Roikkuvia suunnitelmia

Jo viime kesänä, Barcelonan innoittamana, etsiskelin parvekkeen kaiteeseen kiinnitettävää saviruukun pidikettä (kuva on valitettavasti vähän huono suurennoksen vuoksi). Barcelonassa niitä oli myynnissä kaupoissa, mutta täällä en ole löytänyt mistään, en myöskään mistään nettikaupasta, suomalaisesta tai ulkomaalaisesta. Otan vinkkejä vastaan, jos jonkun silmään on osunut; jossainhan niitä on oltava myynnissä.

Suunnittelin partsille sitten tällaista kassisysteemiä ensi kesäksi. Jos saisi jostain kestävää muovia, voisin ommella roikkuvia kasseja yrteille ja salaatille. Tai sitten taas kierrätyskeskuksen ilmaishyllylle, sieltä löytyi viime vuonnakin hyvät kassit perunoille. 

Täältä löytyy huippuideoita erilaisiin istutusastioihin. Ei enää ruukkuja!

Viirejä

Olen kokeillut taimien nimilapuiksi jo vaikka mitä: maitopurkin riekaleita, jätskitikkuja, rautalanka-vinyylilevy-paloja, kaupan valmiita lappuja ym. Ei ne laput oikeastaan niin tärkeitä ole tunnistuksen vuoksi, sillä aika hyvin olen jo oppinut erottamaan yrttini toisistaan ja viimeistään sitten kesällä näkee, tuleeko niihin tomaattia vai kukkia. Mutta silti näitä nimilappuja on kiva aina askarrella, laittaa ja katsella. Täältä löytyi kiva idea, jota meillä varioitiin näin:

Viirit ovat liimattu rautalankaan, jonka olen huomannut olevan paras materiaali multaan tökättäväksi, nimittäin se ei homehdu eikä mene muutenkaan pilalle, vaan toimii useampanakin vuonna. Mutta se kannattaa huomioida, mikä minulta joidenkin lappujen kohdalla näytti unohtuneen (kuvassa oikealla), että tekstaukseen kannattaa käyttää permanent-tussia. 

Ja vielä pari kuvaa ihanista uusista kankaista, jotka löytyivät Marimekon ystävämyynnistä, erityisesti herkullisen vihreä Poukama-kangas viehätti minua, siitä tulee eteiseen uudet verhot. Sävy sointuu hyvin taimiin. (Kangas on suoraan ostoskassista otettu, siis valitettavasti silittämättä.)

Terhakat tomaatit

Nyt ei pitäisi olla viimeistäkään tekosyytä jättää blogia päivittämättä, sillä iltatöiden osalta on kesäloma alkanut ja vieressäni nököttää uuden uutukainen kamera (Canon EOS 550D). Siis enemmän aikaa ja parempia kuvia luulisi nyt löytyvän.

Paitsi että olen inoissani kamerasta, on tomaatin taimet ja niiden huumaava tuoksu saanut pääni myös aivan pyörälle. Taimet kasvavat muihin lajeihin verrattuna ihanan nopeasti, lehtiä tulee paljon ja terhakat varret seuraavat auringon liikettä päivän mukana.

11 tomaatin taimea ei kuitenkaan mahdu meidän parvekkeelle, joten joku saa niitä tuliaisina kevään mittaan. Tai sitten jaan ne ompeluseuran naisille.

Chilien sirkkalehdet ovat punertuneet kauniisti. Neljä taimea on koulittu maitopurkkeihin, ja ne saa riittää meille. Neljä taimea on myös koulimatta – olkoon nekin vielä elosasa tuliaisvarana.

Pienet orvokintaimet saisi minusta kasvaa nopeammin. Naapureilla jo kukkii kaupasta haetut taimet pihassa.

Sitten meillä on itänyt myös timjami, basilika ja persilja. Ruohosipulin itäminen näyttää kestävän ikuisuuden.

Vanha ystävämme, kovia kokenut ja epäsäännöllisestä hoidosta kärsivä sitruuna näyttää selvinneen taas yhden talven. Suurin osa lehdistä on jälleen tippunut ja Kumppani jo sanoi koko kasvia kuolleeksi. Itse en toivoani menettänyt, sillä sitruuna on osoittanut merkittävää sitkeyttä ennenkin, ja niin siinä taas kävi: uusia lehtiä tulee!

Sarin puutarhassa kastellaan kuun mukaan ja blogista löytyy oivallinen kalenteri kasvien hoitoon kuun aikojen ja eläinmerkkien mukaan. Nyt aion ottaa meilläkin kuun paremmin mukaan tähän kasvielämään. Tänään olisi siis vuorossa sisäkukkien kastelu ja hyvää siementen kylvöaikaakin olisi vielä ensi viikko. Sitruuna saa uudet mullat tämän viikon aikana.

Hidasta

Hitaasti etenee kevät kohti kesää. Se on syy, miksi en juuri keväästä pidä – se kun on yhtä odottamista. Taimetkin kasvaa hitaasti, mutta vaikka odottaminen on vaikeaa, on niiden suurentumista päivä päivältä kuitenkin kiva seurata. Ja tämä ei tarkoita sitä, että en pitäisi hitaudesta. Hitaus on elämässä hyvin oleellista. En vain pidä odottamisesta, mihin liittyy räntäsateet, loskasta märät sukat, kylmät säät ja kylmät kevätvaatteet, liian vähäinen valo... Mutta jaksan kuitenkin, sillä enää 9 viikkoa kesälomaan!

Tänään koulin viimeisetkin tomaatit maito- ja mehupurkkeihin. Kaksi alkua oli niin pieniä, että heitin pois. Orvokkeja jouduin heittämään pois ison nipun, mutta monen taimen hengen myöskin säästin. Hirvittävän vaikeaa repiä pieniä hentosia taimia juurineen roskiin.

Kuitenkin, orvokkeja jäi 15 tainta, tomaatteja 11 ja chilejäkin on noussut mullasta kuusi pientä alkua. Chileistä ne, jotka laitoin paperille itämään helmikuussa, ei koskaan nousseet mullasta, mutta pari viikkoa sitten multaan laitetuista ainakin puolet on nyt itäneet. Siis aika nopeasti. Ensimmäinen kuivannut satsi vähän harmittaa, kun paperilla idättäminen oli kuitenkin hyvä idea, mutta menin mokaamaan sen, kun en siirtänyt siemeniä riittävän ajoissa multiin.

Vielä odotellaan basilikoita ja persiljaa, jotka laitoin viikko sitten itämään. Timjamisiemenpussi odottaa pöydällä inspiraatiota.

Vanhat ruukut

Tällaista talvi oli tehnyt ruukuille, jotka puutarhuri oli unohtanut (tai jättänyt laiskuuttaan) parvekkeelle syksyllä. Onneksi ulos jäi vain muutama ruukku ja niistäkin vain pari pientä meni rikki.

En muista miten sitä oli syksyllä niin kiireinen, että lumen alle jäi myös muutama tyhjentämätön ruukku. Olisikohan se ollut se aikainen lumi, kun komposti peittyi, tuli kylmä, pimeä ja...

Yksi ruukku oli niin kauhea, että toivoinkin sen menevän rikki.

Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä, että on aika mennä ostamaan uusia ruukkuja! Tai kasseja! Viime vuonna perunat ja jotkin yrtit kasvoi kierrätyskeskuksen ilmaispöydän kasseissa. Mitähän sieltä tänä vuonna löytyisi.

Auringon lämmössä

Kalevi on löytänyt talon lämpöisimmän paikan. Olemme kissojen kanssa viettäneet sisätiloissa kolme päivää, minä flunssassa ja kissat muuten vaan, kun ei viitsi mennä ulos. Mutta on se aurinko ilahduttanut tänne seinien sisällekin.

Näitä sirkkalehtien päähän jääviä siementen kuoria tekisi niin mieli nyppiä pois. Täytyy ihan katsoa muualle, että saa pidettyä sormensa kurissa ja antaa kasvien tehdä tehtävänsä.

Tomaatteja on itänyt hurjasti yli odotusten. Nämä ei kyllä kaikki mahdu meidän parvekkeelle, joten täytyy vielä naapurille jokunen taimi. Kohta on koulinta-aika. 

Chilipurkissa ei tapahdu muuta kuin, että jäätelötikkujen mullan alla olevat osat on homehtuneet.

Tomaatin ensihetket

Toimaatti on itänyt nopeasti. Miten onnellinen olenkaan noista ensimmäisistä sirkkalehdistä ja hentoisista aluista!

Osa orvokeista on nyt uusissa mullissa maito- ja viilipurkeissa. Istutin taimet melko syvälle, niin että pitkäksi hujahtaneet varret ovat tukevasti mullassa myös. Nyt valohoitoa, jospa ne siitä alkaisi elämään hyvää orvokin elämää.

Chileistä ei ole kuvaa, mutta mainittava on, että olen huono niiden kanssa. Itäneet siemenet ovat päässeet pari kertaa kuivumaan talouspaperin sisällä, joten vaihdoin ne suosiolla multaan ja laitoin samaan purkkiin myös uudet kahdeksan siementä. Varulta.

Chili itää ja orvokit kohta kukkii

No ei nyt vielä, mutta hienot sirkkalehdet jo näkyy! Palasin eilen taideturistimatkalta Turusta (suosittelen Kaupunginteatterin Anna Kareninaa sekä Logomon valokuvanäyttelyä), ja tänne oli viikonlopun aikana ilmestynyt merkkejä elollisesta elämästä: puoliin chileistä oli kasvanut ensimmäiset idut ja orvokit olivat paitsi itäneet myös hujahtaneet pimeässä työhuoneen nurkassa aikamoisiksi honteloiksi.

En tiedä, millainen tulavaisuus voi tällaisilla taimilla olla? Kasvaakohan näistä ollenkaan kunnon yksilöitä? Ajattelin koulia ne piakkoin ja istuttaa ne syvälle niin, että suurin osa varresta menee multaan. Ehkä se voisi pelastaa hujopit.

Chilit olivat hieman kuivahtaneet muovirasiassaan, mutta näytti kyllä kastelun jälkeen taas ihan freeseiltä.

Itu I

Itu II

Itu III

Nämä saavat nyt vielä kasvattaa vihreää pimeässä talouspaperin välissä, en usko että niitä kannattaa siirtää multaan vielä.

Tomaatin siemenet laitoin multaan eilen, nimikyltiksi löytyi viime vuotisia vinyyliaskarteluita.

Alku

Chilit ja orvokit ovat saaneet nyt arvoisensa alun elämälleen. Kylvömyltaa ja jopa vermikuliittia! Yllä olevassa kuvassa on viime kesän orvokkeja ja aurinkoinen kesäpäivä. Tule tule pian kesä!

Viime vuonna chilien itävyys oli kerrassaan huono, vain muutamasta siemenestä kasvoi taimi, joten tällä kertaa olen huolellisempi. Chilin – Unkarin mustan – siemeniä laitoin itämään talouspaperiin kahdeksan kappaletta. Talouspaperivinkin sain Partsipuutarhurilta. Talouspaperin päällä idättämisessä on se hauska puoli, että jo siemenistä näkee pienetkin muutokset; mikähän siemen alkaa ensin itämään? Itämispaikka on viileämpi kuin keittiömme viimeksi: työhuoneen nurkassa on lattian rajassa 13 °C (!), kangaslaatikon päällä noin 17-19 °C. Siinä ovat siemenet itämässä ja itsekin olen kovin hyvin viihtynyt viime päivinä työhuoneessa, viileydestä huolimatta, talvilomaa viettäen.

Orvokeille oli tarjolla kylvömultaa ja sitä vermikuliittia. En ole koskaan aikaisemmin vermistä käyttänyt, sillä se on kovasti jotenkin tuntunut luonnottomalta ja epäilyttävältä. Nyt sitten kuitenkin pussi lähti jotenkin vahingossa mukaan, kun olin multaa ostamassa. Wikipedian määritelmä ei houkuttele käyttämään vermistä syötäviin kasveihin. Vaikka kovasti sitä joka paikassa suositellaan. Onhan nuo ilman sitäkin kasvaneet, niin ehkä tänäkin vuonna; laitan vermiksen kukille. Orvokin siemenet ovat nyt omaa satoa, kesän kukista kerättyjä, ja olen niistä ylpeä. Jäätelötikku nimikylttinä on kiva idea, lähtöisin Geraniumilta.

Seuraavaan kylvöön onkin sitten aikaa. Yrttejä ei voine kylvää vielä aikoihin. Mutta jaksan kyllä odottaa, kun saa seurailla chilien ja orvokkien alkua.

Siemenissä

Posti toi siemenpaketin! Jee jee! Tällaisia meille tulee ensi kesänä:

Toinen salaattipussi on Korpikankaan yllätyspussi kaupanpäällisiksi, mutta kiva kun on enemmän erilaisia salaatteja. Rucolaa meillä jo olikin ennestään, sitä voisi vielä sekoittaa tähän mukaan.

Subarctic-tomaatit kylvetään maalis-huhtikuussa, siis kohta!

Unkarilaisia chilejä, eivät ole tulisimpia, mutta toivottavasti sitäkin makoisampia. Kylvetään maalis-huhtikuussa. Eikö chilit yleensä kannata kylvää aika varhain? Vai tarvitseeko ne sitten taimina extravaloa, jos ne laittaa jo nyt itämään?

Ja vielä Kumppanin tilauksesta ruusupapuja "Hestia". Kivalta näyttää.

Vanhastaan oli laatikolinen siemeniä ja nimikylttejä sekä kerättyjä orvokin ja krassin siemeniä, keräsin kyllä keijunmekkoköynnöksen siemeniä myös, mutta niitä en löydä.