Chilin epäonni ja sitruunan onni

Tänään kerron onnistumisista ja epäonnistumisista. Ylläoleva kuva on mielestäni erinomaisesti onnistunut, kuvaaja oli Lapsi. Lapsille pitäisi antaa kamera käteen aina kun mahdollista, sillä usein lapsien näkökulma asioihin on paljon kiinnoistavampi kuin aikuisten. Lapset näkee asioita monesti eri tavalla. Kuten nyt esimerkiksi tämä tietokoneen ruutu, johon heijastuu naapurien antenni ja riutuva lehdetön chili. Aika hauska oivallus minusta.

Chilin kasvatus on kohtalaisen epäonnistunut hanke meidän osalta tänä vuonna. En oikein tiedä mikä meni pieleen, mutta sato on harvinaisen heikko. Ehkä se oli siementen idätys. Siemenet olisivat tarvinneet huomattavasti lämpöisemmän paikan kuin mitä meidän keittiö tarjosi. Itäminen kesti turhan kauan ja taimetkaan eivät kasvaneet kovian nopeasti. Ulkona kasvit venähti sitten hurjasti pituutta, mutta kukkia tuli tosi myöhään. Suurin osa kukista putosi maahan, en ymmärrä miksi. Hedelmiksi päätyi ehkä parikymmentä kukkaa yhteensä kolmesta kasvista ja niistäkin osa on pudonnut matkan varrella. Sisälle tultuaan chilit pudotti suurimman osan lehdistä, paitsi yksi yksilö. Nyt ne kaksi näyttää siltä, että ne kuolee hyvin pian. Valo, lämpö ja kosteus on varmaan vastaukset ihmettelyyni, parempaan satoon tarvitaan kasvihuone. Mutta on ne ennen onnistuneet. Olen hyvin harmissani huonosta chilivuodesta. Ja mietin, että mitenköhän Ex-työkaverin chilin kasvatuksen kävi?

Kerroin aiemmin sitruunapuusta, joka meillä on ollut joitakin vuosia. Kasvu on ollut pitkään lähes pysähtynyt, kunnes tänä kesänä sitruuna kasvatti uuden haaran. Haarankin kasvu loppui kuin seinään, mutta vain joksikin aikaa. Muutama viikko sitten puu taas kasvatti yhtäkkiä ja kerralla viisi isoa haaraa ja kolme pientä haaran alkua.

Kuvassa näkyy varressa kaksi haaraa ja kolme on vanhoissa haaroissa kiinni. Jokainen haara on kasvanut tosi pitkiksi ja lehdet on isoja. Pieniä lehdenalkuja tulee koko ajan lisää.

Mitähän tämä tämmöinen kasvu on? Vaikka kuinka puhuttiin, sumutettiin ja lannoitettiin, niin mitään ei tapahtunut vuosiin. Sitten yksi kesä ja siitä tulee tällainen puska. Ja miksi se ei kasvanut kesällä ulkona, oliko liian lämmintä? Miten se oikein haluaa itseään hoidettavan? Jotain olen ilmiselvästi tehnyt oikein, mutta en tiedä mitä. Sitruunan villiinymisestä olen hyvin onnellinen, sillä tämä kasvi on hyvin rakas meidän perheelle.

Rotta, sukka ja kukka

Mennessäni tänään keittiöön ja nähdessäni kuolleen rotan, olin täysin unohtanut, että Laspi oli tuonut koulupalstalta punajuuren. Säikähdin ja kauhistuin suunnattomast! Tämä syksyn yksi herkullisimmista mauista on tässä tapauksessa epämuodostunut niin, että se muistuttaa enemmän kissan tuomaa raatoa, kun syötävää herkkua. No, kyllä se tänään kokataan.

Viimeksi jo lupailin kertoa myös uusista sukistani. Sain ne pitkällisen uurastuksen jälkeen valmiiksi. Koko kesä niihin oikeastaan meni, sillä välillä oli jaksoja, jolloin en vain kyennyt neulomaan villaa tai aivot oli niin lomalla, että ohjeen lukemisesta ei olisi tullut mitään. Sukissa on hauska vino kerrossuunta. Oikeastaan sukat olisi näyttäneet paljon paremmalta pätkävärjätyllä langalla neulottuna kuten ohjeessa, mutta minulla nyt sattui olemaan tätä Zauberballia. Silti ihan kivat tuli.

Sellainen huomio, että kuvan värit eivät ole ihan oikeat (mun kamera ottaa jostain syystä huonoja kuvia, huono kamera, kuvaajassa ei ole mitään vikaa, heh) ja omasta jalasta on hyvin vaikea ottaa kuvaa.

Sitten kukka-asioihin. Kesällä jo julistin kukantunnistuskilpailun. Palkintona oli muistaakseni ihailua. Eli mikä tämä kukka/kasvi on?

Kilpailuun tulee nyt uusi yllätysmomentti, löysin nimittäin sille sisaren Kallion paloaseman edestä. Siellä kasvaa sama kasvi, mutta vihreänä! Se on hyvin kaunis, kuten punainen sisarensakin.

Vein kukkapenkistä palan kukkaa ja laitoin sen juurtumaan. Ja hyvin näyttää lähtevän hän kasvamaan. Mutta kuka hän on?

Syksyn TOP 10

Tällä hetkellä TOP 10 näyttä tältä.

1. Sienet
2. Yrtit
3. Ruoka ylipäänsä ja syöminen
4. Nukkuminen
5. Kirjoittaminen (ei blogin)
6. Syksyn värit
7. Syksyinen neule
8. Naapurin naamiaiset
9. Lukeminen ja tieteellinen kirjallisuus
10. Tyhjentäminen (kodin ja mielen) ja jooga

On aika siirtyä uuteen vaiheeseen puutarhassa, kodissa, käsitöissä, ansiotöissä ja ansiottomissa töissä ja kotitöissä. Nimittäin nyt on syksy ja nyt on myöhäistä alkaa neulomaan kaulahuivia, koska sen pitäisi olla jo kaulassa. Minä olen pukeutunut villakerrastoon jo pari viikkoa. Ei meinaa enää tareta. Kasveja minun kävi myös sääliksi, joten meillä on olohuoneessa nyt pieni puutarha.

Sienethän on yksi parhaista asioista elämässä. Ei ehkä niiden syöminen, vaikka kyllä ne ihan hyviä ovat. Mutta niiden kerääminen ja niiden kauneus! Sieniretket on ihania. Retkieväät on ihania. Sienien löytäminen on ihanaa. Täysi sienikori on ihana. Sunnuntaina lähdin sieneen. Kaksi Sienestysystävää joutui perumaan retken, joten lahjoin ja kiristin Kumppanin mukaan. Oikeasti Kumppani tykkää, mutta lähtemisen vaikeus aina meinaa estää. Meillä oli ihana retki!

Sieniä ei kyllä oikein löytynyt: muutama tatti, karvalaukkuja ja joitain haperoita. Syykin käveli metsässä vastaan: aasialainen perhe tuli puuntakaa kolme kaupan muovikassillista sieniä täynnä. Kysyin heiltä, että onko löytynyt paljon sieniä, he vastasivat, että "ei ole, vahan on". Mikä nyt sitten kenellekin on vähän. Mutta metsään ei ollut jäänyt ainuttakaan. Ensi viikolla menen toiseen metsään.

Olen myös hurahtanut syömisen ja ruuanlaiton ohessa ruokablogeihin. Aivan uskomattoman hyviä ruuanlaittajia bloggaa parhaat reseptinsä kaikkien kokeiltavaksi. Kiitos heille ja teille siitä. Nimittäin meidän keittiössä on nyt aivan uudet tuulet. Joka päivä on herkuteltu sellaisilla kasvisruuilla, että ei ikinä ennen. Esimerkiksi Pastanjauhantaa-blogi on inspiroinut minua hirmuisesti (esim. kikherne-purjo-keitto, Pollo Limonello tofulla ja Karibialainen soijarouhekastike) sekä Limepippuri (esim. sienirisotto). Kumppani kiittää, mutta Lapsi sanoi, että aikoo mennä kokkikerhoon ja sanoa siellä, että tuli sinne, "koska äiti laittaa banaania ruokaan". Eli siis pienelle ei ole kaikki kokkailut menneet läpi.

Puutarhan aika alkaa olla ohi. Persilja tekee vielä hitaasti mutta varmasti satoa. Basilikat villiintyivät, kun toin ne sisälle lämpimään.Tomaatit ja chili eivät näköjään kestä kosteuden vaihtelua tai valon määrän dramaattista vähenemistä, ja ne ovatkin pudottaneet ison osan lehtiä. Molemmat kuitenkin kypsyttelee hedelmiään ihan hyvin, vaikka chilillä ne ovat kaikki vielä vihreitä.

Neulominen kuuluu syksyn topteniin ehdottomasti. Vaikka neulonkin ympäri vuoden, on se syksyllä aina erilaista. Sain vihdoin ja viimein valmiiksi maailman monimutkaisimmat sukat, joista voin postata toisena päivänä lisää, koska ne ovat oikeasti aika mielenkiintoiset, mutta niistä ei ole vielä mitään kuvaa. Sukkien jälkeen aloitin villapaidan jämälangoista (tämä liittyy myös tähän tyhjennykseen, että haluaisin päästä eroon turhasta tavarasta ja langan jämät on aikalailla sellaista). Villapaita on sinivihreä, mutta aika lämpimän sävyinen silti, koska siinä on punaistakin. Ylemmästä kuvasta näkyy myös syy, miksi en erityisemmin tykkää neuloa kirjoneuletta.