Hitaasti etenee kevät kohti kesää. Se on syy, miksi en juuri keväästä pidä – se kun on yhtä odottamista. Taimetkin kasvaa hitaasti, mutta vaikka odottaminen on vaikeaa, on niiden suurentumista päivä päivältä kuitenkin kiva seurata. Ja tämä ei tarkoita sitä, että en pitäisi hitaudesta. Hitaus on elämässä hyvin oleellista. En vain pidä odottamisesta, mihin liittyy räntäsateet, loskasta märät sukat, kylmät säät ja kylmät kevätvaatteet, liian vähäinen valo... Mutta jaksan kuitenkin, sillä enää 9 viikkoa kesälomaan!
Tänään koulin viimeisetkin tomaatit maito- ja mehupurkkeihin. Kaksi alkua oli niin pieniä, että heitin pois. Orvokkeja jouduin heittämään pois ison nipun, mutta monen taimen hengen myöskin säästin. Hirvittävän vaikeaa repiä pieniä hentosia taimia juurineen roskiin.
Kuitenkin, orvokkeja jäi 15 tainta, tomaatteja 11 ja chilejäkin on noussut mullasta kuusi pientä alkua. Chileistä ne, jotka laitoin paperille itämään helmikuussa, ei koskaan nousseet mullasta, mutta pari viikkoa sitten multaan laitetuista ainakin puolet on nyt itäneet. Siis aika nopeasti. Ensimmäinen kuivannut satsi vähän harmittaa, kun paperilla idättäminen oli kuitenkin hyvä idea, mutta menin mokaamaan sen, kun en siirtänyt siemeniä riittävän ajoissa multiin.
Vielä odotellaan basilikoita ja persiljaa, jotka laitoin viikko sitten itämään. Timjamisiemenpussi odottaa pöydällä inspiraatiota.
Tosiaankin, hiiiiidasta on. Ilmassa ei tunnu olevan edes lupausta lämpöisestä, vaan päinvastoin kovin on talviset tuulet. Ainoastaan valon määrästä huomaa, että suunta on oikea.
VastaaPoistaJostain muistan lukeneeni, että kevät kestää eteläisessä Suomessa kuusi viikkoa. Se on nopea pyrähdys, sitten kun se lopulta alkaa. Tämä on kyllä ollut melkoista kidutusta koko maaliskuu, kun talven loppumista on odottanut ihan joka päivä.
Ilahduin kyllä kovasti ajatuksesta, että aloitat kesäloman 9 viikon päästä! Se herätti toivon, ettei se kesä sittenkään niin kaukana ole...
Millaisia orvokkeja odottelet, ovatko isokukkaisia?
Voi ... mulla on ihan huono omatunto, kun yllytin sua tuohon paperikokeiluun. :-( Toivottavasti et kuitenkaan jää chileittä ja paprikoitta. Ja toivottavasti tämä talvi nyt lopultakin loppuisi!
VastaaPoistaValoa todella on enemmän – onneksi edes sitä! Orvokit on ihan tavallisia, isohkoja, erivärisiä. Tai saa nähdä mitä niistä tänä vuonna tulee, kun ovat viime kesäisistä kerättyjä siemeniä.
VastaaPoistaJa älä huoli partsipuutarhuri: meillä on monta hienoa taimea! Ja oma mokahan se oli, kun annoin kuivua. Kastelun taito on minulle ehkä vaikein asia kasvien suhteen: aina joku unohtuu ja kuivahtaa tai sitten annan liikaa vettä ja ne homehtuu. Mutta aina näistä opimme.
Jaan tuon tunteen että hentoja taimia ei millään pysty karsimaan ja kiskomaan irti... On se kumma kun siitäkin kantaa huonoa omaatuntoa ettei anna kaikille yhtälaista mahdollisuutta kasvaa kukoistukseen! Meillä on myös mennyt kastelu hieman pieleen, kun itsellä on hieman eri tyyli kuin avokilla joka on huolehtinut istutuksista arkisin (lue unohtaa kastella) :)
VastaaPoistaIhana tuo Kalevi!
VastaaPoistaMutta tomaateista: muutamia taimia menee minullakin aina roskiin. Liian hentoja ei kannata säästää. Vahvimmat jäävät eloon. Oliko se jokin luonnonlaki?
sannane sanoi...
VastaaPoistaNäinhän se on, mutta luonnonlain vartijana toimiminen ei tunnu kivalta. Kaikki kasvamaan lähteneet taimet tuntuu niin rakkailta. Jokaiselle pitäisi suoda mahdollisuus.