Astrologinen näkökulma perunoihin

Puutarhaan voi suhtautua niin monella tavalla ja sitä voi tarkastella eri näkökulmista. Esimerkiksi nyt vaikka astrologisesta. Törmäsin astrologisen puutarhan -käsitteeseen mökillä selatessani vanhoja Viherpiha-lehtiä. Jutussa (6/2009) kerrottiin Somerolla sijaitsevasta puutarhasta, joka on astrologinen puutarha, nimeltään Arboretum Zodiacum. Puutarhan ja astrologian suhteesta löytyy netistäkin vaikka kuinka selattavaa. Ja aika paljon samaa on Goethen puutarhaopeissa, aiheessa, josta odotan rapu-ystävältäni kirjaa lainaan. Siinä lehtijutussa sanottiin, että kalojen kukka olisi nepalinhanhikki (yäk), vaakojen (nouseva merkkini) malva (yäk) ja neitsyen (kuumerkkini) laventeli. Päättelin tästä, että kuumerkkini on puutarhan suhteen sitten hallitsevin. Ja ajattelin, että haluaisin olla ehkä kuitenkin leijona, jonka kukka on unikko.

Erään nettisivun mukaan" kalojen puutarhassa vallitsee kaaos ja villiintyminen, sillä hän ei henno myrkyttää rikkakasveja eikä harventaa taimia." Nauratti kyllä. Minä en nimittäin voi heittää mitään elävää pois. Nytkin parvekkeella kituuttelee sellainen peikonlehti, joka on ollut minulla varmaan lähes 10 vuotta, eikä se koskaan ole oikein näyttänyt hyvältä ja elänyt kunnolla. Ajattelin laittaa sen kesäksi parvekkeelle, mutta ei se siitäkään niin kovin näytä pitävän. Se on hyvin ruma kasvi, mutta en voi heittää elävää roskiin. Siispä toivon sen kuolevan pian.


Nopean googlettamisen perusteella perunan astrologiaan liittyy Mars-planeetta ja oinas. Muuta merkitävää ei löytynyt, mutta täytyy sanoa, että peruna on ollut viime aikoina aika hallitseva elementti elämässäni. Nimittäin tänään nostimme ensimmäiset omat perunat ruukusta! Ja rehellisesti sanottuna, en ole ennen niin hyvää perunaa kyllä saanut! Rakenne, maku, väri, tuoksu - kaikki oli kohdillaan! Ja erityisen herkulliselta ne maistuivat salaatin kanssa, jossa oli oman ruukun tomaatteja, yrttejä ja mangoldia (kaupan salaatin kanssa, kun en vieläkään ole jaksanut kylvää salaattia sen kasvimaan itämättömän rivin tilalle). 


Näin se meni: 


Ensimmäinen peruna löytyi!

Ja lisää...

lisää...

Puolikkaasta ruukullisesta riitti peruna-ateria kolmelle:

Oli taas mukavaa palata kotiin poissaolon jälkeen, kun satoa odotti. Perunan varret vain oli kovasti kärsineen näköisiä. En tiedä oliko kastelija unohtanut ne joinakin päivinä, oliko harso vahingoittanut niitä vai oliko niiden jo aikakin kuukahtaa. Ei kai niiden nuukahtaminen mukuloihin kuitenkaan vaikuta. Surkeilta ne silti näytti. 

Yksi tomaatin taimikin oli vähän kuin kaatunut ja kasvoi jotenkin vinossa. Mutta muhkeat puinaiset tomaatit varsissaan kuitenkin. Niitäkin syötiin ja hyvä oli! 

Yrteistä olen korjannut satoa jo pakkaseen ja kuivatukseen vaikka kuinka paljon, kun ei niitä ehdi syödä sitä mukaa kun kasvaa. Persiljaa meillä on ensi talvea ajatellen pakastettu jo liikaa. Olisiko jotain hyviä persiljaisia kasvisruokareseptejä? Tai astrologisia ruokavinkkejä?

Orvokit ja ompelua

Ajattelen aina, että orvokit ei ole mun lempikukkia. Mutta kyllä ne vaan taitaa olla. Mä en voisi ajatella kesää ilman orvokkeja. Ne on vaan jotenkin niin peruskukkia, että ei muut yllä samaan. Nyt täällä kukkii nuo itse kasvatetut ja on ne kyllä kivempia, kuin taimena ostetut. Niin kuin kaikki kasvit: ne ei tunnu niin tärkeiltä, jos ei ole nähnyt koko sitä elinkaarta. Sekoituspussista tuli tänä vuonna eniten keltaisia, jonkin verran violetteja, muutama valkoinen ja loput niiden sekoituksia. Isossa ruukussa kasvavien seassa on myös ruohosipuleita ja ne näyttää kyllä kivoilta siellä seassa.

You grow Girl -blogi on mun suosikkeja. Ja siellä on sellaisia orvokki-ideoita, että pakko saada tänne Helsinkiinkin ensi vuonna. Mitäs sanoisitte esimerkiksi mustista orvokeista?

Ihan mielettömiä! Ja sitten nämä laiheliinit! Niin herkkää ja suloista!

Meidän orvokeille kävi muutama päivä sitten huonosti ja meinasi käydä tosi huonosti. Samoin tomaatit ja muutamat yrtit ovat kohdanneet pahimman viholaisensa, nimittäin Lapsen. Lapsi kasteli - hyvää hyvyyttään ja aloitekykyä osoittaen - joitakin kukkia sumutepullon vedellä. Mutta sepä ei ollutkaan vettä vaan mäntysuopaa, jolla oli tarkoitus hätyytellä krassista ötököitä. En tiedä tarkalleen kuinka paljon kasvit sai saippuaa ja minkä vahvuista se oli. Orvokin kukista kuihtui suuri osa, mutta muille ei toistaiseksi ole tapahtunut mitään. Erityisen huolissani olen tomaateista, joissa on nyt tosi paljon jo raakileita ja todella haluaisin päästä niitä pian syömään! Toivotaan, että ne eivät pienestä saippuaannoksesta hätkähdä.

Uusia tomaatin kukkiakin riittää!

Viime aikoina on pidellyt niin kiirettä (esim. piknikkejä) että en ole juuri kerennyt kasvikuulumisia päivitellä. Mutta hyvin siis menee. Tänään keräsin persiljasatoa jo pakkaseen, kun nuo on ihan villiintynyt.

Mangoldi on ehkä tämän kesän suosikkini. Sitä on riivitty jo salaattiin ja tänään tein siitä keittoa. Mangoldi kasvaa hurjaa vauhtia pienessäkin ruukussa ja yhdessä kassissa korianterin kanssa. Sitä voisi ehkä laittaa vielä tulemaan lisää, niin saisi syksyllä ehkä säilöttyäkin tai ainakin riittäisi ruokiin. Se on meinaan herkkua!

Perunapellon antimia ei vielä olla maisteltu, mutta luulen, että ne alkavat olla jo kohtalaisen valmiita. Ainakin kasvusto on jo niin valtaisaa, että kohta parvekkeella ei mahdu oleilemaan. Lapsi on hieman katkerana, koska tänä kesänä ei partsilla voi nukkua, kun kasvit vie niin paljon tilaa. Tai voisi, jos joku jaksaisi kantaa ne pois tieltä.

Helle on ihanaa, minä ja kasvit tykätään paljon! No, ehkä tämä veden kantelu alkaa jo tuntua puuduttavalta ja tillisato piti korjata, kun se alkoi kellastua paahteessa, mutta muuten tämä on juuri sellainen kesä, kuin kesän pitää olla! Tässä kuumuudessa ei tietenkään kannata hirveästi pukeutua, mutta naapurien vuoksi on puutarhassa hyvä pitää edes housut jalassa. Siksipä ommella hurautin tänään tällaiset puutarhashortsit. Mukavan tuntuiset on. Taskuun mahtuu joku kuokka tai joku muu ja aurinko saa porottaa.

Edellisen kuvan etualalla on muuten chilit, jotka jaksaa vaan kasvaa pituutta, haaroo vähän ja ei tee millään kukkia. Mitähän ne oikein haluaa?

Satoa ja basilikaongelma

Täällä syödään jo satoa. Tämän päivän paras juttu oli istua parvekkeella syömässä tomaattikeittoa, johon napsin suoraan ruukusta timjamia, basilikaa ja korianteria. Omia ruokia! Aika herkkua on, ja täytyy sanoa, että kaupan yrtteihin verrattuna omat on kyllä melkoisen paljon vahvempaa tavaraa. Ensimmäisten perunoiden pitäisi olla nostovalmiita arviolta parin viikon kuluttua. Odotan jo innolla, että pääsen niitäkin maistamaan. Eilen tehtiin Piknik-ystävän kanssa mojitoa omista mintuista. Aika hyvää, hieman hammastahnaan vivahtava aromi suklaamintussa on.

Silloin keväällä (kauan sitten) laitoin koriantereita ja mangoldia kasvamaan niihin vinyyliruukkuihin. No ne oli liian pieniä. Eli ensi vuonna täytyy keksiä keino venyttää vinyyliä tai käyttää ne ruukut johonkin pienempään. Mutta onneksi tämänvuotisille taimille oli vapaana vielä yksi kierrätyskeskuslaukku! Tekonahkainen ihana rumilus sai siis nyt multaa ja kaikki mangoldit ja korianterit. Oletan, että ne viihtyy yhdessä, koska ovat noissa hyvin ahtaissakin oloissa kasvaneet kohtalaisessa sovussa.

Meidän parvekkeella alkaa nyt olla melkoisen ahdasta. Perunat ovat vallanneet kokonaan toisen reunan ja taitaa kasvaa tänä kesänä vielä taivaaseen saakka. Lattiat, pöytä ja hyllyt notkuvat kukkia ja yrttejä. Ei oikein ole tilaa kestitä vieraita saatikka syödä pöydän ääressä. Jokin ulkoistamiskeino noille ruukuille täytyisi kyllä keksiä. Jotain vois viedä ihan pihaan, vaikka siinä on sitten sellainen riski, että unohdan ne. Sillä olen aika tavalla unohtanut hoitaa myös pihan kasvimaata (jossa muuten kasvaa yksi rivi auringonkukkia, yksi porkkanaa ja yksi salaattia). Muutenkin parveke on vienyt nyt niin paljon aikaa ja poissakin olen ollut niin paljon, että en ihan tarkkaan edes tiedä mitä pihassa kasvaa ja mitä ei. Alkukesällä rakensin sinne grillin ja sitäkään ei ole käytetty kuin kerran. Aika noloa, täytyy myöntää. Tälläinen piha, enkä mä edes tiedä, miltä se tällä hetkellä näyttää. 

Sitten vielä yksi ongelma: Mitä mun basilikoille on tapahtumassa? Niiden varret mustuu ja mädäntyy:

Matkan jälkeen kolmeen basilikaan on tullut tuommosta. Johtuuko se siitä, että ennen matkaa kastelin niitä ihan liikaa, jotta ne kestää kastelutta monta päivää, ja sitten palattuani taas annoin vettä ehkä liikaa? Onko mitään tehtävissä?

Voi onnen päivää!

Ihanaa oli lomalla ja ihanaa palata kotiin kasvien pariin! Nimittäin täällä on tapahtuynut paljon poissa ollessani! Ensinnäkin muutama sana kastelujärjestelmästäni: Kapillaarilangat eivät oikein toimineet kunnolla. En tiedä mikä meni pieleen, mutta arvelen, että villalanka olisi toiminut paksua puuvillalankaa paremmin. Tullessani tomaatit oli jo nuupahtaneet, muut hyvin lähellä sitä. Eli edelleen vanha hyvä tapa hoitaa kastelu on pyytää naapuria käymään tai laittaa kaikki rohkeasti sateen armoille varjoisaan paikkaan.

Toiseksi: Kuinka paljon voi tapahtua puolentoista viikon aikana? Paljon! Tomaatin taimeen on tullut viisi tomaattia!

Perunat ovat vallanneet parvekkeen totaalisesti. Voiko ne kasvaa näin isoiksi?

Minttu on ihan villinä. Tule kylään, niin saat mojitoa. Persiljat taustalla voi myös ihan hyvin.

Laventeli tuoksuu huumaavalta. Harmi, että tuoksua ei voi mitenkään välittää blogin kautta. Mutta huomatkaa ihana avautuva, hieman sinertävä kukka.

Olenkohan kertonut vielä meidän sitruunapuusta? Sitruuna on saanut alkunsa noin neljä vuotta sitten Kruununhakalaisessa asunnossa. Emositruuna ostettiin kaiketi Hakaniemen Elannosta, se syötiin ja siemen laitettiin multaan. Lapsi hoiti pientä taimea niin huolella, että nykyään ystävämme on suoristettuna 88 cm korkea ja kaksihaarainen. Toinen haara on tämän kesän tulokas. Noin kaksi-kolme viikkoa sitten huomasimme pienen alun paksussa varressa.

Olimme jo pitkään odottaneet haaraa vastapainoksi alaspäin kasvavalle latvalle. Onnellisena suihkuttelimme alkua joka päivä ja iloksemme huomasimme sen kasvavan vauhdilla.

Ja yhä nopeampaa syntyi uusia lehtiä.

Kunnes tänään lomalta palatessani huomasin haaran venähtäneen valtavaksi! Katsokaa kasvun ihmettä! Yhdeksän uutta lehteä ja muutama alku. Mieletöntä!













Sitten kukkia. Omat orvokit kukkii. Katsokaa kuinka kauniita! Ja lisää nuppuja on aukeamassa.

Keijunmekkoköynnös kukkii myös yli odotusten.

Pitäisköhän tillinkukat napsia pois, jos haluaa lehtiä koko kesäksi?

Lopuksi mun kukkakissa Kari, joka oli äärimmäisen onnellinen, että tulin taas kotiin (ja nyhdin sen turkista neljä punkkia). Seurana on kasvi, jonka tunnistuksesta saa blogini kunniavieraan-tittelin. Laitan joskus paremman kuvan; kilpailu jatkuu, kunnes voittaja löytyy.

Pommeja ja perunaa

Guerilla gardening on niin hieno juttu että! Siitä onkin pitänyt kirjoittaa jo jonkin aikaa, mutta on jäänyt. Asia tuli mieleen, kun törmäsin Instructablesin puutarhakilpailuun, jossa yksi voittaja oli siemenpommi. Siemenpommeista löytyy myös erilaisia versioita täältä ja ohje suomeksikin täältä. Maailmalla siemenpommeja saa ostaa myös "purkka-automaateista" (video). Tarkoitus on, että pommeja voi ottaa taskut täyteen ja heitellä niitä vaikka työmatkalla pyörän selästä ojanpenkkoihin, jotka näyttävät siltä, että kaipaisivat kukkia. Helppoa, nopeaa ja ei pelkoa, että virkavalta tulisi hätyyttelemään. Ehdottaisin, että kokoonnutaan yhdessä tekemään pommeja ja sitten pyöräillään Helsingissä yhdessä joku ilta heittelemässä pommit. Ja täytyy kyllä sanoa, että meidänkin piha tarvitsisi hieman guerilla gardeningia.

Dodolla on siistit viljelysivut ja hienoa toimintaa! Erityisesti minua ilahdutti perunatorni-ohje. Ohjeessa sanottiin myös, että perunan lannoitukseen voi käyttää 20:1 laimennettua virtsaa. Olisiko siinä vastaus lannoitusongelmaani? Meidän perunoitten vihreät osat (siis lehdet, toivottavasti perunat ei ole vihreitä) ovat kasvaneet niin valtavasti, että epäilen lehtien vievän mukuloilta kaiken energian. Saas nähdä. Noin kuukauden päästä pitäisi olla ensimmäiset potut kattilassa. 

Dodon sivuilla on myös ohjeet, kuinka päästä eroon turveriippuvuudesta. Ekologisesti parhaat vaihtoehdot olisivat lehtikomposti tai kookoskuitu. Meillä on lehtiä kyllä kompostissa, mutta ei taida vielä ensi kesäksikään olla valmista kompostia, sitten seuraavaksi. Ilman kompostiakin on meidän pienokaisista hujahtanut kuukaudessa jo isoja tyyppejä. Ihanaa katsella blogin kuvia, kun niistä näkee kasvua!

Suurin basilikan lehti.

Laventeli alkaa kukkia.

"Meillä oli tänään koulussa kuvista, kässää ja puutarha-etiikkaa"

Kehittelimme eilen Saunaystävän kanssa uuden tuntijakosuunnitelman innoittamana oppiaineita. Nythän on niin, että peruskouluun on tulossa draama ja etiikka omiksi oppiaineiksi. Minun mielestä draama saisi olla edelleenkin äidinkielen osa-alue. Lisätään sitten vaikka tunteja äikkään, mikä ei olisi ollenkaan huonompi idea. Ja etiikka on kyllä ehdottoman kannatettava aine, mutta miten sen sisältö eroaa elämänkatsomustiedosta ja uskonnosta? Minusta uskonnon opetus pitäisi lopettaa kouluista kokonaan ja kaikille pitäisi tulla pakollinen elämänkatsomus/etiikka.

Jos minä saisin päättää, niin lisäisin tietenkin taito- ja taideaineiden tuntimääriä huomattavasti, ottaisin mukaan etikat ja äikkä sais raaman vuoksi vähän lisää tunteja, ja näiden lisäksi ehdotan kouluun pakolliseksi puutarha-oppiainetta! Tämä ei tietääkseni ole ollut esillä tuntijakotyöryhmällä, mitä ihmettelen. Eihän elämässä ole oikeastaan mitään niin tärkeää asiaa kun puutarha, kasvit ja luonto. Ja oikeastaan se huippuidea, mikä me saunassa saatiin, olis se, että uusi oppiaine olisikin puutarha-etiikka! Sillä sitähän puutarhan hoito itsessään on: filosofista, eettistä ja elämänkatsomuksellista; puutarhan hoidossa konkretisoituu kaikki henkinen ja myös hengellinen, jos nyt uskonnonopetusta halutaan koulussa vielä säilyttää.

Joka koululla pitäisi olla omat palstat ja kasvihuoneet. Aika monella koululla missä itse olen opettanut onkin ollut, ainakin jonkinlainen. Vesalan yläasteella oli aika hieno kasvihuone, jonka hoidosta oppilaat vastasi ja se toimi kyllä hienosti. Oppilaat otti hyvin vastuuta, hoiti huonetta mallikkaasti ja oppi paitsi kasvien ja eläinten (kasvihuoneessa on muun muassa kana, kukko ja iguaani!) hoitamista, myös vastuunottoa ympäristöstä. Lisäksi oppilaat ovat tehneet hienot kotisivut kasvihuoneelle! Meidän Lapsen koululla on oma palsta tässä lähellä. Kesän ajaksi koulu jakoi vapaaehtoisille palstan hoitajille vuorot. Meillä on kesällä kaksi hoitopäivää, jolloin kastellaan, kitketään, hoidetaan ja maistellaan satoa. Kerron sitten myöhemmin, mitä siellä kasvaa ja miten. Odotamme innolla!

Vaihe II

Puutarhassa on jo kesäkuu alkanut ja kesän alku on tuonut mukanaan vaiheen II, jossa juuri mitään raportoitavaa ei tapahdu. Kasvit kasvaa - hyvin hitaasti kylläkin. Yöllä on kylmä, päivällä lämmin ja minä en osaa päättää, pitäisikö kasvejä pitää sisällä vai ulkona. Olen jakanut kasvit kahteen osaan: niihin, jotka pidän yötä päivää ulkona (persiljat, mintut, ruohosipulit, kukat, perunat ja pinaatit) ja niihin, joita ulkoilutan lämpiminä päivinä (basilika, chili, timjami, laventeli, pienet tillin taimet ja muutkin pikkutaimet, tomaatti ja sitruunapuu). Ja ihan hyvin kaikki näyttää voivan. Tämä sulkaaminttu on kasvanut niin hyvin, että kohta saadaan mojitoa!

Kirvojen kanssa käydään tastelua. Kirvat viime päiväisten uutisten ohella ovat kirvoittaneet pohtimaan sotaa yleisemminkin. Kaivoin esiin jopa Sunzin Sodankäynnin taidon; jos sitä ei ole lukenut, sen voi kuunnella ilmaiseksi äänikirjana täältä. Kirjan keskeinen sanoma on "tunne itsesi ja tunne vastustajasi, niin voittosi ei ole vaarassa". Kirjassa myös kehotetaan välttämään aseisiin tarttumista, ellei se ole välttämätöntä. Voisiko näitä teoksia laittaa menemään paketin Israeliin? Kirvat ovat kyllä melkko helppo vastus, vaikka ärsyttäviä ovatkin. Päivittäinen nokkosvesisuihke toimii ihan hyvin: se hajottaa kirvojen joukot, aiheuttaa hämmennystä ja epätietoisuutta, mikä johtaa taistelutahdon hiipumiseen. 

Pikkuruisesta kirvasta on vaikea ottaa kuvaa:

Perunat ovat lähteneet hyvin kasvamaan! Tai mukuloista en luonnollisesti tiedä, mutta lehdet ainakin suurenee ja suurenee joka päivä. Eilen multasin taimia ensimmäisen kerran. Isoimmat kun aloivat olla jo yli 10 cm korkeita. Tässä kasvua ja multausta:

Ostin myös harsoa parvekkeelle. Osa kasveita kun on ollut yötkin ulkona ja välillä on ollut aika kylmä. Luulen, että harso vähän tasoitta lämpötilaa. Ja sitä paitsi se pitää kirvat hieman loitommalla kasveista. Muutaman viikon päästä kasvien olisi tarkoitus pärjäillä vajaan viikon verran ilman minua, ja silloin ajattelin, että laitan kaikki tyypit harsojen alle, jos ne sillä tavalla ei kuivuisi niin nopeaan. Naapuri kyllä käy tarvittaessa, ja sitten ajattelin laittaa niille sen sellaisen villalanka-kapillaari-kastelujärjestelmän. 

Birds & Blooms -lehden verkkosivuilla oli aika kiva kukkatorni, pihaan voisi viritellä tälläisen:

Tässä on siis rautakeppiin "pujoteltu" ruukkuja. Rautakeppi voisi olla kierrätyskamaa jostain roskalavalta. Ongelma voi olla se, että vesi valuu ylimmästä ruukusta sitten alaspäin, jolloin ylin ruukku kuivuu liian nopeaan ja alin on aina liian märkä.