Jaahas. Sitä on taas muutama kuukausi tullut kulutettua neljän seinän sisällä odotteluun ja peukaloiden pyörittelyyn. Tänä vuonna kirjaimellisesti olen saanut jäädä jokaisena liian kylmänä, sateisena, harmaana tai muuten vaan ärsyttävänä talvipäivänä kotiin peittojen alle. Muut ovat lähteneet töihinsä ja kouluihinsa ja me olemme jääneet Pienen kanssa talvihorrokseen kevättä odottamaan. Eikä se vielä ole lähelläkään, mutta taitaa jo pian olla aika alkaa valmistautua siihen.
Kaivoin kansioistani kevätkuvan. Tätähän me kaikki odotamme? Että jäljellä olisi vain yksi pieni lumipläntti.
Saa nähdä, mitä ehdin tänne kirjoittelemaan tulevalla kasvukaudella, sillä tämä pieni työnantaja pitää kiireisenä. Mutta sen voin jo kertoa, että siemenet on tilattu ja suunnitelma tehty: tänä vuonna laitetaan ainakin sokerihernettä ja orvokit ostetaan.
Nyt palaan vällyjen alle Pienen viereen ja kurkistan ulos taas keväämmällä.
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Kyllä, kevät on jo ovella ja kohta pihalla on vain tuo pieni nokare lunta, jipii.
VastaaPoistaIhanaa talviunta Pienen kanssa, nauttikaa olosta.
Näin on! Kiitos, me levätään vielä.
VastaaPoista