Hidasta

Hitaasti etenee kevät kohti kesää. Se on syy, miksi en juuri keväästä pidä – se kun on yhtä odottamista. Taimetkin kasvaa hitaasti, mutta vaikka odottaminen on vaikeaa, on niiden suurentumista päivä päivältä kuitenkin kiva seurata. Ja tämä ei tarkoita sitä, että en pitäisi hitaudesta. Hitaus on elämässä hyvin oleellista. En vain pidä odottamisesta, mihin liittyy räntäsateet, loskasta märät sukat, kylmät säät ja kylmät kevätvaatteet, liian vähäinen valo... Mutta jaksan kuitenkin, sillä enää 9 viikkoa kesälomaan!

Tänään koulin viimeisetkin tomaatit maito- ja mehupurkkeihin. Kaksi alkua oli niin pieniä, että heitin pois. Orvokkeja jouduin heittämään pois ison nipun, mutta monen taimen hengen myöskin säästin. Hirvittävän vaikeaa repiä pieniä hentosia taimia juurineen roskiin.

Kuitenkin, orvokkeja jäi 15 tainta, tomaatteja 11 ja chilejäkin on noussut mullasta kuusi pientä alkua. Chileistä ne, jotka laitoin paperille itämään helmikuussa, ei koskaan nousseet mullasta, mutta pari viikkoa sitten multaan laitetuista ainakin puolet on nyt itäneet. Siis aika nopeasti. Ensimmäinen kuivannut satsi vähän harmittaa, kun paperilla idättäminen oli kuitenkin hyvä idea, mutta menin mokaamaan sen, kun en siirtänyt siemeniä riittävän ajoissa multiin.

Vielä odotellaan basilikoita ja persiljaa, jotka laitoin viikko sitten itämään. Timjamisiemenpussi odottaa pöydällä inspiraatiota.

Vanhat ruukut

Tällaista talvi oli tehnyt ruukuille, jotka puutarhuri oli unohtanut (tai jättänyt laiskuuttaan) parvekkeelle syksyllä. Onneksi ulos jäi vain muutama ruukku ja niistäkin vain pari pientä meni rikki.

En muista miten sitä oli syksyllä niin kiireinen, että lumen alle jäi myös muutama tyhjentämätön ruukku. Olisikohan se ollut se aikainen lumi, kun komposti peittyi, tuli kylmä, pimeä ja...

Yksi ruukku oli niin kauhea, että toivoinkin sen menevän rikki.

Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä, että on aika mennä ostamaan uusia ruukkuja! Tai kasseja! Viime vuonna perunat ja jotkin yrtit kasvoi kierrätyskeskuksen ilmaispöydän kasseissa. Mitähän sieltä tänä vuonna löytyisi.

Auringon lämmössä

Kalevi on löytänyt talon lämpöisimmän paikan. Olemme kissojen kanssa viettäneet sisätiloissa kolme päivää, minä flunssassa ja kissat muuten vaan, kun ei viitsi mennä ulos. Mutta on se aurinko ilahduttanut tänne seinien sisällekin.

Näitä sirkkalehtien päähän jääviä siementen kuoria tekisi niin mieli nyppiä pois. Täytyy ihan katsoa muualle, että saa pidettyä sormensa kurissa ja antaa kasvien tehdä tehtävänsä.

Tomaatteja on itänyt hurjasti yli odotusten. Nämä ei kyllä kaikki mahdu meidän parvekkeelle, joten täytyy vielä naapurille jokunen taimi. Kohta on koulinta-aika. 

Chilipurkissa ei tapahdu muuta kuin, että jäätelötikkujen mullan alla olevat osat on homehtuneet.

Tomaatin ensihetket

Toimaatti on itänyt nopeasti. Miten onnellinen olenkaan noista ensimmäisistä sirkkalehdistä ja hentoisista aluista!

Osa orvokeista on nyt uusissa mullissa maito- ja viilipurkeissa. Istutin taimet melko syvälle, niin että pitkäksi hujahtaneet varret ovat tukevasti mullassa myös. Nyt valohoitoa, jospa ne siitä alkaisi elämään hyvää orvokin elämää.

Chileistä ei ole kuvaa, mutta mainittava on, että olen huono niiden kanssa. Itäneet siemenet ovat päässeet pari kertaa kuivumaan talouspaperin sisällä, joten vaihdoin ne suosiolla multaan ja laitoin samaan purkkiin myös uudet kahdeksan siementä. Varulta.

Chili itää ja orvokit kohta kukkii

No ei nyt vielä, mutta hienot sirkkalehdet jo näkyy! Palasin eilen taideturistimatkalta Turusta (suosittelen Kaupunginteatterin Anna Kareninaa sekä Logomon valokuvanäyttelyä), ja tänne oli viikonlopun aikana ilmestynyt merkkejä elollisesta elämästä: puoliin chileistä oli kasvanut ensimmäiset idut ja orvokit olivat paitsi itäneet myös hujahtaneet pimeässä työhuoneen nurkassa aikamoisiksi honteloiksi.

En tiedä, millainen tulavaisuus voi tällaisilla taimilla olla? Kasvaakohan näistä ollenkaan kunnon yksilöitä? Ajattelin koulia ne piakkoin ja istuttaa ne syvälle niin, että suurin osa varresta menee multaan. Ehkä se voisi pelastaa hujopit.

Chilit olivat hieman kuivahtaneet muovirasiassaan, mutta näytti kyllä kastelun jälkeen taas ihan freeseiltä.

Itu I

Itu II

Itu III

Nämä saavat nyt vielä kasvattaa vihreää pimeässä talouspaperin välissä, en usko että niitä kannattaa siirtää multaan vielä.

Tomaatin siemenet laitoin multaan eilen, nimikyltiksi löytyi viime vuotisia vinyyliaskarteluita.

Alku

Chilit ja orvokit ovat saaneet nyt arvoisensa alun elämälleen. Kylvömyltaa ja jopa vermikuliittia! Yllä olevassa kuvassa on viime kesän orvokkeja ja aurinkoinen kesäpäivä. Tule tule pian kesä!

Viime vuonna chilien itävyys oli kerrassaan huono, vain muutamasta siemenestä kasvoi taimi, joten tällä kertaa olen huolellisempi. Chilin – Unkarin mustan – siemeniä laitoin itämään talouspaperiin kahdeksan kappaletta. Talouspaperivinkin sain Partsipuutarhurilta. Talouspaperin päällä idättämisessä on se hauska puoli, että jo siemenistä näkee pienetkin muutokset; mikähän siemen alkaa ensin itämään? Itämispaikka on viileämpi kuin keittiömme viimeksi: työhuoneen nurkassa on lattian rajassa 13 °C (!), kangaslaatikon päällä noin 17-19 °C. Siinä ovat siemenet itämässä ja itsekin olen kovin hyvin viihtynyt viime päivinä työhuoneessa, viileydestä huolimatta, talvilomaa viettäen.

Orvokeille oli tarjolla kylvömultaa ja sitä vermikuliittia. En ole koskaan aikaisemmin vermistä käyttänyt, sillä se on kovasti jotenkin tuntunut luonnottomalta ja epäilyttävältä. Nyt sitten kuitenkin pussi lähti jotenkin vahingossa mukaan, kun olin multaa ostamassa. Wikipedian määritelmä ei houkuttele käyttämään vermistä syötäviin kasveihin. Vaikka kovasti sitä joka paikassa suositellaan. Onhan nuo ilman sitäkin kasvaneet, niin ehkä tänäkin vuonna; laitan vermiksen kukille. Orvokin siemenet ovat nyt omaa satoa, kesän kukista kerättyjä, ja olen niistä ylpeä. Jäätelötikku nimikylttinä on kiva idea, lähtöisin Geraniumilta.

Seuraavaan kylvöön onkin sitten aikaa. Yrttejä ei voine kylvää vielä aikoihin. Mutta jaksan kyllä odottaa, kun saa seurailla chilien ja orvokkien alkua.

Siemenissä

Posti toi siemenpaketin! Jee jee! Tällaisia meille tulee ensi kesänä:

Toinen salaattipussi on Korpikankaan yllätyspussi kaupanpäällisiksi, mutta kiva kun on enemmän erilaisia salaatteja. Rucolaa meillä jo olikin ennestään, sitä voisi vielä sekoittaa tähän mukaan.

Subarctic-tomaatit kylvetään maalis-huhtikuussa, siis kohta!

Unkarilaisia chilejä, eivät ole tulisimpia, mutta toivottavasti sitäkin makoisampia. Kylvetään maalis-huhtikuussa. Eikö chilit yleensä kannata kylvää aika varhain? Vai tarvitseeko ne sitten taimina extravaloa, jos ne laittaa jo nyt itämään?

Ja vielä Kumppanin tilauksesta ruusupapuja "Hestia". Kivalta näyttää.

Vanhastaan oli laatikolinen siemeniä ja nimikylttejä sekä kerättyjä orvokin ja krassin siemeniä, keräsin kyllä keijunmekkoköynnöksen siemeniä myös, mutta niitä en löydä.

Se alkaa siemenistä

Siemenluetteloiden selaamiseen voi näköjään kuluttaa lukemattomasti vapaa-aikaa. Sain vihdoin käytyä läpi vanhat siemenet ja tehtyä listan tarvitsemistani uusista. Siemenlaatikko keveni myös, kun heitin vanhaksi menneitä pois. Kuinkahan tarkkaan siementen parasta ennen -päivää kannattaa tuijotella? Ainakin nyt säästin vielä viime syksynä huonoksi menneitä sieneniä, eiköhän ne ala kasvamaan.

Uusia siemeniä tarvitaan siis. Siemenluetteloita on kiva selailla, mutta valitseminen on tuskaisen vaikeaa. Miten voi valita 52 tomaattilajista oikean? Sen pitää olla satoisa ja helppo, hedelmät makeita ja isohkoja, sopii ruukkuun ja parvekkeelle. Valitsin tällä kertaa Korpikankaan Subarctic Plentyn: "Hyvin kylmänkestävä lajike, aikainen ja satoisa. Voidaan kasvattaa ulkona. " Chiliksi valitsin Hungarian Blackin, joka on runsassatoinen ja voidaan kasvattaa ulkona terassilla.

Ja tosiaan, Korpikankaan valitsin, sillä aloittelijalle luettelo oli sopivan suppea ja havainnollinen, toisin kuin eräät puhelinluettelon tyyppiset opukset.

Olen myös hyvin tyytyväinen itseeni, sillä en tehnyt heräteostoksia. Olisi kyllä tehnyt mieli ostella vaikka mitä, mutta ehkä sitten seuraavana kesänä, kun viljelymaata on ehkä enemmän, pihassa tai palstan muodossa. Kumppani kyllä huusi tuolta sängynpohjalta päiväuniensa keskeltä, että ota jotain papuja. Otin yhden pussin.

Kevätmuutto

Kevättä odotellessa olisi tarkoitus siirtää vanha blogi Nastolantie tänne uuteen Pieneen ryytimaahan. Vanha tuntuu vanhalta ja väliaikainen nimikin on nyt vuoden jälkeen aika vaihtaa.

Idätysaika

Hip hei, elossa ollaan! Talvea on jäljellä enää muutama kuukausi optimistisesti ajatellen, ja siemeniä voi jo alkaa idättämään ennemminkin. Saatan siis selvitä tästä talvesta.

Ja itseasiassa, meillä on jo laitettukin simeneniä itämään ja jotain jo arvatenkin on alkanut kasvamaan. Satoa korjataan sitten heinäkuussa.

Siemenluettelot ovat kasassa tuossa pöydällä, mutta en ole jaksanut ajatella vielä, mitä ensi kesänä kasvaisi ja missä. Pitäisikö laittaa kasvimaa vähän enemmän tosissaan kuin viime vuonna vai riittääkö ruukut?

Jos inspiraation puute iskee, niin kannattaa ehdottomasti tarttua Brinkhallin puutarhaoppaaseen Keittiökasveja kotitarpeeseen vuodelta 1804 (SKS 2010). Irma Lounatvuoren suomentama ja toimittama ja Leena Mattilan kuvaama pieni kirja on ihastuttava ja kaunis. Ja hyviä neuvojakin siitä löytyy (kuten että punajuuet olisi kasteltava suolaisella merivedellä).