Kun puutarha kuolee, tuntuu kuin itsekin kuihtuisi ja pitäisi mennä lehtien mukana kompostiin. Mutta onhan sitä elämää ilman puutarhaakin (ehkä). Esimerkiksi minut pitää elossa huonekasvien lisäksi käsityöt. Joten voi olla, että silloin tällöin talven aikana päivittelen blogia. Mutta jos mitään ei useaan kuukauteen kuulu, kaivakaa minut pihan perältä.
Eräänä päivänä tässä syksyllä palkka juoksi, kun minä sulattelin muovipusseja toisiinsa silitysraudan avulla. Homma on ihan mukavaa, mutta lopputulos on minusta ollut aina jotenkin niin rumaa, etten ole keksinyt mihin haluaisin keltaista alepanpussimuovia käyttää. Jotkut on tehnyt siitä esimerkiki meikkipussukoita, jotkut jotain ihan tai tosi hienoa. Minä en tästä ekomateriaalista ole innostunut. Mutta se koulutuspäivänä sulateltu läpyskä pyöri työpöydällä, kun sidoin kirjoja eräänä viikonloppuna. Sitten päätin käyttää sen keittokirjan kanteen. Niin paljon kun keittotaitoa arvostankin, ajattelin sen rumiluksen kuitenkin olevan ihan oiva kansi tähän tarkoitukseen. Ainakin se on roiskesuojattu. (Keittokirjan roiskesuojasta oli muuten ihan kiva idea täällä, täytyy tehdä.) Kannessa on Kekkilän ja Seppälän pussia.
Ja vaikka siitä ei kovin ihana tullutkaan, ajattelin että kivoilla pusseilla ja ehkä huolellisemmalla suunnittelulla voisi tässä olla jotain itua. Tutut keltaiset ja turkoosinvihreät pussit ei innosta, mutta jos noita ulkomailta jääneitä pusseja käyttäisi, voisi saada ihan kivat kannet johonkin kirjaan. Mutta en minä tästä ala pusseja kuitenkaan ompelemaan.
Kirjoja tullut tehtyä enemmänkin viimeaikoina, tässä muutama. Ennen joulua pitäisi vielä uurastaa pari lahjaa.
Ennen kun pääsee keväällä kasvattamaan taimia tai laittamaan puutarhaa, pitää kohdata kaaos: ruukut on varaston sotkun keskellä ja pihassa lojuu kaikki se, mitä ei syksyllä ehtinyt korjata lumen alta pois ja muutakin. Eli homma alkaa siivoamisella. Joskus niin on myös käsitöiden ja työpöydän kanssa. Minusta aina ennen-jälkeen -kuvat on niin kivoja, että kehtaan paljastaa tämän:
Tyhjältä pöydältä on niin hyvä aloittaa.
Olen samaa mieltä, että itsekin tuntuu kuihtuvansa puutarhan myötä. Jo nyt on alkanut kevään odotus, toive siitä, että talvi piipahtaa vain lyhyen aikaa.
VastaaPoistaNuo tekemäsi kirjat ja kirjankannet ovat hauskoja! Kadehdin kyllä hieman teitä kädentaitureita, tuota osaamista täytyy alkaa harjoitella lähitulevaisuudessa. Tosin visuaalista hahmottamista ja ideointia lienee vaikeampi treenata kuin toteutuspuolta...?
Tänä syksynä en edes kutonut, en kaulaliinaa enkä koiralle villapaitaa. Onneksi pelargonin siemeniä voi halutessaan kylvää jo tammikuussa, joten kovin pitkää puuhastelutaukoa tähän ei välttämättä tule. Ja joulun alla saa väkerrellä hyasintti-istutuksia :)
Kiitos! Kirjojen sidonta on kyllä mukavaa puhaa, sitä kannattaa kokeilla. Ja siinähän se silmä ja käsi harjaantuu, kun tekee. Vähän niin kuin tässä kasvienkin kanssa.
VastaaPoistaMulla on pelargonioihin jotenkin hyvin kompleksinen suhde. Niiden haju jotenkin kuvottaa mua ja niistä tulee mummo mieleen. Kauniita ne kyllä ovat, varsinkin kun niitä on jossain etelänmaalla isoina rehevinä istutuksina. Ja Kruununhaassa on eräällä sisäpihalla hienot pelargoniakasvatukset: siellä asuu sellainen vanhempi rouva, joka on supertaituri niiden kanssa ja käyttää tosi paljon aikaa niiden laittamiseen joka kesä. Koko piha on täynnä korkeita ja reheviä pelargonioita.
Ehkä täytyy keksiä jokin muu laji, jota voisi alkaa idättää jo varhain talvella.
Sanna
Pelargoni on kyllä monelle kompleksinen kasvi, siitä joko tykätään tai ei, mutta kylmäksi se ei taida ketään jättää. Mulle se ei tuo muistoja tai takautumia mistään, joten olen voinut lähestyä sitä puhtaalta pöydältä ja täysin pragmaattisesti: helppo kasvattaa, kukkii runsaasti, kestää kaltoinkohtelua (kuivuutta, lannoittamattomuutta, kaikenlaisia säitä) ja talvehtii vaivatta.
VastaaPoistaSydäntalvella idätettäviä kasveja löytyy varmaan paljonkin, kunhan valoa on tarjota tarpeeksi. Eikä se niin haittaa, vaikka taimet näyttäisivät riutuvilta maalis-huhtikuun paikkeilla, silloin voi multiin työntää jo uusia, varmemmin menestyviä siemeniä!
Pääasia, että saa tuntuman multaan ja kasvuun silloin, kun ulkona ei "tapahdu" kuin jäätä ja pakkasta.