Heinäkuussa

Melkein kuukausi on kulunut viimeisestä päivityksestäni. Heinäkuussa...

...meille syntyi ihana vauva.

...ensimmäiset ja viimeiset tuholaiset löytyivät parvekkeelta heinäkuun alussa. Tämän oksan hävitettyäni yhtään kirvaa ei ole eksynyt takaisin.

...olemme harjoitelleet ritsalla ampumista.

...olemme mökkeilleet (kuva Lapsen ottama).

...olemme tavanneet horsmakiitäjän (kuva Kumppanin ottama).

...olemme uineet rintatulehdusriskistä huolimaatta (kuva Lapsen ottama).

...olemme palanneet mökiltä ja nähneet ensimmäiset punaiset tomaatit sekä 

basilikasadon odottamassa peston tekijää.

...mangoldi ja minttu ovat alkaneet kukkimaan.

...orvokki, rucola ja korianteri ovat alkaneet siemeniä kypsyttämään.

...olemme ihmetelleet, miksi ruusupapu tekee vain kauniita kukkia, mutta ei lainkaan papuja.

...mutta sitten huomasimme lehtien keskellä muutaman palon.

Siis onnellinen heinäkuu.

Kukkien kukoistusta ja tomaattien tila

Kalevi haistelee rucolan kukkaa. Kukka on kaunis, mutta nyhdin sen pois, jos jonkun lehden vielä saisi satoa.

Krassit kukkii ihanasti! Viime kesäisistä kukista kerätyistä siemenistä tuli kolmea eri väriä, keltaista ja kahta erilaista oranssia.

Orvokki kukkii runsaasti. Ja nypittävääkin alkaa olla runsaasti. Viime vuotisista kerätyistä siemenistä tuli eniten tuota keltaista, mutta on mukana onneksi muutama muukin väriläiskä.

Isossa tomaattilaatikossa on kahdeksan taimea, minkä olen todennut olevan liikaa. Kaikki taimet ei ehkä saa riittävästi valoa tiheässä kasvustossa ja laatikko on liian pieni kaikkien juurille. Ihan hyvin tomaatit on kasvaneet, kukkia ja raakileita tulee. Ahtauden huomaa ehkä parhaiten siitä, että kasveille ei meinaa riittää yksi kastelukerta päivässä. No nyt helteillä se olikin ymmärrettävää, mutta viileämpinäkin päivinä kasvit alkaa olla illalla aika nuupahtaneita, vaikka olen aamulla ne kastellut. 

Lisäsin ruukkun kasvien juurelle vermikuliittia, josta jo aikaisemmin epäilin, että ei ehkä tule meillä käyttöön. Katsotaan nyt kuitenkin auttaako se tässä tapauksessa yhtään kosteuden pidättämistä. Ehkä se heijastaa vähän myös valoa alhaalta päin.

Viimeksi valittelin, että tomaateissa ei ole vieläkään raakileita, vaikka muuten on niin hyvin kasvaneet. No heti niitä tuli ja vaikka kuinka monta, kun ääneen sanoin. Nyt odotellaan punaista.

Vihreä kotiinpaluu

Kovin oli vihreä kotiinpaluu maalta eilen yöllä. Parvekkeella on tapahtunut vihreitä asioita ja itseasiassa mustia, punaisia, oransseja ja violetteja myös. Mutta tärkeintä kaikista, että tomaatit olivat hengissä, kiitos Naapurin. Punaista ei vielä tässä yhdessä ainoassa keskeltä kuvaa löytyvässä tomaatissa ole. Lisää raakileita odotellaan, mutta ne viipyilevät kovin pitkään kuihtuneiden kukkien sisällä. Miksei niitä jo tule?

Mustia asioita on tapahtunut chileissä. Violeteista kukista näyttäisi tulevan mustia chilejä.

Violetti-valkokukallisista tavallisia vihreitä. Odotellaan vielä, minkä värisiksi nämä muuttuvat kypsyessään.

Pientä oranssia pilkottaa krassin nupuista. Nämä nuput ovat ilmestyneet juhannuksen aikaan. Minä odotin kukintaa vasta paljon myöhemmin kesällä, mutta ihanaa, että osa taimista on näin aikaisessa.

Lisää vihreää tapahtuu pienessä salaattikulmauksessa. Luulin jo ettei kunnon salaattia saada koko kesänä, kun alku oli niin hidas.

Korianteri on niin komea ja kohta myös kukkiva, että täytynee näyttää sille viikatetta ja laittaa ensimmäiset sadot pakastimeen.

Vihreää näyttää myös mangoldi, jota pitäisi syödä pikaisesti. Mitähän ohjeita sitä varten löytäisi?

Violettia, keltaista ja oranssia näyttää Kumppanin kukka-asetelma.

Alppiruusupuistossa

Korianteri

Korianteri on herkkua, ainakin jos tykkää laittaa aasialaisia ruokia. Korianterit antaa tällä hetkellä tosi paljon satoa ja olenkin yrittänyt kehitellä muitakin käyttötapoja kuin shahi paneer, mitä meillä vaaditaan ruuaksi ainakin kerran viikossa. Yksi herkku on tomaatti-korianterisalaatti. Muutama päivä sitten tein korianteri-minttu-chutney'a, jota on laitettu mausteeksi vaikka mihin, leivälle, keittoon, kasviksille, salaattiin... Mutta koska tämä yrtti ei ihan heti lopu, otan mielelläni lisää vinkkejä vastaan.

Korianteri chutneyn ohje löytyi täältä.

Me ja kukat

Tänä vuonna taitaa olla erityisen hyvä päivänkakkaravuosi. Monessa pihassa meidän naapurustossa kasvaa upeita päikkäriniittyjä ja tienpientareillakin niitä on näkynyt paljon. Tämä ihana pala päivänkakkarataivasta löytyi Sukulaisen pihasta.

Minun puutarhafilosofiani on melko käytäntölähtöinen. Hyötypuutarha on syy, miksi olen alun perin kasvattamisesta innostunut ja edelleenkin valitsen kasvit usein sen hyödyn mukaan: voiko sitä syödä, voiko sillä värjätä, kuivattaa, houkutella pörrääjiä, torjua tuholaisia... Pelkästään esteettisistä syistä en juurikaan ole kasveja/kukkia hankkinut (paitsi orvokkeja). Nyt on kuitenkin toinenkin meillä innostunut sisustamaan parveketta ja kuopsuttamaan pihaan. Kumppani haluaa meille enemmän kukkia. Minä hieman vastustan, sillä parveke alkaa olla melko täysi. Eilen ajelimme Kumppanin ja Kälyn kanssa puutarhakauppaan, missä kompromissi oli yksi laventeli...

...ja kaksi tulitorvea. Vaikka tilaa ei ole, niin muuten ne sopii kyllä hyvin meidän parvekkeelle, tuollaisina hieman vaatimattomampina, metsäisinä kukkina. Ja voisihan sitä viedä jotain uloskin kasvamaan, pois näiden tieltä.

Myös samettikukat on Kumpanin hankinta. Niiden väri on ihana, mutta sopiiko ne yrttien kaveriksi? Ehkä kahden taimen verran, pienenä väripilkkuna.

Chili puskee violetteja kukkia vaikka kuinka.

Viime kesänä kerätyistä orvokin siemenistä tuli violetin ja keltaisen kirjavia, ihan kauniita värejä. Mutta jokseenkin erilaisia kuin emokasveistaan, tummat sävyt puuttuu.

Tomaattien kukkien kuihtumista suorastaan odottaa...

Kissa männyssä ja ruusupapu pajussa

Tänään alkoi päivä virkeästi puuhun kiipeämisellä, kun varikset ajoivat kissan mäntyyn. Naapuri soitti ovikelloa, oli nähnyt tapauksen ja ehdotti katin pelastamista. Tikkaat tarvittiin, sillä oksat olivat liian heikot kiipeämiseen. Onneksi Kari ei ehtinyt tuon korkeammalle, ettei tarvittu palokuntaa. Ja pelastaja-Kumppanikin säilyi ilman suurempia raapimisia ja haavereita.

Ruusupavut kasvavat kohisten. Olen punonut puoliksi liotetuista pajuista vähän kehnon rakennelman pajuille ja alkaa ne sitä myöten pikkuhiljaa myös kiipeämään. Kunhan saan pajut kunnolla liotetuiksi, taidan punoa niistä korin. Tai yritän, sillä viime kerrasta on jo monta vuotta ja tuota pajutukea punoessakin jo huomasi, että ei ole tuntuma tähän materiaaliin ihan entisentä. Kerron sitten, jos siitä projektista tulee mitään.

Ruusupavun siementen itävyys oli varsin heikko, enkä taida olla yksin sitä mieltä. Meillä siemenistä iti ensimmäisessä satsissa, jotka esikasvatin, noin puolet, toisella kerralla laitoin siemenet suoraan multaan toisten taimien joukkoon liotettuani niitä yön yli, ja näistä on itänyt yksi viidestä. Eli ruusupavun siemeniä kannattaa laittaa reilusti tulemaan.

Ruusupavun kasvupaikan tulisi olla aurinkoinen ja multaa saa kastella, niin että se pysyy hyvin kosteana. Kasvi on hieman arka kylmyydelle, joten harson kanssa kannattaa aluksi pitää ulkona. Meillä ensimmäiset lehdet saivat vähän kylmää toukokuun puolella ja kuivahtivat joistakin kohdista laikullisiksi, mutta lämpimien tultua yhtä taimea lukuun ottamatta kaikki jatkoivat kasvuaan. Seuraavaksi taimia voisi vähän latvoa, jotta niistä kasvaisi hieman pensasmaisempia.

Pieniä kauniin punaisia nuppuja on jo monessa varressa. Näistä pitäisi tulla sitten syötävää myös. Myöhemmin saatte kuulla, miltä omat pavut maistuu.