sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Me ja kukat


Tänä vuonna taitaa olla erityisen hyvä päivänkakkaravuosi. Monessa pihassa meidän naapurustossa kasvaa upeita päikkäriniittyjä ja tienpientareillakin niitä on näkynyt paljon. Tämä ihana pala päivänkakkarataivasta löytyi Sukulaisen pihasta.


Minun puutarhafilosofiani on melko käytäntölähtöinen. Hyötypuutarha on syy, miksi olen alun perin kasvattamisesta innostunut ja edelleenkin valitsen kasvit usein sen hyödyn mukaan: voiko sitä syödä, voiko sillä värjätä, kuivattaa, houkutella pörrääjiä, torjua tuholaisia... Pelkästään esteettisistä syistä en juurikaan ole kasveja/kukkia hankkinut (paitsi orvokkeja). Nyt on kuitenkin toinenkin meillä innostunut sisustamaan parveketta ja kuopsuttamaan pihaan. Kumppani haluaa meille enemmän kukkia. Minä hieman vastustan, sillä parveke alkaa olla melko täysi. Eilen ajelimme Kumppanin ja Kälyn kanssa puutarhakauppaan, missä kompromissi oli yksi laventeli...


...ja kaksi tulitorvea. Vaikka tilaa ei ole, niin muuten ne sopii kyllä hyvin meidän parvekkeelle, tuollaisina hieman vaatimattomampina, metsäisinä kukkina. Ja voisihan sitä viedä jotain uloskin kasvamaan, pois näiden tieltä.


Myös samettikukat on Kumpanin hankinta. Niiden väri on ihana, mutta sopiiko ne yrttien kaveriksi? Ehkä kahden taimen verran, pienenä väripilkkuna.


Chili puskee violetteja kukkia vaikka kuinka.


Viime kesänä kerätyistä orvokin siemenistä tuli violetin ja keltaisen kirjavia, ihan kauniita värejä. Mutta jokseenkin erilaisia kuin emokasveistaan, tummat sävyt puuttuu.


Tomaattien kukkien kuihtumista suorastaan odottaa...

2 kommenttia:

  1. Päivänkakkarat todella ovat nyt hyvin edustettuina, ehkä viime hellekesä oli niille mieluinen lisääntymismielessä?

    Muistan jostain juuri lukeneeni, että samettikukka sopii erityisen hyvin hyötykasvien ja yrttien kumppaniksi, sillä oli muistaakseni ötököitä hätistävä ominaisuus. Ja esteettinen arvo on arvo sekin: kauneus pidentää ikää ;)

    Luulen muuten, että suurella osalla luonnonkasveja, joita ei hyödynnetä esim. syömällä tai värikasvina, on joku funktio myös ihmistä ajatellen. Lääkinnällisiin tarkoituksiin kasveja on toki paljon, mutta voisiko olla, että jotkut kasvit ovat olemassa - ainakin ihmisen näkökulmasta - vain koristeellisuutensa takia ja sitä kautta mielihyvän tuottajana?

    VastaaPoista
  2. Voi kyllä varmasti kukkien tehtävä on kauneuden tuominen! Minäkin rakastan kukkia. Kaikenlaisia ihania, värejä, isoja ja pieniä, nuppuja ja kuihtuneita. Erityisen paljon pidän kaikista luonnonkukista, kielot ja hiirenvirna on ehkä suosikejani, mutta myös puutarhakukista, ruusuista, pioneista, tuomesta, alppiruusuista... Mikäpä kukka ei olisi kaunis ja ilahduttaisi.

    Mutta kukkapuutarhuriksi tullakseni minun pitää päästä jostain alkukantaisesta keräilijä-perheenruokkija-säilöjä sisäisestä martasta :).

    Muuten tuo samettikukka ötökänkarkoittajanahan on hyvä vinkki. Ja sen dominoivuuteen alkaa minunkin silmä jo tottua.

    VastaaPoista