Alku

Chilit ja orvokit ovat saaneet nyt arvoisensa alun elämälleen. Kylvömyltaa ja jopa vermikuliittia! Yllä olevassa kuvassa on viime kesän orvokkeja ja aurinkoinen kesäpäivä. Tule tule pian kesä!

Viime vuonna chilien itävyys oli kerrassaan huono, vain muutamasta siemenestä kasvoi taimi, joten tällä kertaa olen huolellisempi. Chilin – Unkarin mustan – siemeniä laitoin itämään talouspaperiin kahdeksan kappaletta. Talouspaperivinkin sain Partsipuutarhurilta. Talouspaperin päällä idättämisessä on se hauska puoli, että jo siemenistä näkee pienetkin muutokset; mikähän siemen alkaa ensin itämään? Itämispaikka on viileämpi kuin keittiömme viimeksi: työhuoneen nurkassa on lattian rajassa 13 °C (!), kangaslaatikon päällä noin 17-19 °C. Siinä ovat siemenet itämässä ja itsekin olen kovin hyvin viihtynyt viime päivinä työhuoneessa, viileydestä huolimatta, talvilomaa viettäen.

Orvokeille oli tarjolla kylvömultaa ja sitä vermikuliittia. En ole koskaan aikaisemmin vermistä käyttänyt, sillä se on kovasti jotenkin tuntunut luonnottomalta ja epäilyttävältä. Nyt sitten kuitenkin pussi lähti jotenkin vahingossa mukaan, kun olin multaa ostamassa. Wikipedian määritelmä ei houkuttele käyttämään vermistä syötäviin kasveihin. Vaikka kovasti sitä joka paikassa suositellaan. Onhan nuo ilman sitäkin kasvaneet, niin ehkä tänäkin vuonna; laitan vermiksen kukille. Orvokin siemenet ovat nyt omaa satoa, kesän kukista kerättyjä, ja olen niistä ylpeä. Jäätelötikku nimikylttinä on kiva idea, lähtöisin Geraniumilta.

Seuraavaan kylvöön onkin sitten aikaa. Yrttejä ei voine kylvää vielä aikoihin. Mutta jaksan kyllä odottaa, kun saa seurailla chilien ja orvokkien alkua.

Siemenissä

Posti toi siemenpaketin! Jee jee! Tällaisia meille tulee ensi kesänä:

Toinen salaattipussi on Korpikankaan yllätyspussi kaupanpäällisiksi, mutta kiva kun on enemmän erilaisia salaatteja. Rucolaa meillä jo olikin ennestään, sitä voisi vielä sekoittaa tähän mukaan.

Subarctic-tomaatit kylvetään maalis-huhtikuussa, siis kohta!

Unkarilaisia chilejä, eivät ole tulisimpia, mutta toivottavasti sitäkin makoisampia. Kylvetään maalis-huhtikuussa. Eikö chilit yleensä kannata kylvää aika varhain? Vai tarvitseeko ne sitten taimina extravaloa, jos ne laittaa jo nyt itämään?

Ja vielä Kumppanin tilauksesta ruusupapuja "Hestia". Kivalta näyttää.

Vanhastaan oli laatikolinen siemeniä ja nimikylttejä sekä kerättyjä orvokin ja krassin siemeniä, keräsin kyllä keijunmekkoköynnöksen siemeniä myös, mutta niitä en löydä.

Se alkaa siemenistä

Siemenluetteloiden selaamiseen voi näköjään kuluttaa lukemattomasti vapaa-aikaa. Sain vihdoin käytyä läpi vanhat siemenet ja tehtyä listan tarvitsemistani uusista. Siemenlaatikko keveni myös, kun heitin vanhaksi menneitä pois. Kuinkahan tarkkaan siementen parasta ennen -päivää kannattaa tuijotella? Ainakin nyt säästin vielä viime syksynä huonoksi menneitä sieneniä, eiköhän ne ala kasvamaan.

Uusia siemeniä tarvitaan siis. Siemenluetteloita on kiva selailla, mutta valitseminen on tuskaisen vaikeaa. Miten voi valita 52 tomaattilajista oikean? Sen pitää olla satoisa ja helppo, hedelmät makeita ja isohkoja, sopii ruukkuun ja parvekkeelle. Valitsin tällä kertaa Korpikankaan Subarctic Plentyn: "Hyvin kylmänkestävä lajike, aikainen ja satoisa. Voidaan kasvattaa ulkona. " Chiliksi valitsin Hungarian Blackin, joka on runsassatoinen ja voidaan kasvattaa ulkona terassilla.

Ja tosiaan, Korpikankaan valitsin, sillä aloittelijalle luettelo oli sopivan suppea ja havainnollinen, toisin kuin eräät puhelinluettelon tyyppiset opukset.

Olen myös hyvin tyytyväinen itseeni, sillä en tehnyt heräteostoksia. Olisi kyllä tehnyt mieli ostella vaikka mitä, mutta ehkä sitten seuraavana kesänä, kun viljelymaata on ehkä enemmän, pihassa tai palstan muodossa. Kumppani kyllä huusi tuolta sängynpohjalta päiväuniensa keskeltä, että ota jotain papuja. Otin yhden pussin.

Kevätmuutto

Kevättä odotellessa olisi tarkoitus siirtää vanha blogi Nastolantie tänne uuteen Pieneen ryytimaahan. Vanha tuntuu vanhalta ja väliaikainen nimikin on nyt vuoden jälkeen aika vaihtaa.

Idätysaika

Hip hei, elossa ollaan! Talvea on jäljellä enää muutama kuukausi optimistisesti ajatellen, ja siemeniä voi jo alkaa idättämään ennemminkin. Saatan siis selvitä tästä talvesta.

Ja itseasiassa, meillä on jo laitettukin simeneniä itämään ja jotain jo arvatenkin on alkanut kasvamaan. Satoa korjataan sitten heinäkuussa.

Siemenluettelot ovat kasassa tuossa pöydällä, mutta en ole jaksanut ajatella vielä, mitä ensi kesänä kasvaisi ja missä. Pitäisikö laittaa kasvimaa vähän enemmän tosissaan kuin viime vuonna vai riittääkö ruukut?

Jos inspiraation puute iskee, niin kannattaa ehdottomasti tarttua Brinkhallin puutarhaoppaaseen Keittiökasveja kotitarpeeseen vuodelta 1804 (SKS 2010). Irma Lounatvuoren suomentama ja toimittama ja Leena Mattilan kuvaama pieni kirja on ihastuttava ja kaunis. Ja hyviä neuvojakin siitä löytyy (kuten että punajuuet olisi kasteltava suolaisella merivedellä).

Ystävämme Sitruuna majoittaa hämähäkkiä?

On aika ihme, että meidän huonekasvit voi niinkin hyvin kun ne voi. Ei niiden pitäisi elää ollenkaan näin hyvin ottaen huomioon, että ne lannoitetaan noin kahden kuukauden välein talvikaudella (kun pitäisi kerran viikossa) ja kastellaan jos satutaan muistamaan. Ainoa, josta muistan pitää paremmin huolta on sitruuna. Se kun elelee tässä tietokoneen vieressä ja muistuttaa hyvin herkästi, jos on unohdettu jutella ja ravita. Ja se on tietenkin tärkeä, sillä koskaan aikaisemmin emme ole onnituneet kasvattamaan kaupan hedelmien siemenistä näin pitkäikäistä yksilöä: sitruuna on jo ehkä ainakin kolme vuotta vanha ja iso puu.

No siitä on ollut jo niin monta kertaa puhetta, että en laita enää kuvia. Paitsi nämä:

Mitähän tuo seitti siinä on? Kesän aikana tuollaista esiintyi myös chileissä. Onko se hämäkäkki vai joku tuhoeläin? Suihkuttelin sitruunan kylmällä vedellä kylppärissä ja nyt seitit poissa ja muutenkin tyyppi näyttää voivan paremmin.

Keskustelupalstalta huomasin, että joku sanoi sitruunan viihtyvän hieman happamassa maassa, kasteluveteen voisi lisätä vähän etikkaa. Hmm. Tuollaisesta en ole ennen kuullutkaan, en tiedä uskaltaisiko kokeilla. Mutta täytyisi muistaa nyt ainakin lannoittaa se.

Mitä tehdä puutarhaliikkeen muovipusseista?

Kun puutarha kuolee, tuntuu kuin itsekin kuihtuisi ja pitäisi mennä lehtien mukana kompostiin. Mutta onhan sitä elämää ilman puutarhaakin (ehkä). Esimerkiksi minut pitää elossa huonekasvien lisäksi käsityöt. Joten voi olla, että silloin tällöin talven aikana päivittelen blogia. Mutta jos mitään ei useaan kuukauteen kuulu, kaivakaa minut pihan perältä.

Eräänä päivänä tässä syksyllä palkka juoksi, kun minä sulattelin muovipusseja toisiinsa silitysraudan avulla.  Homma on ihan mukavaa, mutta lopputulos on minusta ollut aina jotenkin niin rumaa, etten ole keksinyt mihin haluaisin keltaista alepanpussimuovia käyttää. Jotkut on tehnyt siitä esimerkiki meikkipussukoita, jotkut jotain ihan tai tosi hienoa. Minä en tästä ekomateriaalista ole innostunut. Mutta se koulutuspäivänä sulateltu läpyskä pyöri työpöydällä, kun sidoin kirjoja eräänä viikonloppuna. Sitten päätin käyttää sen keittokirjan kanteen. Niin paljon kun keittotaitoa arvostankin, ajattelin sen rumiluksen kuitenkin olevan ihan oiva kansi tähän tarkoitukseen. Ainakin se on roiskesuojattu. (Keittokirjan roiskesuojasta oli muuten ihan kiva idea täällä, täytyy tehdä.) Kannessa on Kekkilän ja Seppälän pussia.

Ja vaikka siitä ei kovin ihana tullutkaan, ajattelin että kivoilla pusseilla ja ehkä huolellisemmalla suunnittelulla voisi tässä olla jotain itua. Tutut keltaiset ja turkoosinvihreät pussit ei innosta, mutta jos noita ulkomailta jääneitä pusseja käyttäisi, voisi saada ihan kivat kannet johonkin kirjaan. Mutta en minä tästä ala pusseja kuitenkaan ompelemaan.

Kirjoja tullut tehtyä enemmänkin viimeaikoina, tässä muutama. Ennen joulua pitäisi vielä uurastaa pari lahjaa.

Ennen kun pääsee keväällä kasvattamaan taimia tai laittamaan puutarhaa, pitää kohdata kaaos: ruukut on varaston sotkun keskellä ja pihassa lojuu kaikki se, mitä ei syksyllä ehtinyt korjata lumen alta pois ja muutakin. Eli homma alkaa siivoamisella. Joskus niin on myös käsitöiden ja työpöydän kanssa. Minusta aina ennen-jälkeen -kuvat on niin kivoja, että kehtaan paljastaa tämän:

Tyhjältä pöydältä on niin hyvä aloittaa.

Chilin epäonni ja sitruunan onni

Tänään kerron onnistumisista ja epäonnistumisista. Ylläoleva kuva on mielestäni erinomaisesti onnistunut, kuvaaja oli Lapsi. Lapsille pitäisi antaa kamera käteen aina kun mahdollista, sillä usein lapsien näkökulma asioihin on paljon kiinnoistavampi kuin aikuisten. Lapset näkee asioita monesti eri tavalla. Kuten nyt esimerkiksi tämä tietokoneen ruutu, johon heijastuu naapurien antenni ja riutuva lehdetön chili. Aika hauska oivallus minusta.

Chilin kasvatus on kohtalaisen epäonnistunut hanke meidän osalta tänä vuonna. En oikein tiedä mikä meni pieleen, mutta sato on harvinaisen heikko. Ehkä se oli siementen idätys. Siemenet olisivat tarvinneet huomattavasti lämpöisemmän paikan kuin mitä meidän keittiö tarjosi. Itäminen kesti turhan kauan ja taimetkaan eivät kasvaneet kovian nopeasti. Ulkona kasvit venähti sitten hurjasti pituutta, mutta kukkia tuli tosi myöhään. Suurin osa kukista putosi maahan, en ymmärrä miksi. Hedelmiksi päätyi ehkä parikymmentä kukkaa yhteensä kolmesta kasvista ja niistäkin osa on pudonnut matkan varrella. Sisälle tultuaan chilit pudotti suurimman osan lehdistä, paitsi yksi yksilö. Nyt ne kaksi näyttää siltä, että ne kuolee hyvin pian. Valo, lämpö ja kosteus on varmaan vastaukset ihmettelyyni, parempaan satoon tarvitaan kasvihuone. Mutta on ne ennen onnistuneet. Olen hyvin harmissani huonosta chilivuodesta. Ja mietin, että mitenköhän Ex-työkaverin chilin kasvatuksen kävi?

Kerroin aiemmin sitruunapuusta, joka meillä on ollut joitakin vuosia. Kasvu on ollut pitkään lähes pysähtynyt, kunnes tänä kesänä sitruuna kasvatti uuden haaran. Haarankin kasvu loppui kuin seinään, mutta vain joksikin aikaa. Muutama viikko sitten puu taas kasvatti yhtäkkiä ja kerralla viisi isoa haaraa ja kolme pientä haaran alkua.

Kuvassa näkyy varressa kaksi haaraa ja kolme on vanhoissa haaroissa kiinni. Jokainen haara on kasvanut tosi pitkiksi ja lehdet on isoja. Pieniä lehdenalkuja tulee koko ajan lisää.

Mitähän tämä tämmöinen kasvu on? Vaikka kuinka puhuttiin, sumutettiin ja lannoitettiin, niin mitään ei tapahtunut vuosiin. Sitten yksi kesä ja siitä tulee tällainen puska. Ja miksi se ei kasvanut kesällä ulkona, oliko liian lämmintä? Miten se oikein haluaa itseään hoidettavan? Jotain olen ilmiselvästi tehnyt oikein, mutta en tiedä mitä. Sitruunan villiinymisestä olen hyvin onnellinen, sillä tämä kasvi on hyvin rakas meidän perheelle.

Rotta, sukka ja kukka

Mennessäni tänään keittiöön ja nähdessäni kuolleen rotan, olin täysin unohtanut, että Laspi oli tuonut koulupalstalta punajuuren. Säikähdin ja kauhistuin suunnattomast! Tämä syksyn yksi herkullisimmista mauista on tässä tapauksessa epämuodostunut niin, että se muistuttaa enemmän kissan tuomaa raatoa, kun syötävää herkkua. No, kyllä se tänään kokataan.

Viimeksi jo lupailin kertoa myös uusista sukistani. Sain ne pitkällisen uurastuksen jälkeen valmiiksi. Koko kesä niihin oikeastaan meni, sillä välillä oli jaksoja, jolloin en vain kyennyt neulomaan villaa tai aivot oli niin lomalla, että ohjeen lukemisesta ei olisi tullut mitään. Sukissa on hauska vino kerrossuunta. Oikeastaan sukat olisi näyttäneet paljon paremmalta pätkävärjätyllä langalla neulottuna kuten ohjeessa, mutta minulla nyt sattui olemaan tätä Zauberballia. Silti ihan kivat tuli.

Sellainen huomio, että kuvan värit eivät ole ihan oikeat (mun kamera ottaa jostain syystä huonoja kuvia, huono kamera, kuvaajassa ei ole mitään vikaa, heh) ja omasta jalasta on hyvin vaikea ottaa kuvaa.

Sitten kukka-asioihin. Kesällä jo julistin kukantunnistuskilpailun. Palkintona oli muistaakseni ihailua. Eli mikä tämä kukka/kasvi on?

Kilpailuun tulee nyt uusi yllätysmomentti, löysin nimittäin sille sisaren Kallion paloaseman edestä. Siellä kasvaa sama kasvi, mutta vihreänä! Se on hyvin kaunis, kuten punainen sisarensakin.

Vein kukkapenkistä palan kukkaa ja laitoin sen juurtumaan. Ja hyvin näyttää lähtevän hän kasvamaan. Mutta kuka hän on?

Syksyn TOP 10

Tällä hetkellä TOP 10 näyttä tältä.

1. Sienet
2. Yrtit
3. Ruoka ylipäänsä ja syöminen
4. Nukkuminen
5. Kirjoittaminen (ei blogin)
6. Syksyn värit
7. Syksyinen neule
8. Naapurin naamiaiset
9. Lukeminen ja tieteellinen kirjallisuus
10. Tyhjentäminen (kodin ja mielen) ja jooga

On aika siirtyä uuteen vaiheeseen puutarhassa, kodissa, käsitöissä, ansiotöissä ja ansiottomissa töissä ja kotitöissä. Nimittäin nyt on syksy ja nyt on myöhäistä alkaa neulomaan kaulahuivia, koska sen pitäisi olla jo kaulassa. Minä olen pukeutunut villakerrastoon jo pari viikkoa. Ei meinaa enää tareta. Kasveja minun kävi myös sääliksi, joten meillä on olohuoneessa nyt pieni puutarha.

Sienethän on yksi parhaista asioista elämässä. Ei ehkä niiden syöminen, vaikka kyllä ne ihan hyviä ovat. Mutta niiden kerääminen ja niiden kauneus! Sieniretket on ihania. Retkieväät on ihania. Sienien löytäminen on ihanaa. Täysi sienikori on ihana. Sunnuntaina lähdin sieneen. Kaksi Sienestysystävää joutui perumaan retken, joten lahjoin ja kiristin Kumppanin mukaan. Oikeasti Kumppani tykkää, mutta lähtemisen vaikeus aina meinaa estää. Meillä oli ihana retki!

Sieniä ei kyllä oikein löytynyt: muutama tatti, karvalaukkuja ja joitain haperoita. Syykin käveli metsässä vastaan: aasialainen perhe tuli puuntakaa kolme kaupan muovikassillista sieniä täynnä. Kysyin heiltä, että onko löytynyt paljon sieniä, he vastasivat, että "ei ole, vahan on". Mikä nyt sitten kenellekin on vähän. Mutta metsään ei ollut jäänyt ainuttakaan. Ensi viikolla menen toiseen metsään.

Olen myös hurahtanut syömisen ja ruuanlaiton ohessa ruokablogeihin. Aivan uskomattoman hyviä ruuanlaittajia bloggaa parhaat reseptinsä kaikkien kokeiltavaksi. Kiitos heille ja teille siitä. Nimittäin meidän keittiössä on nyt aivan uudet tuulet. Joka päivä on herkuteltu sellaisilla kasvisruuilla, että ei ikinä ennen. Esimerkiksi Pastanjauhantaa-blogi on inspiroinut minua hirmuisesti (esim. kikherne-purjo-keitto, Pollo Limonello tofulla ja Karibialainen soijarouhekastike) sekä Limepippuri (esim. sienirisotto). Kumppani kiittää, mutta Lapsi sanoi, että aikoo mennä kokkikerhoon ja sanoa siellä, että tuli sinne, "koska äiti laittaa banaania ruokaan". Eli siis pienelle ei ole kaikki kokkailut menneet läpi.

Puutarhan aika alkaa olla ohi. Persilja tekee vielä hitaasti mutta varmasti satoa. Basilikat villiintyivät, kun toin ne sisälle lämpimään.Tomaatit ja chili eivät näköjään kestä kosteuden vaihtelua tai valon määrän dramaattista vähenemistä, ja ne ovatkin pudottaneet ison osan lehtiä. Molemmat kuitenkin kypsyttelee hedelmiään ihan hyvin, vaikka chilillä ne ovat kaikki vielä vihreitä.

Neulominen kuuluu syksyn topteniin ehdottomasti. Vaikka neulonkin ympäri vuoden, on se syksyllä aina erilaista. Sain vihdoin ja viimein valmiiksi maailman monimutkaisimmat sukat, joista voin postata toisena päivänä lisää, koska ne ovat oikeasti aika mielenkiintoiset, mutta niistä ei ole vielä mitään kuvaa. Sukkien jälkeen aloitin villapaidan jämälangoista (tämä liittyy myös tähän tyhjennykseen, että haluaisin päästä eroon turhasta tavarasta ja langan jämät on aikalailla sellaista). Villapaita on sinivihreä, mutta aika lämpimän sävyinen silti, koska siinä on punaistakin. Ylemmästä kuvasta näkyy myös syy, miksi en erityisemmin tykkää neuloa kirjoneuletta.