Kirvojen kanssa käydään tastelua. Kirvat viime päiväisten uutisten ohella ovat kirvoittaneet pohtimaan sotaa yleisemminkin. Kaivoin esiin jopa Sunzin Sodankäynnin taidon; jos sitä ei ole lukenut, sen voi kuunnella ilmaiseksi äänikirjana täältä. Kirjan keskeinen sanoma on "tunne itsesi ja tunne vastustajasi, niin voittosi ei ole vaarassa". Kirjassa myös kehotetaan välttämään aseisiin tarttumista, ellei se ole välttämätöntä. Voisiko näitä teoksia laittaa menemään paketin Israeliin? Kirvat ovat kyllä melkko helppo vastus, vaikka ärsyttäviä ovatkin. Päivittäinen nokkosvesisuihke toimii ihan hyvin: se hajottaa kirvojen joukot, aiheuttaa hämmennystä ja epätietoisuutta, mikä johtaa taistelutahdon hiipumiseen.
Pikkuruisesta kirvasta on vaikea ottaa kuvaa:
Perunat ovat lähteneet hyvin kasvamaan! Tai mukuloista en luonnollisesti tiedä, mutta lehdet ainakin suurenee ja suurenee joka päivä. Eilen multasin taimia ensimmäisen kerran. Isoimmat kun aloivat olla jo yli 10 cm korkeita. Tässä kasvua ja multausta:
Ostin myös harsoa parvekkeelle. Osa kasveita kun on ollut yötkin ulkona ja välillä on ollut aika kylmä. Luulen, että harso vähän tasoitta lämpötilaa. Ja sitä paitsi se pitää kirvat hieman loitommalla kasveista. Muutaman viikon päästä kasvien olisi tarkoitus pärjäillä vajaan viikon verran ilman minua, ja silloin ajattelin, että laitan kaikki tyypit harsojen alle, jos ne sillä tavalla ei kuivuisi niin nopeaan. Naapuri kyllä käy tarvittaessa, ja sitten ajattelin laittaa niille sen sellaisen villalanka-kapillaari-kastelujärjestelmän.
Birds & Blooms -lehden verkkosivuilla oli aika kiva kukkatorni, pihaan voisi viritellä tälläisen:
Tässä on siis rautakeppiin "pujoteltu" ruukkuja. Rautakeppi voisi olla kierrätyskamaa jostain roskalavalta. Ongelma voi olla se, että vesi valuu ylimmästä ruukusta sitten alaspäin, jolloin ylin ruukku kuivuu liian nopeaan ja alin on aina liian märkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti