Orvokit ja ompelua

Ajattelen aina, että orvokit ei ole mun lempikukkia. Mutta kyllä ne vaan taitaa olla. Mä en voisi ajatella kesää ilman orvokkeja. Ne on vaan jotenkin niin peruskukkia, että ei muut yllä samaan. Nyt täällä kukkii nuo itse kasvatetut ja on ne kyllä kivempia, kuin taimena ostetut. Niin kuin kaikki kasvit: ne ei tunnu niin tärkeiltä, jos ei ole nähnyt koko sitä elinkaarta. Sekoituspussista tuli tänä vuonna eniten keltaisia, jonkin verran violetteja, muutama valkoinen ja loput niiden sekoituksia. Isossa ruukussa kasvavien seassa on myös ruohosipuleita ja ne näyttää kyllä kivoilta siellä seassa.

You grow Girl -blogi on mun suosikkeja. Ja siellä on sellaisia orvokki-ideoita, että pakko saada tänne Helsinkiinkin ensi vuonna. Mitäs sanoisitte esimerkiksi mustista orvokeista?

Ihan mielettömiä! Ja sitten nämä laiheliinit! Niin herkkää ja suloista!

Meidän orvokeille kävi muutama päivä sitten huonosti ja meinasi käydä tosi huonosti. Samoin tomaatit ja muutamat yrtit ovat kohdanneet pahimman viholaisensa, nimittäin Lapsen. Lapsi kasteli - hyvää hyvyyttään ja aloitekykyä osoittaen - joitakin kukkia sumutepullon vedellä. Mutta sepä ei ollutkaan vettä vaan mäntysuopaa, jolla oli tarkoitus hätyytellä krassista ötököitä. En tiedä tarkalleen kuinka paljon kasvit sai saippuaa ja minkä vahvuista se oli. Orvokin kukista kuihtui suuri osa, mutta muille ei toistaiseksi ole tapahtunut mitään. Erityisen huolissani olen tomaateista, joissa on nyt tosi paljon jo raakileita ja todella haluaisin päästä niitä pian syömään! Toivotaan, että ne eivät pienestä saippuaannoksesta hätkähdä.

Uusia tomaatin kukkiakin riittää!

Viime aikoina on pidellyt niin kiirettä (esim. piknikkejä) että en ole juuri kerennyt kasvikuulumisia päivitellä. Mutta hyvin siis menee. Tänään keräsin persiljasatoa jo pakkaseen, kun nuo on ihan villiintynyt.

Mangoldi on ehkä tämän kesän suosikkini. Sitä on riivitty jo salaattiin ja tänään tein siitä keittoa. Mangoldi kasvaa hurjaa vauhtia pienessäkin ruukussa ja yhdessä kassissa korianterin kanssa. Sitä voisi ehkä laittaa vielä tulemaan lisää, niin saisi syksyllä ehkä säilöttyäkin tai ainakin riittäisi ruokiin. Se on meinaan herkkua!

Perunapellon antimia ei vielä olla maisteltu, mutta luulen, että ne alkavat olla jo kohtalaisen valmiita. Ainakin kasvusto on jo niin valtaisaa, että kohta parvekkeella ei mahdu oleilemaan. Lapsi on hieman katkerana, koska tänä kesänä ei partsilla voi nukkua, kun kasvit vie niin paljon tilaa. Tai voisi, jos joku jaksaisi kantaa ne pois tieltä.

Helle on ihanaa, minä ja kasvit tykätään paljon! No, ehkä tämä veden kantelu alkaa jo tuntua puuduttavalta ja tillisato piti korjata, kun se alkoi kellastua paahteessa, mutta muuten tämä on juuri sellainen kesä, kuin kesän pitää olla! Tässä kuumuudessa ei tietenkään kannata hirveästi pukeutua, mutta naapurien vuoksi on puutarhassa hyvä pitää edes housut jalassa. Siksipä ommella hurautin tänään tällaiset puutarhashortsit. Mukavan tuntuiset on. Taskuun mahtuu joku kuokka tai joku muu ja aurinko saa porottaa.

Edellisen kuvan etualalla on muuten chilit, jotka jaksaa vaan kasvaa pituutta, haaroo vähän ja ei tee millään kukkia. Mitähän ne oikein haluaa?