sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Nokkosta ja perunaa

Annalan puutarhalla tapahtuu kaikenlaista kiinnostavaa. En olekaan tiennyt, että siellä on näin paljon toimintaa. Mutta kiva! Täytyy osallistua, ainakin puutarhakirppikselle, värjäysiltoihin ja kotipuutarhurin litkut -iltaan. Hoito-ohje -sivulla on myös reseptejä erilaisiin luomutorjunta- ja lannoitelitkuihin.

Litkuista minulla onkin jo hieman kokemusta. Nimittäin ensimmäiset kirvat löysivät taimeni hellejakson aikaan. Tein kasveille mäntysuopa- ja nokkoslientä. Keräsin nokkosia kannellisen purkin täyteen, kaadoin vettä sekaan ja annoin seistä seuraavaan päivään. Laimentamattomana litku sopii torjuntaan ja laimennettuna 1:10 lannoitteeksi. Olen suihkutellut nyt muutaman päivän ja ainakin toistaiseksi kirvat ovat pysyneet poissa.



Kirvojentorjuntanokkosia keräillessä poimin samalla nuoria lehtiä pussillisen syötäväksi. Yhdessä yössä ne kuivui ja mitähän niistä nyt tekisi? Ehkä lettuja? Superherkkua on myös nokkossoossi: Kuullotetaan hieman sipulia, lisätään tuoreita nokkosen lehtiä, paistetaan kokoon, lisätään purkki smetamaa, valkopippuria ja suolaa. Nautitaan erimerkiksi uusien perunoiden ja grillattujen kasvisten kanssa.


Perunoistapa tulikin mieleen, että nyt meilläkin odotellaan satoa. Multiin on laitettu jo kymmenkunta perunaa ja sato-odotukset on huimat. Harmi vaan, että taisin laittaa ne kasvamaan hieman myöhään, aikaisten lajikkeiden viljelyaika kun on n. 7-10 vkoa. Eli meille olisi odotettavissa satoa sitten vasta heinäkuun puolella. Minä kun toivoin omia juhannusperunoita.

Lajikehan meillä on Timo, jonka pitäisi antaa kohtuullisen varhainen sato. Timojen ongelma on kaiketi yleensä se, että niistä saattaa tulla vetisiä, jos kastelee liikaa. Ja Timojen kohdalla on huomioitava sellainen seikka, että ne eivät välttämättä kuki! Eli täytyy käsin kopeloida seitsemän viikon jälkeen, alkaako mukuloita olla.

Aikaisemmin olikin jo ekasta perunaistutuksesta kuva. Tässä vielä kaksi kassia (kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä) lisää, kummassakin on Timo haudattuna:

Näiden kassiperunoiden hyvä puoli on se, että ne on kätevä ottaa mukaan retkelle tai reissuun, jos ei luota sateeseen ja naapurien kasteluapuun.

5 kommenttia:

  1. On muuten paha kirvakesä odotettavissa. Isi kertoi. Jossain suomenlahdella on joku paksu "kirvalautta" matkalla kohti Suomea viimeviikon helteen innoittamana. Toivottavasti tämänhetkinen kylmyys ja sade karkoittaa ne pois.

    Aika luovaa perunan kasvatusta, TYKKÄÄN!

    VastaaPoista
  2. Oi voi! Ne on aika sitkeitä tyyppejä. Joka päivä ruiskuttelen niitä, sitten ne kuolee, mutta seuraavana tai sitä seuraavana niitä on taas. Mutta mitään munia ne ei ole vielä onnistuneet tekemään. Mutta ei kai ne mitään tuhoa kerkeä tehdä, jos niitä koko ajan vaan suihkuttelee, ja sitähän mä tekisin muutenkin.

    NE=vihulaiset

    VastaaPoista
  3. Hei, kiitos nokkoslitkuvinkistä! Ihmettelin viime kesänä nuorta tyttöä joka säntillisesti keräsi nokkosia lasipurkkiin, täytti sen vedellä ja säilytti palstalla kuin aarretta. Selvisi nyt sekin miksi. Meillä ei tuholaisia viime kesänä juuri ollut, jänösiä vain, mutta saa nähdä kuinka nyt..

    Mä suuntaan tänään töistä pellolle, jos sää vain sallii ja istutuspuuhiin. Multaus käyttöön täälläkin tänä vuonna, selvisi nimittäin toinen ihmettelyn syy, meillä kasvoi perunat nopeammin kuin muilla, mutta muut ovatkin varmaan mullanneet.. Pelto 2.0

    Tuuli

    VastaaPoista
  4. Rakas palstapuutarhuriystäväni! Toivottavasti kirvat ei yllä teidän korkeudelle. Onko sulla joku vinkki, millä perunat kannattaa lannoittaa? Kanankakka kuulemma vaan kasvattaa lehtiä, muttei mukuloita. Teillä on kyllä pellolla varmaan ihan eri systeemit kun mitä käsilaukkuun kannattaa käyttää...

    Ihanaa pelto 2.0! Odotan myös blogin 2.0 aukeamista!

    VastaaPoista
  5. Mahtava idea tämä kassiperuna! Kassilohesta olen kuullut ja sitä harmillisen usein syönytkin, mutta että Timo haudattuna laukkuun, heh.

    Tämä todistaa sen, että puutarhurit ovat sekä tieteilijöitä että taiteilijoita.

    VastaaPoista