprikaa, sulkaneilikkaa ja vaikka mitä vielä! Tänään mullasta pilkisti ensimmäiset vihreät: chili, kirsikkatomaatti ja kasvihuonetomaatti. Ihanaa, vihdoin se alkaa!

Tarvitsemme valoa!

Kevätkasvatuksissa suurin ongelma meillä on varmastikin valon vähyys. Fiksut puutarhurit hankkivat kasvivalot, joiden alla voi kasvattaa vaikka maaliskuuksi kukkivia orvokkeja, kuten Geranium. Meillä ei niitä vielä ole, eikä varmaan tulekaan kun tilaa esikasvattamiselle ei oikeasti ole nytkään.

Ilmeisestikin valon vähyydestä johtuen pienet taimet tuntuu joka kerran venähätävän tällaisiksi hujopeiksi. Vai onko tähän jotain muuta syytä, kertokaa fiksummat?

Tämä on muistaakseni lehtipersiljaa. 

Tämä tavallista persiljaa. 

Basilika on kasvanut vähän normaalimmin, mutta osa hajakkylvössä kasvaneista oli kyllä sen verran pitkulaisia, että jouduin istuttamaan ne aika syvälle. Tässä rinnan jotain tavallista basilikaa, en tarkemmin muista mitä lajia, sekä dark opalia. Näissä on ihanat värit ja huumaava tuoksu!

Puutarhuri vs. aika

Eihän kukaan pidä puutarhaa sen vuoksi, että sieltä saa nopeasti ja helposti ruokaa ja kukkia. Tämä harrastus vaatii aikaa! Pieni puutarha-apulaiseni on kuitenkin pitänyt sen verran kiireisenä, että kasveille on jäänyt melko vähän aikaa, ja puutarhan pidosta on pitänyt kehittää mahdollisimman tehokasta. Olen päätynyt karsimaan puutarhurointihommista kaikki ylimääräiset vaiheet pois ja keskittynyt vain tavoitteeseen, eli kunhan jotain vihreää löytyy parvekkeeltamme ensi kesänä.

Ensinnäkään en tiedä, miksi kasvit pitäisi kylvää hajakylvönä ja koulia sitten isompiin astioihin kasvamaan harvempana? Paljon helpommalla pääsee, jos kaiken kylvää suoraan johonkin taimiastiaan, josta taimet voi siirtää suoraan ruukkuun tai maahan. Olen laittanut näihin maitotölkkeihin pohjalle taimimultaa ja päälle kylvömultaa. Siemen saa itää siis sopivan ravinnottomassa maassa, mutta juurten ylettyessä syvemmälle saa sitten hieman ravinteikkaampaa multaa. Kylvin siemenet lopulliseen kasvutiheyteen. Osa siemenistä ei välttämättä idä, mutta itämättömien tilalle ripottelen sitten uusia siemeniä. Kesän kynnyksellä siirrän taimet ruukkuihin puutarhamultaan. Kuvassa korianterin siemeniä.

Näin säästyy myös ylimääräisien taimenalkujen poisheitolta, mikä on aina niin vaikeaa. Mutta tietenkin selvästi kituliaat yksilöt täytyy vaan raaskia nyppiä pois. Ja onhan tämä itse taimillekin helpompaa, kun ei tarvitse kärsiä koulimisen vahingoista juurissa.

Vai onko teillä jotain parempaa tietoa, miksi  pitäisi hajakylvää?

Toiseksi aika ei nyt riitä nimikylttien etsimiseen. Kasvakoot mitkä siemenet missä vaan, kyllä niistä sitten viimeistään kesällä nähdään, mikä on mitä. Mutta näihin koriantereihin ja minttuihin laitoin tikut, sillä osa on omista siemenistä, osa ostosiemenistä ja haluan nähdä, mitä eroa niillä on.

Säästän aikaa myös siirtämällä taimet vähän ylemmäksi...

Tunnustus

Hip hei, olen saanut tunnustuksen. Kiitos siitä kuuluu Partsipuutarhurille!

Tämä onkin ensimmäinen laatuaan tälle blogille. Ja se lämmittää kovasti, vaikka viime aikoina olenkin ollut laiska, laiska, laiska. Mutta tämä tunnustus kyllä innosti niin kovasti, että ehkä tämä taas tästä alkaa päivittelemään kasviensa tekosia useammin.

Tunnustuksen saanut on haastettu kertomaan seuraavat asiat:

1. miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät

2. mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi

3. mikä on puutarhafilosofiasi

Puutarhainnostukseni syntyi varmaan lapsena kun yhden kesän viljelin mökillämme pientä kasvimaata. Olin pieni, kuten kasvimaaplänttikin, ja pieniä olivat myös porkkanat, joita siinä kasvoi. Hyvin pieniä. Ehkäpä kasvissyöjänä eläminen sai sitten kerran kokeilemaan parvekeviljelyä vuosia kasvimaapläntin jälkeen, monia vuosia sitten; omat yrtit oli kiva saada omalta partsilta puhtaana. Sitten tuli kuitenkin muutto, eikä uudessa kodissa kaupungin keskustassa ollut edes parveketta, mutta ikkunalaudalla kasvoi kyllä chilejä. Silloin kaipasin kovasti taas multaa, siemeniä, taimia ja vihreää. Kunnes muutimme nykyiseen taloon, jossa on puutarhan lisäksi parveke! Päätin aloittaa puutarhuroinnin juuri partsilta, halusin pienimuotoista ja helposti pöytään haettavaa RUOKAA kasvamaan. Sitten aloitin päiväkirjan kirjoittamisen niistä pienistä basilikantaimista, joita ruukuista alkoi kasvaa, kunnes hoksasin kirjoittaa päiväkirjan blogiin. Se, että joku päätti lukea blogia ja antaa vielä tunnustuksenkin, tuli kyllä yllätyksenä. Mutta ihan hauskana sellaisena!

Lempikukka on ehkä hiirenvirna (kielo myös, mutta Partsipuutarhuri perusteli sen jo todella hyvin). Hiirenvirna on kauniin värinen, hupsu ja riehakas, vaatimaton ja lempeä. Ihan omasta takaa en omista tunnearvoltaan kovin rakkaita kasveja, mutta yksi on erityissuojeluksessa: se on sitruuna. 

Puutarhafilosofiallani on varmaan jotain tekemistä ruuan kanssa. Parvekkeellani ei kovin usein ole nähty kasvavan mitään muuta kuin ravinnoksi kelpaavaa. (Orvokkeja ei lasketa.) On tärkeää syödä hyvin ja sitä varten tarvitaan oma puutarha. On tärkeää myös pitää kynnenaluset mustina, jottei tule liian hienostunut vaikutelma. Kauniita kasveja on hyvä katsella päivittäin, jotta pysyy iloisena. Kasvavaa on syytä yrittää ymmärtää, jotta sitä osaa kunnioittaa.

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille ja haastan heidät samalla vastaamaan edellä oleviin kysymyksiin sekä jakamaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille:

Tontti 559: Geranium taisi aloitella blogiaan samoihin aikoihin kuin minä, ja siitä saakka olen innolla seurannut. Asiantuntevaa, innostunutta ja hyviä vinkkejä.

Kujeita ryytimaalla: Innostuneisuutta ja paljon kokemuksia puutarhasta, hienoja kuvia.

Kasvakaa "#%!: Hauskoja ja hyvin kirjoitettuja postauksia, asiantuntemusta isosta pihasta ja kasvihuoneesta, ruuasta ja kukkivasta, sekä Chef.
Mielen lumoa: Upeita valokuvia! Meitä yhdistää kasvien lisäksi käsityöt ja hienoja ne Intianmintulla onkin.
Nurinpäin: Myös Heikkua ja minua yhdistää kasvien lisäksi käsityöt. Blogista löytyy upeita neulomuksia ja hienoja puutarhahetkiä palstalta.

Siemenistä sitruunaan

On meilläkin laitettu siemeniä, en vain ole ehtinyt kertoa.

Jaoimme ystävän kanssa siemenet puoliksi. Olen kuullut myös siemenkirjeistä, ja joskus haluaisin osallistua sellaiseen!

Keijunmekon siemeniä oli vain viisi (huomaatteko nuo pienet pisteet?). Itämisaika on jopa 40 päivää, joten vielä pitää odottaa paraneeko itämisprosentti tämän hetkisestä 20 %.

Onneksi basilika itää hieman nopeammin, vaikka kasvuun lähteminen sirkkalehtien jälkeen tuntuukin liian hitaalta. 

Tänä vuonna tavisbasilikan lisäksi meillä kasvatetaan ihanan violettia Dark Opalia.

Ja keijunmekon lisäksi mustasilmäsusannaa. Ne ovatkin lähteneet jo niin hyvin kasvamaan, että suurimman osan olen jo latvonut. 

Näissä pitäisi jonain päivänä itää timjamia ja persiljaa. Harmi vain, että potit menivät sekaisin ennen jätskitikkujen iskemistä multaan. Eiköhän taimet sitten kuitenkin erota toisistaan, kun han ensin itävät. Pyöreissä astioissa on rairuohoa.

Tämä ei ole meidän sitruuna. Meidän sitruunassa on vaaleaa seittiä, jonka syyn eräs ystävä tiesi kertoa. En nyt vaan muista miksi sitä nimitettiin, mutta joka tapauksessa kylmä suihku auttaa siihen aika hyvin. Tämä kuva on Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, se on ihana paikka!

Tämä kuva on parin viikon takaa, mutta tämän päiväisen räntäsateen jälkeen näytti suunnilleen yhtä talviselta. Kevääseen on vielä matkaa, vaikka kevätpäivän tasaus onkin jo huomenna.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Kasviteteellisen puutarhan talvea

Oi, siellä on ihanaa. Menkää nauttimaan trooppisesta ilmasta, mullan hajusta ja lämmöstä. Pian siellä alkaa olla paljon nuppujakin. Kuviin tuli mm. bataattia, ramia, puuvillaa, ja rahapuu kukkii! Ulkona paukkui pakkanen -20 C.

Kurkistus vällyjen välistä

Jaahas. Sitä on taas muutama kuukausi tullut kulutettua neljän seinän sisällä odotteluun ja peukaloiden pyörittelyyn. Tänä vuonna kirjaimellisesti olen saanut jäädä jokaisena liian kylmänä, sateisena, harmaana tai muuten vaan ärsyttävänä talvipäivänä kotiin peittojen alle. Muut ovat lähteneet töihinsä ja kouluihinsa ja me olemme jääneet Pienen kanssa talvihorrokseen kevättä odottamaan. Eikä se vielä ole lähelläkään, mutta taitaa jo pian olla aika alkaa valmistautua siihen.

Kaivoin kansioistani kevätkuvan. Tätähän me kaikki odotamme? Että jäljellä olisi vain yksi pieni lumipläntti.

Saa nähdä, mitä ehdin tänne kirjoittelemaan tulevalla kasvukaudella, sillä tämä pieni työnantaja pitää kiireisenä. Mutta sen voin jo kertoa, että siemenet on tilattu ja suunnitelma tehty: tänä vuonna laitetaan ainakin sokerihernettä ja orvokit ostetaan.

Nyt palaan vällyjen alle Pienen viereen ja kurkistan ulos taas keväämmällä.

Mitä opimme?

Mennyt kesä opetti taas paljon uutta. Tulevaisuutta varten olisi syytä muistaa joitakin asioita.

Tomaatti:

• Subarctic Plenty ei ole makunsa puolesta meidän tomaatti. Puiseva, mutta makea tomaatti sopinee parhaiten kastikkeisiin. Mutta koska parvekkeella on mahdollista kasvattaa vain muutamaa taimea, jää sato niin pieneksi, että tomaatit olisi kiva napsia suoraan suuhun tai leivälle. Ihan hyvä sato subarcticilla kyllä oli.
• Seuraavaksi voisi valita sellaisen lajikkeen, että satoa saisi mahdollisimman varhain. Nimittäin vihreiden raakileiden kyspymistä on vaikea odottaa.
• Taimia ei saa istuttaa liian tiheään: ensi vuonna kolme taimea/laatikko on hyvä.
• Hieman säännöllisempi lannoitus kuin kaksi kertaa kesässä voisi nopeuttaa kypsymistä.

26.9. kerätty viimeiset raakileet sisälle kypsymään.

Mangoldi:

• Kaksi ruukkua ei olisi liikaa.
• Yhteen ruukkuun sopii monta taimea.

Chili:

• Hungarian Black on hyvä lajike, sitä ensi vuonnakin. HB ei ole kovin tulinen, joten sitä voi laittaa ruokaan enemmänkin makua antamaan. Lapsikaan ei valita.
• HB on kauniin värinen, tuuhea ja kasvaa meidän olosuhteissa oikein mainiosti. 
• Yhteen ruukkuun sopi hyvin kaksi taimea.
• HB-chilit on kypsiä, kun musta väri alkaa muuttumaan punaiseksi.
• Chilit kannattaa pakastaa.

Ruusupapu:

• Hmm, mitenkähän tämän saisi kasvamaan meidän parvekkeella paremmin? Ja tekemään satoa.
• Ehkä enemmän lannoitusta, vähemmän taimia yhteen ruukkuun?
• Tänä vuonna tulleet muutamat siemenet menevät ensi vuonna multiin. Toivottavasti niistä tulee sitten enemmän satoa, mitä päästäisiin maistamaankin.

Korianteri:

• Enemmän satoa olisi ollut kiva pakastaa. 
• Yhteen ruukkuun voi laittaa paljon siemeniä. 
• Paremman sadon saa, kun ei päästä kukkimaan. Mutta toisaalta, ensi vuodeksi meillä on paljon siemeniä, kun tänä vuonna kukittiin niin komeasti.

Basilika:

• Sitä ei voi olla liikaa.
• Parvekkeen kaiteeseen kiinnitettävään kukkalaatikkoon saa mahtumaan toistakymmentä taimea, se kannattaa laittaa täyteen, eikä silti ole liikaa.
• Pesto kannattaa pakastaa minigrip-pusseihin litteäksi, niin siitä on helppo ottaa sopivan kokoisia paloja.
• Glorian ruoka & viini -lehden 5/2011 Provencen pesto on huippua (juustottomana sopii vegaaneillekin tai sellaisille, jotka imetyksen vuoksi eivät voi syödä mitään herkullista, kuten juustoa, nyyh)

Timjami:

• Tätäkään ei voi olla liikaa.
• Kasvaisi varmaan hyvin monien kasvien juurella.
• On hyvin kaunis, sopisi varmaan kukkien kaveriksi myös.

Siemenet:

• Kannattaa kuivattaa kunnolla, ennen kun laittaa pusseihin. Heh.