Satoa ja basilikaongelma

Täällä syödään jo satoa. Tämän päivän paras juttu oli istua parvekkeella syömässä tomaattikeittoa, johon napsin suoraan ruukusta timjamia, basilikaa ja korianteria. Omia ruokia! Aika herkkua on, ja täytyy sanoa, että kaupan yrtteihin verrattuna omat on kyllä melkoisen paljon vahvempaa tavaraa. Ensimmäisten perunoiden pitäisi olla nostovalmiita arviolta parin viikon kuluttua. Odotan jo innolla, että pääsen niitäkin maistamaan. Eilen tehtiin Piknik-ystävän kanssa mojitoa omista mintuista. Aika hyvää, hieman hammastahnaan vivahtava aromi suklaamintussa on.

Silloin keväällä (kauan sitten) laitoin koriantereita ja mangoldia kasvamaan niihin vinyyliruukkuihin. No ne oli liian pieniä. Eli ensi vuonna täytyy keksiä keino venyttää vinyyliä tai käyttää ne ruukut johonkin pienempään. Mutta onneksi tämänvuotisille taimille oli vapaana vielä yksi kierrätyskeskuslaukku! Tekonahkainen ihana rumilus sai siis nyt multaa ja kaikki mangoldit ja korianterit. Oletan, että ne viihtyy yhdessä, koska ovat noissa hyvin ahtaissakin oloissa kasvaneet kohtalaisessa sovussa.

Meidän parvekkeella alkaa nyt olla melkoisen ahdasta. Perunat ovat vallanneet kokonaan toisen reunan ja taitaa kasvaa tänä kesänä vielä taivaaseen saakka. Lattiat, pöytä ja hyllyt notkuvat kukkia ja yrttejä. Ei oikein ole tilaa kestitä vieraita saatikka syödä pöydän ääressä. Jokin ulkoistamiskeino noille ruukuille täytyisi kyllä keksiä. Jotain vois viedä ihan pihaan, vaikka siinä on sitten sellainen riski, että unohdan ne. Sillä olen aika tavalla unohtanut hoitaa myös pihan kasvimaata (jossa muuten kasvaa yksi rivi auringonkukkia, yksi porkkanaa ja yksi salaattia). Muutenkin parveke on vienyt nyt niin paljon aikaa ja poissakin olen ollut niin paljon, että en ihan tarkkaan edes tiedä mitä pihassa kasvaa ja mitä ei. Alkukesällä rakensin sinne grillin ja sitäkään ei ole käytetty kuin kerran. Aika noloa, täytyy myöntää. Tälläinen piha, enkä mä edes tiedä, miltä se tällä hetkellä näyttää. 

Sitten vielä yksi ongelma: Mitä mun basilikoille on tapahtumassa? Niiden varret mustuu ja mädäntyy:

Matkan jälkeen kolmeen basilikaan on tullut tuommosta. Johtuuko se siitä, että ennen matkaa kastelin niitä ihan liikaa, jotta ne kestää kastelutta monta päivää, ja sitten palattuani taas annoin vettä ehkä liikaa? Onko mitään tehtävissä?

Voi onnen päivää!

Ihanaa oli lomalla ja ihanaa palata kotiin kasvien pariin! Nimittäin täällä on tapahtuynut paljon poissa ollessani! Ensinnäkin muutama sana kastelujärjestelmästäni: Kapillaarilangat eivät oikein toimineet kunnolla. En tiedä mikä meni pieleen, mutta arvelen, että villalanka olisi toiminut paksua puuvillalankaa paremmin. Tullessani tomaatit oli jo nuupahtaneet, muut hyvin lähellä sitä. Eli edelleen vanha hyvä tapa hoitaa kastelu on pyytää naapuria käymään tai laittaa kaikki rohkeasti sateen armoille varjoisaan paikkaan.

Toiseksi: Kuinka paljon voi tapahtua puolentoista viikon aikana? Paljon! Tomaatin taimeen on tullut viisi tomaattia!

Perunat ovat vallanneet parvekkeen totaalisesti. Voiko ne kasvaa näin isoiksi?

Minttu on ihan villinä. Tule kylään, niin saat mojitoa. Persiljat taustalla voi myös ihan hyvin.

Laventeli tuoksuu huumaavalta. Harmi, että tuoksua ei voi mitenkään välittää blogin kautta. Mutta huomatkaa ihana avautuva, hieman sinertävä kukka.

Olenkohan kertonut vielä meidän sitruunapuusta? Sitruuna on saanut alkunsa noin neljä vuotta sitten Kruununhakalaisessa asunnossa. Emositruuna ostettiin kaiketi Hakaniemen Elannosta, se syötiin ja siemen laitettiin multaan. Lapsi hoiti pientä taimea niin huolella, että nykyään ystävämme on suoristettuna 88 cm korkea ja kaksihaarainen. Toinen haara on tämän kesän tulokas. Noin kaksi-kolme viikkoa sitten huomasimme pienen alun paksussa varressa.

Olimme jo pitkään odottaneet haaraa vastapainoksi alaspäin kasvavalle latvalle. Onnellisena suihkuttelimme alkua joka päivä ja iloksemme huomasimme sen kasvavan vauhdilla.

Ja yhä nopeampaa syntyi uusia lehtiä.

Kunnes tänään lomalta palatessani huomasin haaran venähtäneen valtavaksi! Katsokaa kasvun ihmettä! Yhdeksän uutta lehteä ja muutama alku. Mieletöntä!













Sitten kukkia. Omat orvokit kukkii. Katsokaa kuinka kauniita! Ja lisää nuppuja on aukeamassa.

Keijunmekkoköynnös kukkii myös yli odotusten.

Pitäisköhän tillinkukat napsia pois, jos haluaa lehtiä koko kesäksi?

Lopuksi mun kukkakissa Kari, joka oli äärimmäisen onnellinen, että tulin taas kotiin (ja nyhdin sen turkista neljä punkkia). Seurana on kasvi, jonka tunnistuksesta saa blogini kunniavieraan-tittelin. Laitan joskus paremman kuvan; kilpailu jatkuu, kunnes voittaja löytyy.

Pommeja ja perunaa

Guerilla gardening on niin hieno juttu että! Siitä onkin pitänyt kirjoittaa jo jonkin aikaa, mutta on jäänyt. Asia tuli mieleen, kun törmäsin Instructablesin puutarhakilpailuun, jossa yksi voittaja oli siemenpommi. Siemenpommeista löytyy myös erilaisia versioita täältä ja ohje suomeksikin täältä. Maailmalla siemenpommeja saa ostaa myös "purkka-automaateista" (video). Tarkoitus on, että pommeja voi ottaa taskut täyteen ja heitellä niitä vaikka työmatkalla pyörän selästä ojanpenkkoihin, jotka näyttävät siltä, että kaipaisivat kukkia. Helppoa, nopeaa ja ei pelkoa, että virkavalta tulisi hätyyttelemään. Ehdottaisin, että kokoonnutaan yhdessä tekemään pommeja ja sitten pyöräillään Helsingissä yhdessä joku ilta heittelemässä pommit. Ja täytyy kyllä sanoa, että meidänkin piha tarvitsisi hieman guerilla gardeningia.

Dodolla on siistit viljelysivut ja hienoa toimintaa! Erityisesti minua ilahdutti perunatorni-ohje. Ohjeessa sanottiin myös, että perunan lannoitukseen voi käyttää 20:1 laimennettua virtsaa. Olisiko siinä vastaus lannoitusongelmaani? Meidän perunoitten vihreät osat (siis lehdet, toivottavasti perunat ei ole vihreitä) ovat kasvaneet niin valtavasti, että epäilen lehtien vievän mukuloilta kaiken energian. Saas nähdä. Noin kuukauden päästä pitäisi olla ensimmäiset potut kattilassa. 

Dodon sivuilla on myös ohjeet, kuinka päästä eroon turveriippuvuudesta. Ekologisesti parhaat vaihtoehdot olisivat lehtikomposti tai kookoskuitu. Meillä on lehtiä kyllä kompostissa, mutta ei taida vielä ensi kesäksikään olla valmista kompostia, sitten seuraavaksi. Ilman kompostiakin on meidän pienokaisista hujahtanut kuukaudessa jo isoja tyyppejä. Ihanaa katsella blogin kuvia, kun niistä näkee kasvua!

Suurin basilikan lehti.

Laventeli alkaa kukkia.

"Meillä oli tänään koulussa kuvista, kässää ja puutarha-etiikkaa"

Kehittelimme eilen Saunaystävän kanssa uuden tuntijakosuunnitelman innoittamana oppiaineita. Nythän on niin, että peruskouluun on tulossa draama ja etiikka omiksi oppiaineiksi. Minun mielestä draama saisi olla edelleenkin äidinkielen osa-alue. Lisätään sitten vaikka tunteja äikkään, mikä ei olisi ollenkaan huonompi idea. Ja etiikka on kyllä ehdottoman kannatettava aine, mutta miten sen sisältö eroaa elämänkatsomustiedosta ja uskonnosta? Minusta uskonnon opetus pitäisi lopettaa kouluista kokonaan ja kaikille pitäisi tulla pakollinen elämänkatsomus/etiikka.

Jos minä saisin päättää, niin lisäisin tietenkin taito- ja taideaineiden tuntimääriä huomattavasti, ottaisin mukaan etikat ja äikkä sais raaman vuoksi vähän lisää tunteja, ja näiden lisäksi ehdotan kouluun pakolliseksi puutarha-oppiainetta! Tämä ei tietääkseni ole ollut esillä tuntijakotyöryhmällä, mitä ihmettelen. Eihän elämässä ole oikeastaan mitään niin tärkeää asiaa kun puutarha, kasvit ja luonto. Ja oikeastaan se huippuidea, mikä me saunassa saatiin, olis se, että uusi oppiaine olisikin puutarha-etiikka! Sillä sitähän puutarhan hoito itsessään on: filosofista, eettistä ja elämänkatsomuksellista; puutarhan hoidossa konkretisoituu kaikki henkinen ja myös hengellinen, jos nyt uskonnonopetusta halutaan koulussa vielä säilyttää.

Joka koululla pitäisi olla omat palstat ja kasvihuoneet. Aika monella koululla missä itse olen opettanut onkin ollut, ainakin jonkinlainen. Vesalan yläasteella oli aika hieno kasvihuone, jonka hoidosta oppilaat vastasi ja se toimi kyllä hienosti. Oppilaat otti hyvin vastuuta, hoiti huonetta mallikkaasti ja oppi paitsi kasvien ja eläinten (kasvihuoneessa on muun muassa kana, kukko ja iguaani!) hoitamista, myös vastuunottoa ympäristöstä. Lisäksi oppilaat ovat tehneet hienot kotisivut kasvihuoneelle! Meidän Lapsen koululla on oma palsta tässä lähellä. Kesän ajaksi koulu jakoi vapaaehtoisille palstan hoitajille vuorot. Meillä on kesällä kaksi hoitopäivää, jolloin kastellaan, kitketään, hoidetaan ja maistellaan satoa. Kerron sitten myöhemmin, mitä siellä kasvaa ja miten. Odotamme innolla!

Vaihe II

Puutarhassa on jo kesäkuu alkanut ja kesän alku on tuonut mukanaan vaiheen II, jossa juuri mitään raportoitavaa ei tapahdu. Kasvit kasvaa - hyvin hitaasti kylläkin. Yöllä on kylmä, päivällä lämmin ja minä en osaa päättää, pitäisikö kasvejä pitää sisällä vai ulkona. Olen jakanut kasvit kahteen osaan: niihin, jotka pidän yötä päivää ulkona (persiljat, mintut, ruohosipulit, kukat, perunat ja pinaatit) ja niihin, joita ulkoilutan lämpiminä päivinä (basilika, chili, timjami, laventeli, pienet tillin taimet ja muutkin pikkutaimet, tomaatti ja sitruunapuu). Ja ihan hyvin kaikki näyttää voivan. Tämä sulkaaminttu on kasvanut niin hyvin, että kohta saadaan mojitoa!

Kirvojen kanssa käydään tastelua. Kirvat viime päiväisten uutisten ohella ovat kirvoittaneet pohtimaan sotaa yleisemminkin. Kaivoin esiin jopa Sunzin Sodankäynnin taidon; jos sitä ei ole lukenut, sen voi kuunnella ilmaiseksi äänikirjana täältä. Kirjan keskeinen sanoma on "tunne itsesi ja tunne vastustajasi, niin voittosi ei ole vaarassa". Kirjassa myös kehotetaan välttämään aseisiin tarttumista, ellei se ole välttämätöntä. Voisiko näitä teoksia laittaa menemään paketin Israeliin? Kirvat ovat kyllä melkko helppo vastus, vaikka ärsyttäviä ovatkin. Päivittäinen nokkosvesisuihke toimii ihan hyvin: se hajottaa kirvojen joukot, aiheuttaa hämmennystä ja epätietoisuutta, mikä johtaa taistelutahdon hiipumiseen. 

Pikkuruisesta kirvasta on vaikea ottaa kuvaa:

Perunat ovat lähteneet hyvin kasvamaan! Tai mukuloista en luonnollisesti tiedä, mutta lehdet ainakin suurenee ja suurenee joka päivä. Eilen multasin taimia ensimmäisen kerran. Isoimmat kun aloivat olla jo yli 10 cm korkeita. Tässä kasvua ja multausta:

Ostin myös harsoa parvekkeelle. Osa kasveita kun on ollut yötkin ulkona ja välillä on ollut aika kylmä. Luulen, että harso vähän tasoitta lämpötilaa. Ja sitä paitsi se pitää kirvat hieman loitommalla kasveista. Muutaman viikon päästä kasvien olisi tarkoitus pärjäillä vajaan viikon verran ilman minua, ja silloin ajattelin, että laitan kaikki tyypit harsojen alle, jos ne sillä tavalla ei kuivuisi niin nopeaan. Naapuri kyllä käy tarvittaessa, ja sitten ajattelin laittaa niille sen sellaisen villalanka-kapillaari-kastelujärjestelmän. 

Birds & Blooms -lehden verkkosivuilla oli aika kiva kukkatorni, pihaan voisi viritellä tälläisen:

Tässä on siis rautakeppiin "pujoteltu" ruukkuja. Rautakeppi voisi olla kierrätyskamaa jostain roskalavalta. Ongelma voi olla se, että vesi valuu ylimmästä ruukusta sitten alaspäin, jolloin ylin ruukku kuivuu liian nopeaan ja alin on aina liian märkä. 

Aloituspaketti

Minä en varmaankaan ole tyypillinen puutarhuri. Hesarissa oli kokosivun-juttu palstaviljelijöistä. Kolmessa kuvassa oli hellehattupäisiä eläkeläisnaisia: Merete, Helena, Outi, Terttu ja Eeva. Jutun mukaan palstoja viljelee enimmäkseen ikäihmiset ja maahanmuuttajat. (HS 26.5.2010) No minusta siis saattaa erehtyä. Mutta oikeasti minä olen vannoutunut ja tosissani tämän asian kanssa. Minulla kasvaa esimerkiksi perunaa, eikö se jo tee minusta puoliammattilaisen?

Kävin tänään Puutarhakeskus Sofianlehdossa Käpylässä. Kiertelin siinä sympaattisessa puutarhassa ihastelemassa kärhöjä ja köynnöksiä. Ajattelin, etten osta mitään. Sitten kuitenkin katselin niitä laventeleita ja koska niistä minun itäneistä kahdesta laventelin taimesta toinen kuoli jo kauan aikaa sitten ja toinen kaatui tänään, eikä taida nousta, vaikka yritin tukea sitä ja maanitella kasvamaan, eikä se oikeastaan ole viikkoon enää kasvanutkaan, niin päätin sitten kuitenkin tehdä yhden ostoksen. Ja vain ja ainoastaan se yksi ostos kainalossa ja toisessa ruukku, jonka myös ostin, menin kassalle. Myyjä on sellainen herttainen, suurikokoinen vanhempi mies, sellainen joka sopisi johonkin puutarhaohjelman asiantuntijaosuuteen. Hän sanoi, että "no sinä löysit tälläisen kivan aloituspaketin" siis ruukun ja laventelin taimen. Niin juu kyllä, minä ajattelin ostaa parvekkeelleni yhden yrtin ilostuttamaan. Mies ei huomannut mustia kynsien alusia kun painelin pinkoodin. Enkä kertonut, että minä olen hullu puutarhuri, jolla on liikaa kasveja parvekkeella ja perunoita käsilaukussa kasvamassa.

Kirvoja on ollut kamalasti liikkeellä. Pelkästään puistossa istuessa sen huomaa, ainakin jos käyttää mustia vaatteita, sillä niitä liimautuu heti parvi vaatteisiin kiinni. Tiina tuossa kommentissa jo sanoikin, että niitä on kuulemma tulossa etelästä järkyttäviä määriä. Hesarissa on siitä myös artikkeli. Kirvoja on nähty kelluvan lauttoina Suomenlahdella, miljoonia kirvoja! Jutussa kerrotaan myös, että kirvat lisääntyvät neitseellisesti ja elää vain muutaman viikon. Wikipedia taas kertoo, että kirvat elävät imemällä kasvin solunestettä. Kirvojen valtaamat kasvit voivat altistua myös homeille, sienille ja viruksille. Kirvojen pahin vihollinen on leppäkerttu, joita myös nyt toivotaan sakeina lauttoina tänne Helsinkiin. Lapsena me kerättiin leppäkerttuja purkkiin ja pidettiin niitä muka lemmikkeinä. Voisin palkata muutaman lapsen kotoa ja naapurista keräämään niitä mulle.

Olen yrittänyt häätää kirvoja kasveista mäntysuovalla ja nokkosuutteella. Mäntysuopa on siitä ikävä, että siitä jää se haju, joka on kyllä ihan kiva haju matoissa, mutta ei ruuassa. Nokkosesta kirvat ei taas tunnu välittävän niin paljoa. Mutta huomenna teen erikoisvahvaa seosta. Ei kai siitä ole haittaa, jos kasveja suihkuttelee nokkosella joka päivä?

Kierrätystä puutarhaan

Tässä muutama ajatus siitä, että kasveja voi kasvattaa missä tahansa ja kaiken romun voi viedä puutarhaan. Kumppani ehdotti, että laitan hänen vanhoihin nappiksiin kasvamaan jokun kauniin kukan:

Minikasvihuone:

Meidänkin varastossa olisi yksi ylimääräinen sänky:

Nokkosta ja perunaa

Annalan puutarhalla tapahtuu kaikenlaista kiinnostavaa. En olekaan tiennyt, että siellä on näin paljon toimintaa. Mutta kiva! Täytyy osallistua, ainakin puutarhakirppikselle, värjäysiltoihin ja kotipuutarhurin litkut -iltaan. Hoito-ohje -sivulla on myös reseptejä erilaisiin luomutorjunta- ja lannoitelitkuihin.

Litkuista minulla onkin jo hieman kokemusta. Nimittäin ensimmäiset kirvat löysivät taimeni hellejakson aikaan. Tein kasveille mäntysuopa- ja nokkoslientä. Keräsin nokkosia kannellisen purkin täyteen, kaadoin vettä sekaan ja annoin seistä seuraavaan päivään. Laimentamattomana litku sopii torjuntaan ja laimennettuna 1:10 lannoitteeksi. Olen suihkutellut nyt muutaman päivän ja ainakin toistaiseksi kirvat ovat pysyneet poissa.

Kirvojentorjuntanokkosia keräillessä poimin samalla nuoria lehtiä pussillisen syötäväksi. Yhdessä yössä ne kuivui ja mitähän niistä nyt tekisi? Ehkä lettuja? Superherkkua on myös nokkossoossi: Kuullotetaan hieman sipulia, lisätään tuoreita nokkosen lehtiä, paistetaan kokoon, lisätään purkki smetamaa, valkopippuria ja suolaa. Nautitaan erimerkiksi uusien perunoiden ja grillattujen kasvisten kanssa.

Perunoistapa tulikin mieleen, että nyt meilläkin odotellaan satoa. Multiin on laitettu jo kymmenkunta perunaa ja sato-odotukset on huimat. Harmi vaan, että taisin laittaa ne kasvamaan hieman myöhään, aikaisten lajikkeiden viljelyaika kun on n. 7-10 vkoa. Eli meille olisi odotettavissa satoa sitten vasta heinäkuun puolella. Minä kun toivoin omia juhannusperunoita.

Lajikehan meillä on Timo, jonka pitäisi antaa kohtuullisen varhainen sato. Timojen ongelma on kaiketi yleensä se, että niistä saattaa tulla vetisiä, jos kastelee liikaa. Ja Timojen kohdalla on huomioitava sellainen seikka, että ne eivät välttämättä kuki! Eli täytyy käsin kopeloida seitsemän viikon jälkeen, alkaako mukuloita olla.

Aikaisemmin olikin jo ekasta perunaistutuksesta kuva. Tässä vielä kaksi kassia (kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä) lisää, kummassakin on Timo haudattuna:

Näiden kassiperunoiden hyvä puoli on se, että ne on kätevä ottaa mukaan retkelle tai reissuun, jos ei luota sateeseen ja naapurien kasteluapuun.

Ukkosta

Ukostaa! Aivan ihanaa! Luonto muuttuu hetkessä niin hehkeäksi, kun sataa kunnolla. Hetki sitten satoi myös rakeita, aika isoja, joten kävin hakemassa tomaatit ja basilikat sisälle. Muut saa luvan kestää. Rakeet olivat niin isoja, että täytyi suojautua vilttiin.

Kumpulan mittausasemalla on tällä hetkellä 16.8 astetta lämmintä. Ilma on siis kylmennyt muutamassa tunnissa kolme astetta. Ilman kosteus on 74 % (tunti sitten 61 %).

Ihana kesä!