Astrologinen näkökulma perunoihin

Puutarhaan voi suhtautua niin monella tavalla ja sitä voi tarkastella eri näkökulmista. Esimerkiksi nyt vaikka astrologisesta. Törmäsin astrologisen puutarhan -käsitteeseen mökillä selatessani vanhoja Viherpiha-lehtiä. Jutussa (6/2009) kerrottiin Somerolla sijaitsevasta puutarhasta, joka on astrologinen puutarha, nimeltään Arboretum Zodiacum. Puutarhan ja astrologian suhteesta löytyy netistäkin vaikka kuinka selattavaa. Ja aika paljon samaa on Goethen puutarhaopeissa, aiheessa, josta odotan rapu-ystävältäni kirjaa lainaan. Siinä lehtijutussa sanottiin, että kalojen kukka olisi nepalinhanhikki (yäk), vaakojen (nouseva merkkini) malva (yäk) ja neitsyen (kuumerkkini) laventeli. Päättelin tästä, että kuumerkkini on puutarhan suhteen sitten hallitsevin. Ja ajattelin, että haluaisin olla ehkä kuitenkin leijona, jonka kukka on unikko.

Erään nettisivun mukaan" kalojen puutarhassa vallitsee kaaos ja villiintyminen, sillä hän ei henno myrkyttää rikkakasveja eikä harventaa taimia." Nauratti kyllä. Minä en nimittäin voi heittää mitään elävää pois. Nytkin parvekkeella kituuttelee sellainen peikonlehti, joka on ollut minulla varmaan lähes 10 vuotta, eikä se koskaan ole oikein näyttänyt hyvältä ja elänyt kunnolla. Ajattelin laittaa sen kesäksi parvekkeelle, mutta ei se siitäkään niin kovin näytä pitävän. Se on hyvin ruma kasvi, mutta en voi heittää elävää roskiin. Siispä toivon sen kuolevan pian.


Nopean googlettamisen perusteella perunan astrologiaan liittyy Mars-planeetta ja oinas. Muuta merkitävää ei löytynyt, mutta täytyy sanoa, että peruna on ollut viime aikoina aika hallitseva elementti elämässäni. Nimittäin tänään nostimme ensimmäiset omat perunat ruukusta! Ja rehellisesti sanottuna, en ole ennen niin hyvää perunaa kyllä saanut! Rakenne, maku, väri, tuoksu - kaikki oli kohdillaan! Ja erityisen herkulliselta ne maistuivat salaatin kanssa, jossa oli oman ruukun tomaatteja, yrttejä ja mangoldia (kaupan salaatin kanssa, kun en vieläkään ole jaksanut kylvää salaattia sen kasvimaan itämättömän rivin tilalle). 


Näin se meni: 


Ensimmäinen peruna löytyi!

Ja lisää...

lisää...

Puolikkaasta ruukullisesta riitti peruna-ateria kolmelle:

Oli taas mukavaa palata kotiin poissaolon jälkeen, kun satoa odotti. Perunan varret vain oli kovasti kärsineen näköisiä. En tiedä oliko kastelija unohtanut ne joinakin päivinä, oliko harso vahingoittanut niitä vai oliko niiden jo aikakin kuukahtaa. Ei kai niiden nuukahtaminen mukuloihin kuitenkaan vaikuta. Surkeilta ne silti näytti. 

Yksi tomaatin taimikin oli vähän kuin kaatunut ja kasvoi jotenkin vinossa. Mutta muhkeat puinaiset tomaatit varsissaan kuitenkin. Niitäkin syötiin ja hyvä oli! 

Yrteistä olen korjannut satoa jo pakkaseen ja kuivatukseen vaikka kuinka paljon, kun ei niitä ehdi syödä sitä mukaa kun kasvaa. Persiljaa meillä on ensi talvea ajatellen pakastettu jo liikaa. Olisiko jotain hyviä persiljaisia kasvisruokareseptejä? Tai astrologisia ruokavinkkejä?